Suomen Attac: Pörssin hallintarekisteröinnin laajentaminen edesvastuutonta

Suomen Attac:

Kansalaisjärjestö Attac vastustaa valtiovarainministeriön työryhmän ehdotusta kasvattaa pörssin salaisuuslakeja laajentavaa hallintarekisteröintiä. Uudistus helpottaisi veronkiertoa, vähentäisi yritystoiminnan avoimuutta ja tekisi Suomesta ulkopoliittisen kummajaisen.

”Hallintarekisteröinnin ulottaminen sijoitusrahastoihin tehtiin viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Nyt anonyymi osakeomistus halutaan tuoda ulkomaisten sijoittajien lisäksi suomalaisille. Muutoksesta hyötyisivät vain suursijoittajat, pankit ja veronkiertäjät”, toteaa Attacin puheenjohtaja Marissa Varmavuori.

Aiheesta voi lukea lisää Jari Hanskan artikkelista, Voima-lehden verkkosivuilla.

Toistaiseksi tavallisen suomalaissijoittajan täytyy ensin avata arvo-osuustili pankista, minkä jälkeen hän voi ostaa esimerkiksi Nokian osakkeita Helsingin pörssistä. Tiedot kaupoista ja omistuksista kulkevat arvo-osuustileiltä Arvopaperikeskukselle eli Euroclear Finlandille ja edelleen veroviranomaisille. Näin verottaja pysyy ajan tasalla ja osaa periä suomalaisten sijoittajien myyntivoitoista ja osingoista pääomatuloveroa 28 prosenttia.

Hallintarekisteri on tarkoitettu vain ulkomaisille sijoittajille. Se on arvo-osuustilien kaltainen järjestelmä, johon arvopaperien kuten osakkeiden omistukset kirjataan. Merkittävin ero arvo-osuustileihin on se, että osakkeiden todellista omistajaa ei merkitä mihinkään – omistajan tilalla lukee ainoastaan tilinhoitajan, esimerkiksi Swiss Bankin, nimi. Varsinainen omistaja jätetään anonyymiksi, eikä esimerkiksi myyntivoitoista makseta Suomeen veroja.

(...) Kukaan asioista perillä oleva sijoittaja ei maksa pääomaveroa, jos sen kiertämisestä tulee helppoa. Pääomaveroa jäävät maksamaan lähinnä piensijoittajat ja pieniä vuokratuloja saavat vuokranantajat.

Suomen Attac, Tiedote 2.5.2011
Suomen Attac: Pörssin hallintarekisteröinnin laajentaminen edesvastuutonta


Kansalaisjärjestö Attac vastustaa valtiovarainministeriön työryhmän ehdotusta kasvattaa pörssin salaisuuslakeja laajentavaa hallintarekisteröintiä. Uudistus helpottaisi eronkiertoa, vähentäisi yritystoiminnan avoimuutta ja tekisi Suomesta ulkopoliittisen kummajaisen.


Attac toimitti perjantaina 29. huhtikuuta Valtiovarainministeriölle kannanottonsa lausuntakierroksella olevaan ehdotukseen.


”Hallintarekisteröinnin ulottaminen sijoitusrahastoihin tehtiin viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Nyt anonyymi osakeomistus halutaan tuoda ulkomaisten sijoittajien lisäksi suomalaisille. Muutoksesta hyötyisivät vain suursijoittajat, pankit ja veronkiertäjät”, toteaa Attacin puheenjohtaja Marissa Varmavuori.


"Valtiontalouden kestävyysvajeesta huolestuneelta ministeriöltä voisi odottaa esitystä veromenetyksiä aiheuttavan hallintarekisteröintijärjestelmän porsaanreikien tukkimiseksi, ei niiden lisäämiseksi", Varmavuori jatkaa.


Attacin mielestä salaisuuslakien laajentaminen finanssikriisin jälkeisessä maailmassa on edesvastuutonta. ”Suomea on perinteisesti pidetty kansainvälisesti avoimen hallintokulttuurin ja liike-elämän maana. Tämä kuva romuttuu, jos Suomi päättää nyt lähteä päinvastaiseen suuntaan kuin muu Eurooppa ja vähentää pörssin avoimuutta”, toteaa Varmavuori.


EU:n verokomissaari Algirdas Šemeta totesi huhtikuussa, että "läpinäkyvyydestä ja luottamuksesta on tullut uusi standardi: yksikään valtio ei saa varastaa naapurimaansa veropohjaa tai verotuloja."


Marraskuussa 2010 julkaistu Suomen maabrändiraportti oli samoilla linjoilla. Sen mukaan ”yhteiskuntaa ja kansalaisia koskevan tiedon avoimuuden lisääminen on trendi kaikkialla maailmassa. Tiedon avaaminen lisää niin kansalaistoiminnan kuin liiketoiminnankin mahdollisuuksia.”


Lainsäädännön valmistelussa kuultiin virkamiesten lisäksi vain sijoittajien etujärjestöjä. Esimerkiksi toimittajajärjestöt ja korruption vastaiset järjestöt unohdettiin.


“On vaikea kuvitella, että millään muulla hallinnonalalla pidettäisiin hyväksyttävänä sitä, että eturyhmät laativat lakeja itselleen. Tämä jos mikä on suomalaista korruptiota”, Varmavuori linjaa.


Lisätietoja:


Marissa Varmavuori, puheenjohtaja Attac ry.
+358 505422067, marissa.varmavuori(at)gmail.com


Matti Ylönen, veroparatiisiasiantuntija.
+358 407231118, matti.v.ylonen(at)gmail.com

Kauppalehti: Toimitusjohtajien palkat nousivat 50 prosenttia

Kauppalehti:

Kauppalehden analyysiyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyritysten toimitusjohtajien tienestit kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia toissa vuodesta.

(...) Pörssinoteerattujen yritysten johtajista suurimmat ansiot keräsi viime syyskuussa Nokian toimitusjohtajan paikalta erotettu Olli-Pekka Kallasvuo. Yli 11 miljoonan euronansioissa ovat mukana osakepalkkiot, optiot ja eroraha.

(...) Kauppalehden vertailussa eniten nousivat Huhtamäen toimitusjohtajan Jukka Moision ansiot, noin 144 prosenttia.

Suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin 2,6 % toissa vuodesta.


Kauppalehti 10.05.2011
Toimitusjohtajien palkat nousivat 50 prosenttia

Yritysjohdon tienestit kääntyivät viime vuonna selvään kasvuun taantuman jälkeen.

Kauppalehden analyysiyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyritysten toimitusjohtajien tienestit kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia toissa vuodesta. Mediaaniansioiksi muutettuna nousuprosentti oli 36.

Finanssikriisin pohjakosketuksessa vuosina 2008-2009 toimitus- ja varatoimitusjohtajien ansiot alenivat keskimäärin 15 prosenttia, mediaanipudotus jäi 7 prosenttiin.

Pörssinoteerattujen yritysten johtajista suurimmat ansiot keräsi viime syyskuussa Nokian toimitusjohtajan paikalta erotettu Olli-Pekka Kallasvuo. Yli 11 miljoonan euronansioissa ovat mukana osakepalkkiot, optiot ja eroraha

- Bonukset ovat realisoituneet vuoden 2009 osalta. Tämä näkyy vuonna 2010 maksetuissa palkoissa, arvioi professori Seppo Ikäheimo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Balancen laskelmien mukaan bonukset nousivat vertailuajankohtana yli 70 prosenttia.

Metsäyhtiöillä kasvua

Kauppalehden vertailussa eniten nousivat Huhtamäen toimitusjohtajan Jukka Moision ansiot, noin 144 prosenttia. Pakkausvalmistajan tuloskasvu oli viime vuonna noin 25 prosenttia.

Voimakasta kasvua nähtiin myös elektroniikan sopimusvalmistaja PKC Groupilla. Yhtiön nettotulos parani 414 prosenttia ja toimitusjohtaja Harri Suutarinkin palkat ja palkkiot yli 130 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

 Suuremmista yhtiöistä metsäjätti UPM:n nettotulos koheni lähes 790 prosenttia. Samalla ajanjaksolla yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesosen ansiot kasvoivat 69 prosenttia.

Huonommin kävi kosteuspyyhkeitä, kuitukankaita ja joustopakkauksia valmistavan Suominen Yhtymälle. Nettotulos romahti plussalta miinukselle, yli 500 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Yhtiön toimitusjohtaja Petri Roligin tulot kuitenkin nousivat noin 37 prosenttia.

Teknologiayritys Vaahto Groupin tulos pieneni 180 prosentilla. Toimitusjohtaja Anssi Klingan ansioihin miinusta kertyi kuutisen prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

 Eniten laskivat ohjelmistoyhtiö Digian toimitusjohtaja Juha Vareliuksen tienestit, miltei 40 prosenttia. Itse yhtiön tulos parani kuitenkin kuutisen prosenttia.

 Lue tiistain painetusta Kauppalehdestä, pitävätkö asiantuntijat ansiotasoa liian korkeina sekä mitä esimerkiksi Pauligin Bertel Paulig pitää kohtuullisena johtajapalkkana.

Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen

Taloussanomat kirjoitti tutkija Noora Sipilän ja Laura Kestilän sekä professori Pekka Martikaisen tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan perhetausta vaikuttaa voimakkaasti nuoren tulevaan työuraan.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

(...) Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti.

(...) – Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

(...) – Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Markkinatalous perustuu kilpailuun ja saa periaatteessa "moraalisen oikeutuksensa" olettamista, että yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja että jokainen saa kyllä enemmän tai vähemmän mitä ansaitsee, jos vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Kuitenkin kyseinen tutkimus osoittaa jälleen selkeästi, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu. Todellisuudessa yksilöiden päätyminen erilaisiin asemiin yhteiskunnassa - ja sitä kautta heidän palkitsemisensa - perustuu vahvasti tekijöihin, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Mitä suuremmat ovat tuloerot, ja mitä voimakkaammin valta ja varallisuus ovat yhteiskunnassa keskittyneet, sitä pahempi on myös yksilöiden välinen eriarvoisuus markkinakilpailussa työpaikoista ja yhteiskunnallisista asemista.


Taloussanomat 08.05.2011
Näin lapsestasi tulee työtön


Millainen kotitausta, sellainen työura. Tämä totuus on usein yhä valitettavan totta. Perhetausta vaikuttaa paljon siihen, löytääkö nuori töitä vai jääkö työelämän ulkopuolelle, paljastaa tuore tutkimus. Ylempien yhteiskuntaluokkien lapset on muun muassa kasvatettu "koulunsietoon" muita paremmin. Katso miten kotitausta vaikuttaa; kuka jää työttömäksi.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

Lähes yhtä suuri työttömyysriski on nuorilla, joiden vanhemmista molemmat ovat työttöminä tai heillä on ainoastaan peruskoulututkinto. Vanhempien työttömyys heijastuu vahvimmin nuoriin miehiin: työttömyysriski on yli kolminkertainen, naisten noin kaksinkertainen

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä esitellyn tutkimuksen tekivät tutkijat Noora Sipilä ja Laura Kestilä ja professori Pekka Martikainen.

Eniten vaikeuksia työelämässä enteilee yhdistelmä: Asuinpaikka aivan maalla tai maaseudun pikkukaupungissa, vanhemmilla vain peruskoulu käytynä, molemmat työttöminä tai muuten kotona, pienet tulot ja vanhemmat avoliitossa.

–  Tutkimus painottui koulutuksen ja työttömyyden sekä pitkittyneen työttömyyden yhteyden selvittämiseen, kun lapsuus- ja nuoruusajan tekijät oli huomioitu – ei niinkään lapsuudenperheen ja työttömyyden yhteyteen. Sinänsä se on mielenkiintoinen kysymys, ja kuten tuloksista näkyy merkityksellinen asia, Sipilä sanoo.

Peruskoulupohjalta
kortistoon

Pelkkä peruskoulupohja ei ennusta hyvää: miehistä oli työttömänä 41 prosenttia, naisista 43. Työttömyys oli pitkittynyt yli 70 prosentilla nuorista.

Vähintään yo-tutkinnon tai korkeamman tutkinnon suorittajista töitä oli sen sijaan yhdeksällä kymmenestä, naisista reilulla 83 prosentilla.

Peruskoulutaustaisilla miehillä oli yli viisinkertainen työttömyysriski, keskiasteen koulutetuilla kolminkertainen. Peruskoulupohjaisilla naisilla työttömyysriski oli suuri, mutta selvästi miehiä pienempi eli kolminkertainen.

Tutkimus siis vahvistaa yleisen käsityksen koulutuksen ja työllistymisen yhteydestä. Mitä enemmän kouluttaudut, sitä varmemmin työllistyt.

Sipilän mukaan tuloksista ei silti voi suoraan tehdä johtopäätöstä, että kouluttautuminen murtaisi kasvuympäristön vaikutuksen. Yksittäisten ihmisten kohdalla tietysti, tilastollisesti ei.

"Koulunsieto"
opitaan kotona

Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti. Näin kierre syntyy:

– Lapset osaavat jo hyvin nuorena tarkasti poimia materiaalisia merkkejä toisistaan. Näitä lasten ajatuksia ja huolia aikuiset usein vähättelevät, vaikka lapsille saattaa niiden kautta jo pienenä juurtua tunne, että on ryhmässä heikoilla. Pojat erityisesti saattavat herkästi alkaa paikkaamaan asemaansa aggressiivisuudella.

– Aggressiiviset pojat hakeutuvat herkästi toisten samanlaisten seuraan. Niin sanotut pro-sosiaaliset lapset etsiytyvät omaan seuraan. Hyvin nopeasti lapset alkavat tajuta missä sarjassa kilpaillaan.

Kotona saatetaan herkästi ehkä uhkailla tai moittia koulukielteiseen kierteeseen joutunutta lasta, mikä ei yleensä auta.

– Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

Järvisen mukaan koulumaailmassa henkii "hyvin keskiluokkainen piilo-opetussuunnitelma, joka näkyy kaikessa olemisen ja puhumisen tavoissa ja saattaa poiketa hyvin paljon työläiskodin ilmapiiristä".

– Jo seiskaluokkalaisilla teetetään ehkä pieniä tutkimustehtäviä, joissa harjoitellaan jopa lähteiden käyttöä. Lapsi, jolla on akateemiset vanhemmat, voi tällaisissa tehtävissä saada juuri vanhemmilta tukea, sanoo kahden lapsen äiti, itse tamperelaisesta työläisperheestä kotoisin oleva Järvinen.

Sosiaaliluokka näkyy
pienistä merkeistä

Järvinen tuli tunnetuksi professori Laura Kolben kanssa kirjoittamastaan menestyskirjasta "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Siinä kuvattiin ulkopuolisuuden ja häpeän kokemuksia, joita sosiaalinen nousu nykypäivän porvariston hillittyyn piiriin herättää.

Järvinen on jatkanut teemaa viime vuonna julkaistussa teoksessa "Vapaa nainen törmää todellisuuteen".

Järvisen mukaan alempien sosiaaliluokkien nuorten toimintatavoissa on tutkimuksissa havaittuja eroja. Nuoret saattavat tyypillisesti tehdä useita vuosia töitä ennen opintojen aloittamista. Työläistaustainen koulutettu nuori nainen voi myös herkästi etsiä duunaritaustaisen miehen, joka tuo tiettyä turvaa elämään.

Varsinkin koulutuksen nivelkohdissa, peruskoulun ja lukion siirtymissä alempien sosiaaliryhmien lapsilla on vaikeuksia ja he tekevät herkästi hätäisiä ratkaisuja. Perheissä saatetaan ajatella, että on järkevää mennä töihin mahdollisimman pian, jos töitä löytyy. Korkeakoulutetut vanhemmat auttavat koulutusvaihtoehtojen etsinnässä ja tukevat usein taloudellisesti.

Järvinen kertoo saaneensa luokkaretki-kirjansa jälkeen satoja viestejä ihmisiltä, jotka kokivat ulkopuolisuutta ja juurettomuutta jäätyään roikkumaan jonnekin luokkien välimaastoon.

– Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Järvinen kannustaa ihmisiä tunnistamaan oman sosiaaliluokkansa lait ja pohtimaan niiden merkitystä omalle identiteetille. Itse hän sanoo oppineensa olemaan häpeilemättä suorapuheisuuttaan.

– Se on tietysti helpompaa, kun on saavuttanut vähän asemaa, jossa ihmiset uskovat, että on jotain sanottavaakin.

Taloussanomat: Kotitalouksien rakennemuutos lisää tuloeroja

Taloussanomat:

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

(...) Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Taloussanomat kirjoittaa joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että tämänkaltainen kehitys on pääasiallinen syy tuloerojen kasvuun. Kuitenkin on perusteltua uskoa, että tämä on enemmänkin seurausta tuloerojen kasvusta kuin niiden syy. Tuloerojen kasvaessa yhteiskunta eriytyy yhä voimakkaammin erillisiin sosiaaliluokkiin, joille muodostuu aina omaleimaisempi kulttuuri, elämisentapa ja kokemusmaailma. Näin eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat toisensa yhä harvemmin sekä kokevat yhä vähemmän yhteyttä toisiinsa johtuen erilaisesta kokemusmaailmasta. Sen sijaan ihmiset ovat yhä enenevässä määrin tekemisessä pääasiallisesti oman sosiaaliluokkansa jäsenten kanssa, joiden kanssa he myös jakavat yhteisen kokemusmaailman sekä elämisen tavan, ja täten he myös päätyvät todennäköisemmin perustamaan perheen samsta yhteiskuntaluokasta olevan henkilön kanssa.



Taloussanomat 06.05.2011
Lääkäri nai lääkärin – tuloerot kasvavat


Sinkkutalouksien kasvu ja pariutuminen yhtä hyvätuloisen kanssa lisäävät tuloeroja, OECD:n raportissa sanotaan. Lääkäri menee siis naimisiin entistä useammin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

Muutos näkyy liitoissa, joissa molemmat osapuolet käyvät töissä. Vielä parikymmentä vuotta sitten vain joka kolmas oli naimisissa suunnilleen saman verran tienaavan kanssa. Nyt osuus on jo 40 prosenttia.

Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Toisaalta myös yksineläjien ja yksinhuoltajien osuus on kasvanut, mikä omalta osaltaan lisää tuloeroja. Yksineläjillä kun ei ole ketään jakamassa elinkustannuksia. Yhden elättäjän talouksien osuus työikäisten kotitalouksista kasvoi 1980-luvun lopun 15 prosentista 2000-luvun puolivälin 20 prosenttiin.

Joidenkin tutkijoiden mielestä juuri kotitalouksien rakenteissa tapahtuneet muutokset ovat pääsyy tuloerojen kasvuun.

YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

YLE:

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa.

Epätasapainoiset neuvotteluasemat työnantajan ja työntekijöiden välillä ovat yleisiä. Tämä on seurausta useimmiten päätösvallan jakautumisesta varallisuuden ja omaisuuden mukaan. Tästä seuraa säännönmukaisesti erityyppisiä ristiriitatilanteita, joissa esimerkiksi kymmenillä tai jopa tuhansillakin ihmisillä on mahdollisesti vain vähäistä sananvaltaa heidän elämäänsä huomattavasti vaikuttaviin päätöksiin.

Tätä epätasapainoa korjaamaan on luotu runsaasti erilaisia korjausmenetelmiä, kuten työaikaa koskeva lainsäädäntö tai työturvallisuutta koskevat työehtosopimukset. Nämä korjaustoimenpiteet ovat usein olleet epätasapainoisen neuvottelutilanteen seurauksia korjaamaan vaatineiden kansalaisliikkeiden aikaansaannoksia.

Heikossa asemassa tai vailla lain suojaa liki täysin olevat työntekijät ovat markkinakannustimien näkökulmasta työnantajille kannattava valinta esimerkiksi sellaisilla aloilla, joissa työ on keskimäärin raskasta ja yksitoikkoista eikä se vaadi runsasta koulutusta. Työntekijöiden olosuhteita parantavat sopimukset saattavat tällöin laskennallisesti vähentää (ilman esimerkiksi työn tuntimäärää koskevia sopimuksia) saatavissa olevaa voittoa.

Nämä rakenteelliset mekanismit ovat nähtävissä eriasteisesti eri tilanteissa, mutta esimerkiksi Suomeen ulkomailta tulevien työntekijöiden kohtelua käsittelevässä uutisessa ne voidaan havaita selvästi. Heikossa asemassa olevat työntekijät eivät ole tietoisia jo tehdyistä, työehtoja koskevista sopimuksista eikä heillä ole olemassa aktiivista yhteisöä ja verkostoa jonka kesken jakaa tietoa sekä suunnitelmia omien olosuhteiden parantamisesta. Näin ollen todennäköisyys mahdollisiin väärinkäytöksiin kasvaa, sillä mahdolliset riskit ovat pieniä ja saavutettavissa olevat todennäköiset hyödyt huomattaviakin.

YLE 6.5.2011
Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Ihmiskauppa kirjattiin Suomen rikoslakiin seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen uhrien määräksi on arvioitu vuosittain jopa satoja.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa. Hänen mukaansa tietoon on tullut tilanteita, joissa esimerkiksi työntekijä on pyytänyt palkkaa, minkä jälkeen hänet on pahoinpidelty työnantajan toimesta.

Määrät tapauksista ovat arvioita, sillä vain murto-osa niistä tulee ilmi. Muutama vuosi sitten perustettuun ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään on kirjattu kaikkiaan noin 60 ulkomaalaista. Heistä noin puolet on kokenut hyväksikäyttöä työssä, suurin osa siivous- ja kodinhoitoalalla.

- Tämä on selkeä haavoittuva ala tämän tyyppiselle hyväksikäytölle. Siivoustyö tapahtuu esimerkiksi kodeissa, joihin viranomaisten pääsy on varsin rajoitettua. Toisaalta työtä tehdään sellaisina vuoronkaudenaikoina, jolloin kukaan ei ole paikalla havaitsemassa hyväksikäyttöä, Roth toteaa.

Työlupien määrä kasvussa

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan siivoojille ja kodinhoitajille myönnettävien työlupien määrä on hienoisessa kasvussa. Työntekijöitä ulkomailta tuovat erityisesti pienet yritykset, mutta heitä palkkaavat yhä useammin myös yksityishenkilöt. Eniten kodinhoitajia tulee Filippiineiltä.

Venla Rothin mukaan hyväksikäytölle altistuu varsinkin, jos työntekijät ovat maksaneet ulkomaiselle välittäjäfirmalle huomattavia korvauksia pääsystä Suomeen.

Viranomaisia tehokkaammin hyväksikäytön uhreja tavoittavat toistaiseksi järjestöt, mutta tunnistamisesta huolimatta apu ei aina löydä perille.

Voimavara-keskuksen johtaja, Natalie Gerbert, Monika-Naisten Liitosta uskoo, että monen mielestä viranomaisten sotkeutumisella asiaan ei seuraa mitään hyvää. Keskimäärin vain 20 - 30 prosenttia Gerbertin asiakkaista haluaa hakeutua auttamisjärjestelmään.

Parecon Finlandin kevään viimeinen kirjastoesitys Kirjasto 10:ssä

Parecon Finland on järjestänyt kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Kevään viimeiseen kirjastokeskusteluun voi osallistua maanantaina 9.5. klo 18 Kirjasto 10:ssä.

Jatkossa pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta. Kirjastoesitykset jatkuvat syksyllä, ja vastaamme mielellämme tiedusteluihin tilaisuuksien järjestämisestä.

TE: Suomessa tuloerot kasvavat nopeimmin

Talouselämä:

Tuloerojen kasvu on eri mittareilla ollut Suomessa erittäin nopeaa verrattuna useimpiin muihin teollisuusmaihin. Tiedot ilmenevät teollisuusmaiden järjestön OECD:n uudesta raportista, joka vertailee tuloerojen kasvua eri maissa.

Talouselämä 3.5.2011
Suomi on maailman huipulla - tuloerojen kasvussa

Tuloerojen kasvu on eri mittareilla ollut Suomessa erittäin nopeaa verrattuna useimpiin muihin teollisuusmaihin. Tiedot ilmenevät teollisuusmaiden järjestön OECD:n uudesta raportista, joka vertailee tuloerojen kasvua eri maissa.

Tässä yksi kuvaava grafiikka OECD:n selvityksestä.

Se kuvaa, kuinka paljon tuloerot ovat kasvaneet eri maista. Nuolen pituus kuvaa tuloerojen muutoksen nopeutta. Vain Ruotsi ja Uusi-Seelanti ovat vertailun maista Suomea edellä kasvuvauhdin nopeudessa.

Laajemmin grafiikka kuvaa sitä, että tuloerojen kasvu on globaali ilmiö: vain harvassa maassa tuloerot ovat pienentyneet ja niissäkin vain vähän. Tuloerojen kasvu on ollut nopeinta maissa, missä tuloerot ovat perinteisesti olleet pienimpiä.

Yllä oleva grafiikka kuvaa, kuinka työtuntien määrä on kehittynyt pienituloisimmalla ja hyvätuloisimmalla viidenneksellä väestöstä. Sininen palkki kuvaa pienituloisimpien työtuntien määrän kehitystä. Grafiikasta näkyy, että Suomessa tilanne on tältä osin kaikkein dramaattisin. Pienituloisimpien työn määrän väheneminen kasvattaa tuloeroja.

Ja vielä yksi graafi:

Ylläoleva grafiika kuvaa, kuinka paljon pääomatulojen osuus on kasvanut suuri- ja pienituloisimmilla kotitalouksilla eri maissa. Suomessa hyvätuloisimman 20 prosentin joukossa tämä kasvu on ollut toiseksi suurinta Norjan jälkeen.

Hyvätuloisimpien pääomatulojen kasvu on ollut yksi tärkeimpiä selityksiä tuloerojen kasvulle Suomessa. Pääomatuloja verotetaan huomattavasti ansiotuloja keveämmin.

Raportista ilmenee myös, että 1980-luvun puolivälistä viime vuosiin asti hyvätuloisimman viidenneksen tulot kasvoivat keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa Suomessa, kun taas pienituloisimman viidenneksen tulot kasvoivat 1,3 prosenttia vuodessa.

YLE: Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

YLE:

Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä.

Vaurautta ja omistusta mittaamalla eivät paljastu erot vauraudessa ja omistuksessa, ainoastaan vaurauden ja omistuksen määrä (josta ison osan piilottamiseen on lisäksi voimakkaita kannustimia esimerkiksi veronkierron mahdollisuuksien kautta).

Hyvinvoinnin lisäksi tärkeää olisikin arvioida osallisuuden tasa-arvoisuutta ja tuloerojen kasvua, sekä kehittää yksittäisten tutkimusten ja mittausten sekä esimerkiksi suoran demokratian kokeilujen kautta pysyvämpiä institutionaalisia menetelmiä hyvinvoinnin ja päätöksenteon tasa-arvoisuuden kasvattamiseen.

YLE 2.5.2011
Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrenin mielestä Suomessa on takerruttu liiaksi talouskasvun eli bruttokansantuotteen tuijottamiseen. Huomion pitäisi olla hyvinvoinnin seuraamisessa.

- On väärin sanoa, että bruttokansantuote kertoisi, miten rikas maa on. Tarvitaan uusi indikaattori hyvinvoinnin mittaamiseen, Hoffren linjaa.

Vanha tuttu BKT-luku kertoo, paljonko maassa tuotetaan tavaraa ja palveluita. Mutta se tieto alkaa olla arvostelijoiden mukaan yhä harhaanjohtavampi. Sodan jälkeen talouskasvu on kyllä lisännyt myös hyvinvointia, mutta tuoreen laskelman mukaan suomalaisten hyvinvointi on heikentynyt sitkeästi vuodesta 1990 lähtien, vaikka talouskasvusta kertova BKT-luku on samaan aikaan noussut roimasti.

- Jo tämä tulos, että hyvinvointi ei kasvakaan olenkaan samalla tavalla kuin bruttokansantuote on jo hätkähdyttävä tulos, Hoffren sanoo.

Uusia mittareita kaivataan hyvinvoinnin ilmaisemiseen

Hyvinvointia mitataan gpi-luvulla, joka seuraa taloutta kuluttajan näkökulmasta ostovoiman, tuloerojen, saastumisen ja parinkymmenen muun tiedon kautta. Luku perustuu koviin tilastoihin ja tuntemuksia ei mitata.

Tätä asiaa on pohtinut asiantuntijatyöryhmä, joka kertoo näkemyksensä toukokuun lopussa. Asiantuntijoista moni ei pidä uusia härveleitä tarpeellisena.

- Tämä viesti ei ole mennyt perille. Tilanne on muuttunut. Me eletään yhteiskunnan murroskohtaa, ja siksi tarvitaan uusia mittareita, Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffren esittää.
Asialla on merkitystä muillekin kuin tilastonikkareille, sillä väärien talousmittarien katsominen voi johtaa vääriin päätöksiin.

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan

Taloussanomat:

Vuorolisät maksamatta, ei lakisääteisiä taukoja, palkan alennuksia, potkut lapsen sairastelun takia.... Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan. [...]hiostus, kehnot työolot tai asiattomat vaatimukset voivat tehdä mistä tahansa työstä epämiellyttävän.

Taloussanomien artikkelissa haastatellaan työsuhteissaan kuvaavia ongelmia kohdanneita työntekijöitä. Näitä ongelmia ovat mm. huonot työolot, suhteellisesti ja absoluuttisesti laskevat palkat sekä jatkuva irtisanomisten pelko ja epävarmuus omasta työpaikasta.

Kaikki esimerkit kertovat myös laajemmista ongelmista siinä, miten työpaikat ja -tehtävät jakautuvat nykyisellään, sekä työntekijöiden mahdollisuuksista neuvotella työolosuhteistaan ja -ehdoistaan. Työntekijöiden ja toisaalta työnantajien neuvotteluasemien eriarvoisuus on yksi tasapainoiset neuvottelut ja lopputulokset johdonmukaisesti estävä tekijä markkintaloudessa.

Neuvotteluasemien epätasa-arvoinen jakautuminen pohjaa lähtökohtien ja vaikutusvallan eriarvoisuuteen eri ihmisryhmien välillä. Erityisesti omistuksen ja varallisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen vaikuttaa päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuuksiin haitallisella tavalla. Nämä mekanismit näkyvät työntekijöiden arjessa kivuliain tavoin, ja laajemmin yhteiskunnassa kasvavana eriarvoisuutena ja epävakautena.

TS 1.5.2011
Tällaista on paskaduuni

Sana paskaduuni on löyhä, muutama vuosi sitten käyttöön otettu suomennos englanninkielisestä McJob-sanasta. Se kuvaa huonosti palkattua, virikkeetöntä ja ilman urallaetenemismahdollisuuksia olevaa työsuhdetta.

Mikään työ ei itsestään selvästi ole paskaduunia, jos sen tekijää kohdellaan hyvin. Toisaalta hiostus, kehnot työolot tai asiattomat vaatimukset voivat tehdä mistä tahansa työstä epämiellyttävän.

Siivousalalla ohjaajana toiminut Minna huomauttaa, että monet siivoojat nauttivat työstään ja työkavereistaan ja heillä saattaa olla mukavaa töissä.

– Paskaksi työn tekee se, jos työnantaja ei arvosta työntekijän panosta, eikä maksa siitä sovitusti, hän sanoo.

Kiinteistönhuoltoalalla toimiva Jaakko toivoo kunnioitusta.

– Huoltomiehet ja siivoojat ovat varjotyöntekijöitä, joita ei arvosteta paskan vertaa.

Kilpailutus vie
mielekkyyden

Jaakon mukaan esimerkiksi kiinteistönhuoltajat ovat lakisääteisen kilpailutuksen armoilla. Kilpailun vuoksi palveluyritykset pudottavat hintojaan, minkä takia tekijöiden työmäärää suurennetaan. Sama pätee usein moniin muihinkin julkisiin kilpailutettaviin palveluihin kuten vanhusten ja lasten hoitoon ja ruokapalveluun.

Esimerkiksi siivouksessa kilpailutus tarkoittaa sekuntipeliä. Siivoojille on laadittu ohjeita, joissa on määritelty, montako sekuntia vessanpöntön pyyhkiminen saa kestää.

Jaakon mielestä työvoimaa pitäisi olla paljon enemmän. Liian iso työn määrä heikentää väistämättä palvelua ja tyytymätön asiakas voi irtisanoa sopimuksen. Kesä tuo oman jännityksensä. Lomien ajaksi ei välttämättä palkata sijaisia, mikä näkyy lopputuloksessa ja voi saada työn tilaajat kilpailuttamaan tehtävät uudelleen.

– Koko ajan on pelko pyllyssä, jatkuvatko työt, Jaakko sanoo.

Hänen mielestään tällainen säästäminen on älytöntä. Kiinteistöalalla pihtaaminen tarkoittaa rakennusten ja laitteiden rapistumista, mikä lisää työn määrää ja kustannuksia.

Pienistäkin palkoista
haluttaisiin tikistää

Työelämän ikävät puolet ovat tuttuja ammattiliitoille. Usein ne liittyvät palkkaan tai työaikaan.

Palvelualojen ammattiliiton sopimussihteeri Raimo Hoikkala kertoo, että hotelli- ja ravintoala-alan kiistakysymyksistä selvästi suurin osa koskee palkkasaatavia. Hänen mukaansa palkat ovat usein olleet alle työehtosopimuksessa sovitun tai ilta-, yö- tai sunnuntailisät on jätetty maksamatta. Jos tilanne on jatkunut pitkään, saatavien potti on voinut kasvaa varsin suureksi.

– Jokaisen työntekijän pitää saada ainakin vähimmäispalkka. Palkka ei negatiivisessa mielessä saa olla kilpailutekijä, Hoikkala sanoo.

Kaupoissa yksi suuri ongelma on pieni tuntien määrä. Jotkut ovat tyytyväisiä osa-aikatyöhön ja siihen, että tekevät vaikkapa 20 tuntia viikossa. Koska kaupat maksavat vähän, useimmille moisesta tuntimäärästä saatava palkka ei riitä elämiseen.

– Työnantajalla on velvollisuus tarjota osa-aikaisille lisätyötä ennen kuin he voivat palkata uusia työntekijöitä. Tätä rikotaan kuitenkin paljon, Hoikkala sanoo.

Vuorotyötä tarvittaessa
ja työtä vuorotta

Moni tekee vuorotyötä ja aika ajoin työnantajat pyrkivät muokkaamaan vuoroja viime tipassa. Hoikkalan mukaan tämä on tyypillistä terasseilla ja jäätelökioskeissa, joissa sää vaikuttaa suoraan asiakkaiden määrään. Työnantaja ei silti ole oikeutta perua työvuoroa ja palkanmaksua sateen vuoksi.

Työaikaan liittyy monta muutakin pulmaa. Vasta alaa vaihtanut Martti kertoo, että monessa työpaikassa on tullut normaaliksi käytännöksi tehdä joka päivä 15–20 minuuttia ylitöitä talkoilla. Myös tauoista joustetaan.

– Varsinkin kaupan alalla taukoja pystytään pitämään vähemmän kuin olisi oikeus, hän sanoo.

Toisinaan työnantaja haluaisi irrottaa palkollisen inhimillisistä ominaisuuksistaan. Esimerkiksi oman tai lapsen sairauden takia poissaolosta nuristaan.

Moni tietotyöläinen tekee harva se ilta ilmaista työtä kotonaan. On yrityksiä, joissa vaaditaan käytännössä kokoaikaista sitoutumista. Näissä vaikkapa työsähköposteihin tai -puheluihin vastaaminen vapaa-ajalla on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Perhevapaisiin ja niiltä palaamiseen liittyy ongelmia alalla kuin alalla. Suomen ekonomiliitto huomautti vastikään, että perhevapaalta palaavan irtisanomissuojaa on parannettava. Sen mukaan edelleen moni töihin palava irtisanotaan enemmän tai vähemmän kehitellyillä perusteilla.

Minna: Viiden
sentin vääntö

Minna on ollut huhtikuun alusta alkaen työtön. Sitä ennen hän työskenteli siivoustyön ohjaajana yhdessä Suomen suurimmista siivousalan yrityksistä. Minna irtisanoutui, kun kuuli tulevasta organisaatiomuutoksesta, joka olisi pudottanut hänet palveluvastaavaksi. Hänen tuntipalkkansa olisi alentunut muutoksen takia 9,70 eurosta 8,29 euroon.

– Kun palkasta otetaan pois verot, sillä ei pötkitä pitkälle.

Työnantaja oli jo aiemmin yrittänyt kutistaa Minnan palkkaa. Hän on kouluttautunut alalle ja ansaitsi koulutuslisän. Työnantaja kuitenkin kutisti Minnan peruspalkkaa viisi senttiä tunnilta. Pienennystä perusteltiin sillä, että Minna ei ollut toimittanut koulutustodistustaan ajoissa, mikä Minnan mukaan ei pidä paikkaansa.

Minna kertoo, että myös muilta palveluvastaavilta oli otettu tuntipalkasta muutamia senttejä. Hän muistuttaa, että siivoustyö on raskasta ja palkka pieni.

– Ammattitaitoa ja koulutusta pitää arvostaa.

Minna aikoo ryhtyä opiskelijaksi ja vaihtaa alaa. Töissä käydessään hän opiskeli merkonomitutkinnon ja sihteerin ammattitutkinnon. Nyt hän jännittää, aukeaako hänelle paikka ammattikorkeakoulutusta.

Jaakko: Onko
töitä vai ei?

Jaakko tuskailee, mahtaako hänellä olla kuukauden päästä töitä. Hän on suuren työnantajan palkoillinen ja hoitaa yhden yliopiston 13 kiinteistöä. Hän on kuullut, että palvelun ostaja on ollut tyytymätön hänen päälliköihinsä. Tämä voi tarkoittaa, että työt kilpailutetaan. Jos nykyinen työnantaja ei saa jatkaa, Jaakko pelkää jäävänsä työttömäksi.

– Olen kymmenen vuoden aikana taistellut palkkani tasolle, jolla nykyelämässä nippa nappa pärjää. Jos joku toinen firma voittaa kilpailutuksen, minulle ei luultavasti tulla tarjoamaan enää palkkani suuruista rahaa kuukaudessa, eikä todennäköisesti edes paikkaa.

Jaakolla on ammattikoulututkinto ja 30 vuoden kokemus työelämästä. Hän on työskennellyt kirvesmiehenä, apumiehenä rakennuksilla, nosturikuskina, hitsarina, automekaanikkona, autokuskina ja sähkömiehenä. Nykytyössään hän voi käyttää monia taitojaan.

– Tähän kuuluu tekniikka, ilmastointikoneet, pumput, sähkölaitteet ja joskus sielunhoitokin. Tämä työ on varmasti huoltoalan monipuolisin.

Jaakon palkka on 14,40 euroa tunnissa.

– Alan minimipalkka on naurettavat 9–9,50 euroa tunnilta. Ei sillä kolmihenkinen perhe pärjää.

Jaakon vaimo työskentelee siivoojana ja heillä on pieni lapsi. Pari osti äskettäin asunnon velaksi ja otti siihen ”jumalattoman kalliin” takaisinmaksuturvan työntilanteen takia.

– Minä ja vaimoni olemme veloissa eläkeikään asti. Pakko lapselle on kuitenkin saada joku pääoma. Vuokran maksu on kuin heittäisi rahaa tuuleen.

Paitsi palkka, myös todistusten puute voi koitua Jaakon kohtaloksi.

– Alalla vaaditaan ammattitutkintoa. Taito kasvaa tekemällä ja itse tutkimalla, mutta minut voidaan korvata jollain suoraan koulusta tulevalla räkänokalla – anteeksi vain nuorempia ikäluokkia halventava ilmaus.

Kävi niin tai näin Jaakko ei välttämättä nuku öitään kunnolla. Hän haluaisi hoitaa työnsä asiallisesti, mutta työn määrä ja työaika eivät hänen mielestään ole ollenkaan järkevässä suhteessa.

– Välillä tulee sellainen olo, että antaa koko paskan olla. Pakko tässä on kuitenkin yrittää, vaikka tilanne stressaa, paikat menee kramppiin ja terveys kärsii.

Anita: ”Asemassasi harkitsisin,
onko lapseni sairas”

Anita kuuli tällä viikolla, että töihin ei enää tarvitse tulla. Hän oli vakituisessa työssä markkinointiassistenttina suuressa kansainvälisessä rakennusyhtiössä. Hänen neljän kuukauden koeaikansa päättyi juuri. Hän on saanut työstään hyvää palautetta ja mielestään on pärjännyt hyvin. Yhteistyö esimiehenkin kanssa sujui – ainakin aluksi.

Anitalla on yksivuotias lapsi, joka aloitti tammikuussa päiväkodissa äidin mentyä töihin. Kuten tavallista, lapsi alkoi sairastaa. Anita ja hänen miehensä hoitivat lastaan kotona vuorotellen. Välillä flunssat tarttuivat heihinkin.

– Olin varmaan kolmanneksen koeajasta pois töistä, Anita kertoo.

Vaikka hänellä oli poissaoloihinsa selvä syy ja lääkärintodistuksia, niitä ei katsottu hyvällä.

– Sairastelujen aikana esimieheltä tuli aika räikeää tekstiä. Hän sanoi, että minun asemassani hän harkitsisi, onko sairas vai ei tai onko lapsi sairas vai ei. Ikään kuin olisin voinut harkita moista.

Esimies itsekin on äiti, mutta hänen lapsensa ovat jo teinejä. Hän kertoi, että lasten ollessa pieniäkin hänellä riitti työmotivaatiota. Hän kertoi vieneensä lapsensa aamuvarhain hoitoon ja tulleensa kotiin puolen vuorokauden kuluttua. Joku täti oli hakenut lapset.

Anitan mukaan rakennusyhtiössä oli tapana, että ihmiset tulivat töihin sairaana. Esimies kehotti koeaikaan viitaten häntä tekemään töitä lapsen nukkuessa. Anita kertoo hoitaneensakin kiireellisiä asioita kotona.

– Saatoin kipeänä tehdä töitä buranan voimin myöhään illalla.

Kun esimiehelle selvisi, että Anitan miehen työpaikan kautta perhe voi saada sairaalle lapselle hoitajan, hän vaati käyttämään tätä mahdollisuutta. Pienen kovassa kuumeessa olevan lapsen jättäminen ventovieraalle tuntui vanhemmista julmalta. Myöhemmin, kun lapsi oli toipumassa esimerkiksi korvatulehduksesta, he kuitenkin turvautuivat tähän vaihtoehtoon.

Nyt Anitasta tuntuu, että kaikki venyminen oli turhaa.

– Olin esimieheni ja työsuhdepäällikköni kanssa kuulemistilaisuudessa. He sanoivat suoraan, että työni ei jatku poissaolojeni takia. He kuitenkin ilmoittivat, että tätä selitystä en saa paperille, vaan virallinen irtisanomisen syy on koeaika.

Anita otti yhteyttä ammattiliittoonsa. Hänelle kerrottiin, että koeajan vuoksi hän ei pysty tekemään asialle mitään, jollei saa irtisanomissyytä kirjallisena.

Ensimmäisenä aamunaan irtisanomisen jälkeen Anita ryhtyi hoitamaan käytännön asioita. Hän soitti työvoimatoimistoon, lapsen päiväkotiin ja pankkiin.

– Taloudellisesti olemme aika kusessa. Ollessani äitiyslomalla vedimme luotot tappiin, koska ajattelimme, että rahatilanne paranee, kun menen töihin.

Martti: ”Pyysin palkankorotusta,
sain potkut”

Martti sai työpaikan polkupyörämekaanikkona. Ala oli hänelle tuttu, sillä hänellä oli siltä yhdeksän vuoden kokemus. Neljän kuukauden koeaika sujui hyvin. Hän huomasi, että kaupan alalle oli tuona aikana sovittu yleiskorotus, jota hän ei saanut. Koeajan päätyttyä hän pyysi esimieheltään työehtosopimuksen mukaista korotusta.

Martti erehtyi kuitenkin päivämäärästä ja meni vaatimaan korotusta päivän liian aikaisin. Korotusta ei tullut. Sen sijaan työnantaja päätti työsuhteen ja ilmoitti syyksi koeajan ja puutteet työsuorituksessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Martille sanottiin, että hän oli tehnyt virheitä.

Martti vei asian oikeuteen liittonsa juristin avulla. Käräjäoikeus totesi, että työnantajan menettely oli erittäin loukkaavaa ja määräsi tämän maksamaan korvauksia. Työnantaja valitti päätöksestä hovioikeuteen.

– Kyllä asian venyminen koko ajan jollain lailla painaa. Toisaalta minulla ei ole mitään hävittävää. Minulla on uusi työ ja oma talous pyörii, Martti kertoo.

Hän yritti aluksi etsiä alansa töitä, mutta niitä ei löytynyt. Niinpä hän vaihtoi alaa ja kouluttautui kylmäasentajaksi. Nyt hän tekee kylmähuoltoja teollisuudessa eli huoltaa esimerkiksi kylmäkoneita ja ilmastointijärjestelmiä. Uudessa työssään Martti viihtyy.

Martti luottaa siihen, että oikeusjärjestelmämme toimii. Hän ei pelkää rettelöitsijän leimaa, koska ei ole tehnyt mitään väärää.

– Kyllä omia oikeuksiaan pitää puolustaa.

Työsuhdeongelmat johtuvat Martin mielestä niin työntekijöistä kuin työnantajistakin.

– Työntekijät voisivat enemmän pitää yhtä ja kiinni oikeuksista, jotka heille kuuluvat, hän sanoo.

Haastatellut työntekijät eivät esiinny omilla nimillään, jotta heidän tilanteensa ei hankaloituisi.

TS: Kansanedustajilla tiukat kytkyt yritysmaailmaan

Taloussanomat:

Sataviisikymmentä kansanedustajaa on tavalla tai toisella mukana yritysten hallintoelimissä. Valtionyhtiöt ovat pestanneet elimiinsä 51 kansanedustajaa. 

[...] Vaalirahakohu ja kohu sidonnaisuuksista eivät näytä vähentäneen innokkuutta osallistua yritystoimintaan.

Taloussanomien uutisessa listataan kansanedustajien paikkoja yritysten hallintoelimissä. Uutisessa kuvataan yhtä esimerkkiä siitä, kuinka poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko Suomessa ovat nykyisellään kietoutuneet yhteen. Kansanedustajien yhtenä tärkeänä talouspoliittisena tehtävänä on ollut säädellä poliittisilla päätöksillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaa, jotta esimerkiksi työvoiman oikeuksia on voitu turvata tai tuotannosta koituvia ympäristöhaittoja on voitu vähentää.

Suomessa markkinoita onkin säädelty pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisesti voimakkaasti erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, kun maahan rakennettiin julkisesti rahoitettu koulujärjestelmä sekä julkinen terveydenhuolto, ja yritysten toimintaa rajoitettiin muun muassa erilaisin ympäristölainsäädännöin. Kansanedustajien lisääntyvä verkottuminen yritysmaailman johtoportaan kanssa vaikuttaa rakenteellisesti poliitikkojen intoon säädellä markkinoita haittavaikutusten lieventämiseksi.


TS 23.4.2011
Kansanedustajilla tiukat kytkyt yritysmaailmaan

Sataviisikymmentä kansanedustajaa on tavalla tai toisella mukana yritysten hallintoelimissä. Valtionyhtiöt ovat pestanneet elimiinsä 51 kansanedustajaa. Toisaalta 66 kansanedustajalla on oma yritys tai he ovat osallisena jossain muussa pienyritystoiminnassa. (Katso luettelo aakkosjärjestyksessä alla.)

Tulos ilmenee Taloussanomien tekemästä selvityksestä, joka perustuu Suomen Asiakastiedon rekistereihin sekä pankkien, S-ryhmän ja Tradekan omiin ilmoituksiin.

Vaalirahakohu ja kohu sidonnaisuuksista eivät näytä vähentäneen innokkuutta osallistua yritystoimintaan. Uusi eduskunta saa suorastaan osaavaa väkeä päättämään maan talousasioista.

Eero Lehti
yrittäjien tähti

Suomen Yrittäjät laski, että kansanedustajien joukossa on 34 yhdistyksen jäsentä kirkkaimpana tähtenä Suomen Lehtiyhtymän ja Taloustutkimuksen Eero Lehti.

Lehdellä on painava salkku omistuksia ja hallituspaikkoja. Hän on niitä harvoja poliitikkoja, jotka kelpaavat tietotaitoineen myös yksityisiin suuryrityksiin.

Toiseksi kovimmat yritystaloustaitajat kokoomuspuolueessa ovat porilainen Sampsa Kataja ja turkulainen Petteri Orpo. Lehden haastajat muissa puolueissa ovat kempeleläinen it-miljonääri Juha Sipilä (kesk), rovaniemeläinen Markus Lohi (kesk) sekä mustasaarelainen yrittäjäneuvos Lars Erik Gästgivars (r).

”Lasse G.” on jo brändi kotikulmillaan Mustasaaressa, ja nyt aukesi näytön paikka valtakunnan politiikkaan.

Sdp:n Lauri Ihalainen istui VR-Yhtymän ja valtion omistaman sijoitusyhtiön Solidiumin hallituksissa, mutta hän erosi niistä tultuaan valituksi kansanedustajaksi.

Valtionyhtiöiden lisäksi poliitikkoja tapaa alueellisista yrityksistä, kuten sähköyhtiöistä ja erilaisista kehitysyhtiöistä. Niissä edustetaan omaa kuntaa ja puoluetta sekä verkotutaan muiden päättäjien kanssa. Yksi monen paikan verkottujista on esimerkiksi kokoomuksen Ilkka Kanerva.

Perussuomalaiset
tuovat talousosaamista

Perussuomalaisten kovimmat käytännön taloustaitajat ovat jyväskyläläinen tilintarkastaja Kauko Tuupainen ja punkalaitumelainen rakennusyrittäjä Martti Mölsä, joka istuu muun muassa Punkalaitumen Osuuspankin hallintoneuvostossa.

Perussuomalaisilla on edustuksia viidessä osuuspankissa ja keskustalla niin ikään viidessä. Kokoomus ja Sdp jäävät neljään. Kaikkiaan pankeista löytyy 21 uutta kansanedustajaa. Vuoden 1995 vaaleissa ”pankkipuolue” sai vielä 47 edustajaa eduskuntaan.

Nyt poliitikkoja kiinnostaa eniten osuustoiminta. S-ryhmällä on 36 edustajan joukko ja Tradeka-yhtymällä 18 edustajan joukko valtiopäivillä. Tilanne saattaa muuttua jo ensi vuonna, sillä silloin 10 osuuskauppaa pitää edustajistonsa vaalit.

HS: Köyhyys heijastuu kouluun

Helsingin sanomat:

Nopea eriarvoistuminen etenee nyt suurten kaupunkien koulumaailmassa. Tutkijoiden mukaan Helsingissä on muutamilla alueilla tultu siihen pisteeseen, ettei hyväkään koulutusjärjestelmä pysty paikkaamaan oppimistuloksissa niitä eroja, jotka syntyvät oppilaiden lähtökohtien erilaisuuksista.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin yksi suuri ongelma, joka on seurannut Suomessa ja muualla maailmassa markkinoiden sääntelyn purkamisesta. Markkinamekanismit jakavat yhteiskunnan varallisuuden lisääntyvässä määrin eriarvoisesti eri ihmisryhmien kesken, jos ei kehitykseen puututa erilaisin tulonsiirroin.

Kansalaisten taloudelliset lähtökohdat eroavat voimakkaasti muun muassa perintöjärjestelmän vuoksi, joka mahdollistaa tuottavan omaisuuden kasautumisen pienelle ihmisryhmälle. Lähtökohtien eriarvoisuus vaikuttaa merkittävästi lasten mahdollisuuksiin, ja näin ollen huono-osaisten perheiden lapset joutuvat ilman omaa syytään huonompaan asemaan tulevilla työmarkkinoilla, kuin esimerkiksi koulutettujen ja hyvin toimeentulevien perheiden lapset.  



HS 23.4.2011
Köyhyys heijastuu kouluunkin

Nopea eriarvoistuminen etenee nyt suurten kaupunkien koulumaailmassa. Tutkijoiden mukaan Helsingissä on muutamilla alueilla tultu siihen pisteeseen, ettei hyväkään koulutusjärjestelmä pysty paikkaamaan oppimistuloksissa niitä eroja, jotka syntyvät oppilaiden lähtökohtien erilaisuuksista.

Meneillään oleva Metrop-tutkimus selvittää syitä, jotka johtavat suuriin eroihin koulujen välisissä oppimistuloksissa. Eroja on etenkin Helsingissä ja Espoossa mutta myös muissa suurissa kaupungeissa. Eriarvoistuminen uhkaa eniten yli 100 000 asukkaan kaupunkeja.

Koulujen oppimistuloksia voidaan ennustaa hyvin tarkkaan selvittämällä koulun oppilaaksiottamisalueen aikuisväestön koulutustaso, asumismuoto, työllisyysaste sekä omistusasuntojen osuus asuntokannasta ja asuntojen neliöhinta. Myös maahanmuuttajien suuri osuus väestöstä ennustaa oppimistulosten heikentymistä.

Karkeasti voidaan yleistää, että vähän koulutettujen, heikosti työllistyvien ja vuokra-asunnoissa asuvien ihmisten alueilla juuri mikään panostus koulujen opetusmenetelmiin ei nosta oppimistuloksia hyvien alueiden tasolle. Tuloksia voidaan toki hieman parantaa pienentämällä ryhmäkokoja ja lisäämällä erityisopetusta, mutta oppilaiden vanhempien koulutustaustan ja taloudellisen aseman vaikutusta niillä ei voida häivyttää.

Koulutuksellisesta hyvä- ja huono-osaisuudesta on tullut alueellinen ilmiö. Kun koulutus- ja elintaso vaikuttavat myös terveyseroihin ja moniin muihinkin hyvinvoinnin mittareihin, suuri osa pahoinvoinnin elementeistä keskittyy niin sanottujen heikkojen koulujen ympärille.

Helsinkiin ja Espooseen on annettu syntyä alueita, joiden rakennetta on lähes mahdotonta enää muuttaa. Muutamissa kaupunginosissa vuokra-asuntoja ei ole juuri lainkaan, muutamissa taas omistusasunnot ovat harvassa ja neliöhinnoiltaan kaupungin halvimpia.

Tutkimuksen tulokset on syytä ottaa vakavasti huomioon, kun pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa suunnitellaan ja rakennetaan uusia asuinalueita. Kaikkia eriarvoisuutta lisääviä seikkoja ei pystytä poistamaan, mutta niitä ei pidä tieten tahtoen kerätä samoille alueille.

TS: Suurpankit rahastavat satoja miljardeja kriisimaista

Taloussanomat:

Pankkien mittavat luottoriskit eivät ole merkinneet pelkästään tukalaa riskinottoa, vaan kriisimaiden luotot ovat päin vastoin olleet pankeille erittäin tuottoisaa liiketoimintaa.

[...] Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti.

Taloussanomien uutisesta ilmenee, kuinka uhkarohkea ja lyhyellä aikavälillä erityisen tuottoisa luotonanto on taas voimakkaassa kasvussa, ja kuinka kehityksen pääsyynä on suurpankkien luottamus valtioiden avokätisiin pelastustoimenpiteisiin. Maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttaneita tahoja palkitaan ympäri maailmaa ennennäkemättömillä summilla ilman todellisia muutoksia globaalin rahoitusjärjestelmän rakenteeseen, mikä johtaa ennen pitkää uuteen talouskriisiin ja varojen siirtoon kansalaisilta suurpankkien omistajille sekä johtajille.


TS 23.3.2011
Suurpankit ovat rahastaneet kriisimaista satojen miljardien korkotuotot

Saksan, Ranskan, Britannian ja muiden Euroopan suurten maiden pankeilla on euroalueen neljässä velkaisimmassa kriisimaassa yhä pitkälti yli tuhannen miljardin euron epävarmat lainasaatavat.

Euromaiden velkakriisi ei ole säikäyttänyt pankkeja, vaan ne ovat päin vastoin viime kevään Kreikka-paniikin ja euromaiden mittavien tukilupausten jälkeen jopa kasvattaneet luotonantoaan euroalueen kriisimaissa.

Kun perinteisten lainasaatavien päälle lasketaan muuntyyppiset sitoumukset, on Euroopan pankeilla kriisimaissa pyöreästi 1 500 miljardin euron riskit. Koko maailman pankeilla on velkaisimmissa euromaissa vaakalaudalla yhteensä lähemmäs 2 000 miljardia euroa.

Rohkeaan – tai paremminkin uhkarohkeaan – riskinottoon kansainvälisiä suurpankkeja on rohkaissut kaksi seikkaa yli muiden:

1) Kriisimaiden luotot ovat olleet erittäin tuottoisaa liiketoimintaa, josta kansainväliset suurpankit ovat pelkästään viiden viime vuoden kuluessa tienanneet yhteensä satojen miljardien eurojen korkotuotot.

2) Pankit luottavat muiden euromaiden, EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varmistavan, etteivät kriisimaiden luottoriskit koidu ainakaan pankkien omiksi tappioiksi – ja että ylivelkaisten euromaiden rahoittaminen pysyy pankeille vastakin tuottoisana liiketoimintana.

Kokonaisriskit
liki 2 000 miljardia

Länsi-Euroopan ja muun maailman pankkien luottoriskit velkaisimmissa euromaissa ilmenevät Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tuoreimmasta neljännesvuosikatsauksesta.

Luvut kuvaavat viime syyskuun lopun tilannetta. Kyse on ulkomaisten pankkien saatavista Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa.

Yhteensä liki 2 000 miljardin euron luottoriskeissä ovat mukana saatavat valtioilta ja muilta julkisen talouden yksiköiltä, kotitalouksilta, kansallisilta pankeilta sekä muilta yksityisiltä yrityksiltä.

Varsinaisten lainasaatavien lisäksi suurimmissa riskiluvuissa ovat mukana erilaiset takausvastuut, sitovat luottolupaukset ja muut vastuut, kuten johdannaissopimuksiin perustuvat luottoriskit.

BIS julkaisee tilastonsa Yhdysvaltain dollareissa, joten tilastojen alkuperäisin luvuin ulkomaisten pankkien luottoriskit neljässä euroalueen kriisimaassa ovat vielä suurempia kuin 2 000 miljardia. Dollareina luku on suurin piirtein 2 500 miljardia.

Luvuissa eivät ole mukana kriisimaiden omien pankkien kotimaiset saatavat, mutta kylläkin esimerkiksi Espanjan pankkien saatavat Portugalista ja muista kriisimaista kuin pankkien omasta kotimaasta.

Luotonanto
kasvaa taas

Pankkien mittavat luottoriskit eivät ole merkinneet pelkästään tukalaa riskinottoa, vaan kriisimaiden luotot ovat päin vastoin olleet pankeille erittäin tuottoisaa liiketoimintaa.

Ennen kaikkea kriisimaiden rohkea luotottaminen on ollut erittäin tuottoisaa liiketoimintaa suurten EU-maiden Saksan, Ranskan ja Britannian pankeille, joilla on pelissä ylivoimaisesti suurimmat saatavat.

BIS:n kansainvälisistä luottotilastoista ilmenee, että Länsi-Euroopan pankeilla oli Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa vielä viisi vuotta sitten 950 miljardin euron lainasaatavat.

Suurimmillaan saatavat olivat vuonna 2008 juuri ennen maailmanlaajuisen finanssikriisin kärjistymisen. Tuolloin pankkien lainasaatavat olivat kriisimaissa suurimmillaan noin 1 600 miljardia euroa.

Viime vuoden kesäkuussa eli pian Kreikka-paniikin jälkeen pankkien lainasaatavat kävivät pitkään aikaan alimmillaan noin tuhannessa miljardissa eurossa. Syksyyn mennessä riskinottohalu oli palautunut ja saatavat kasvaneet taas 1 200 miljardiin.

Muutokset kertovat oikeista muutoksista luotonannossa, eivät esimerkiksi dollarin ja euron välisistä kurssimuutoksista. Tämän kirjoituksen euromäärät on laskettu kunkin vuosineljänneksen keskimääräisillä dollarikursseilla.

Kriisimaiden maksamat
korot satoja miljardeja

Korkotuotot tai muutkaan pankkien kriisimailta perimät tuotot, kuten erityyppiset palkkiot, eivät ilmene BIS:n tilastoista. Silti BIS:n luottotilastojenkin tietojen perusteella voi huoleti päätellä, että pankkien tuotot ovat olleet mojovia.

BIS:n luottotilastojen tietoja rahoitusmarkkinoiden korkotilastoihin yhdistelemällä voi päätellä, että kansainväliset pankit ovat perineet neljän velkaisimman euromaan luotoistaan viiden viime vuoden kuluessa korkotuottoja yhteensä 340–350 miljardia euroa.

Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti.

Arviot perustuvat varovaiseen viiden prosentin keskimääräiseen korko-olettamaan. Arvio on väistämättä suurpiirteinen mutta antanee kohtuullisen luotettavan kuvan korko- ja palkkiotuottojen suuruusluokasta.

Etenkin vaihtuvakorkoisten luottojen korot ovat viiden viime vuoden aikana vaihdelleet suuresti, mutta suurin osa esimerkiksi valtioiden ja yritysten luotoista on kiinteäkorkoisia.

Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan valtioiden vanhojen velkojen keskikorko on edelleen neljän ja viiden prosentin tuntumassa. Kotitalouksien ja etenkin yritysten lainakorot ovat tyypillisesti korkeampia kuin valtion maksamat korot.

Saksan pankeille
runsaimmat tuotot

Saksan pankeilla on neljässä kriisimaassa ylivoimaisesti suurimmat luottoriskit, ja niinpä ne ovat myös koonneet enemmän korkotuottoja kuin minkään muun ulkomaan pankit.

Viime syyskuussa saksalaispankeilla oli Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa yhteensä 435 miljardin dollarin eli noin 335 miljardin euron lainasaatavat.

Viiden prosentin korolla moisesta luottomäärästä kertyy vuodessa korkotuottoja 17 miljardia euroa.

Viiden viime vuoden neljännesvuosittaisilla lainamäärillä ja tasaisella viiden prosentin korko-oletuksella saksalaispankeille on kertynyt kriisimaiden luotoista yhteensä hilkkua vaille sadan miljardin euron korkotuotot.

Ranskan pankeilla on vastaavia lainasaatavia 250 miljardia euroa ja viiden viime vuoden mittaan kertyneitä korkotuottoja noin 60 miljardia euroa.

Brittipankkien pääosin irlantilaiset lainasaatavat ovat vähän alle 250 miljardia euroa, mutta viiden vuoden korkotuotot hieman ranskalaispankkeja runsaammat, lähes 65 miljardia euroa.

Korkokatettakin
yli 150 miljardia?

Pankkien luotoistaan perimät korot eivät suinkaan ole silkkaa voittoa, sillä pankit joutuvat toki itsekin maksamaan varainhankinnastaan korkoa omille rahoittajilleen, kuten velkakirjamarkkinoiden sijoittajille, muille pankeille ja vaikkapa euroalueen keskuspankille EKP:lle.

Lienee silti kohtalaisen turvallista arvioida, että neljän euroalueen kriisimaan rahoittaminen yhä suuremmin ja rohkeammin luotoin ei ole ollut Euroopan suurten maiden pankeille ainoastaan tuottoisaa, vaan myös kannattavaa liiketoimintaa.

Hyvin karkeasti pankkitoiminnan periaatteita pelkistäen voinee väittää, että euroalueen rahamarkkinakorot ilmentävät joltisenkin osuvasti pankkien keskimääräisiä varainhankintakuluja.

Tämäkin on varovainen arvio, sillä suuri osa talletuksista on käytännössä nollakorkoisia. Samoin pankkeja erittäin suurin – kirjaimellisesti jopa rajattoman suurin – keskuspankkiluotoin rahoittava EKP perii pankeilta parhaillaan tasan prosentin korkoa.

Jos Euroopan suurpankkien varainhankintakulut olisivat viiden viime vuoden kuluessa olleet keskimäärin 2,5 prosenttia, olisi Euroopan suurpankkien laareihin kertynyt kriisimaiden rahoittamisesta viidessä vuodessa korkokatetta yhteensä 150–200 miljardia euroa.

Näiden pankkien pelastamiseksi Suomi ja muut euromaat kokoavat yhä suurempia tukisummia ja varmuusrahastoja.

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia

Englanninkielisessä Yes!-lehden artikkelissa kuvaillaan tapoja, joilla Espanjassa vuosikymmeniä toiminut, työntekijöidensä omistuksessa olevat Mondragonin osuuskunnat ovat kehittäneet tapoja selvitä laskukausista.

Maailman suurin työntekijöiden omistama yritysverkosto on kehittänyt mm. irtisanomisten tilalle ratkaisun, jossa kysynnän laskiessa 20% työvoimasta jää vuodeksi kerrallaan vapaalle 80% palkalla (ja ilmaisella mahdollisuudella kouluttaa itseään tuon vuoden aikana), ja jos tarve jatkuu niin seuraavana vuonna ryhmää vaihdetaan - ja vapaalle jäävät valitaan arvalla, työpaikan rakentavalle ja tasa-arvoiselle hengelle negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi.

Mondragonin osuuskunnat ovat menestyneet erinomaisesti mm. huolellisen suunnittelun kautta, ja ne toimivat hyvänä esimerkkinä erilaisille kokeiluille muuallakin. Yes!-lehden artikkelissa taustaa ja tietoja Mondragonin toiminnasta.


Yes! 5.6.2009
Mondragón Worker-Cooperatives Decide How to Ride Out a Downturn

The Mondragón Cooperative Corporation (MCC), the largest consortium of worker-owned companies, has developed a different way of doing business—a way that puts workers, not shareholders, first.

Here’s how it played out when one of the Mondragón cooperatives fell on hard times. The worker/owners and the managers met to review their options. After three days of meetings, the worker/owners agreed that 20 percent of the workforce would leave their jobs for a year, during which they would continue to receive 80 percent of their pay and, if they wished, free training for other work. This group would be chosen by lottery, and if the company was still in trouble a year later, the first group would return to work and a second would take a year off.

The result? The solution worked and the company thrives to this day.

The central importance of workers permeates every aspect of the Mondragón Cooperatives. Even though the MCC businesses are affected by the global financial crisis, there is no unemployment within the MCC businesses. People are moved around to other jobs, or hours are cut without cutting pay. The wages for unworked hours are to be repaid through extra hours worked later in the year.

Contrary to what some advocates of top-down management say, this worker-centered focus hasn’t been an obstacle to growth. Founded in 1956 by Father Don Jose Arizmendi, a Basque Catholic priest, the Mondragón cooperatives today comprise more than 100 cooperatives, as well as more than 100 subsidiaries that MCC has purchased and hopes to convert. Altogether, MCC companies employ more than 100,000 worker/owners and in 2007 generated revenues of more than $24 billion.

This empire of egalitarianism grew from humble roots. Father Arizmendi brought together the residents of this Basque community through study circles and workshops. His aim was to confront high levels of unemployment that kept the region in poverty and isolation. The philosophy that emerged from those meetings put the rights and well-being of workers first, with growth mainly aimed at providing additional jobs and job security to employees.

These principles drive everyday practice at MCC companies. For instance, while most businesses determine voting power based on how many company shares a person owns, MCC cooperatives allocate each worker one vote. They also stick to an egalitarian pay scale—top management is rarely paid more than six times the lowest-paid worker. Profits and losses are distributed among all the members equitably because their efforts together determine the success of the company.

Co-op Entrepreneurs
At the same time, the MCC has never lost sight of the fact that it can’t generate high-quality well-paying jobs, without innovation and creativity.

To that end, MCC managers in 1981 founded SAIOLAN, an incubator program that aims to create new companies and products by bringing together would-be entrepreneurs with identified needs, and helping out with feasibility studies and prototypes.

The result has been rates of innovation that challenge those of the world’s most successful corporations. A Mondragón firm manufactured Spain’s first computer chips, for example. Others are producing wind, solar, and hydrogen power. New business opportunities in health and food, communications, and alternative energy are now being researched, as well as shared housing for elders and furniture convenient for older people. The company estimates that fully a quarter of the products its cooperatives will make in 2012 are not yet in production.

SAIOLAN also offers budding entrepreneurs coaching, technical resources, funding, and help with business plans. To date, it has helped 285 entrepreneurs create their own companies and many others to develop their ideas within existing co-ops.

Capital & Globalization
Not surprisingly, running a huge cooperative involves a host of challenges. One that has been with MCC from the start is the difficulty of raising capital to start new businesses. Without capitalists to own the companies, there’s no obvious source for the big money required to get a business off the ground. Worker-members do buy into their jobs, but it doesn’t generate enough capital to start up a brick-and-mortar business like manufacturing.

The MCC developed a unique solution: Starting with the first affiliated cooperative 50 years ago, workers’ shares of company profits have been paid into capital accounts that stay within the company until the workers retire.

The funds were originally pooled in the Caja Laboral bank, owned by MCC member businesses. These accounts are now managed by MCC, and the bank operates as another member cooperative, with 389 branches located in all parts of Spain. The bank’s entrepreneurial division creates new businesses and offers microcredit to young people in the Basque region to assist them in developing businesses.

As the co-ops have spread to other parts of Spain and abroad, the percentage of workers who are also owners has fallen. Approximately 9 percent of employees are not worker/owners—most from outside of the Basque region. Many of them work in Eroski, the largest supermarket chain in Spain. These workers will soon have an opportunity to become owners, however. At the January 2009 General Assembly of the MCC, the decision was made to open membership to non-Basques in other regions of Spain, and these workers are now being invited to join as worker/owners.

To keep supplier contracts with global partners and avoid import tariffs, Mondragón has purchased local subsidiaries in countries such as China and Brazil. These relationships have strengthened local employment but created a new problem: a growing body of international non-member workers. Cooperatives with foreign subsidiaries are experimenting with ways to ensure good working conditions and extend the principles of employee participation in management, profits, and ownership. But to date, the co-ops have not found a way to offer full membership to the workers in the international subsidiaries.

A New Way of Life?
One of the first things you notice while driving from the Bilbao Airport toward the town of Mondragón is the unspoiled beauty of the countryside—rolling green hills uninterrupted by billboards, and smooth roads untarnished by potholes.

The town of Mondragón, population 23,000, is solidly middle class. There were neither mansions on the hill nor poverty in the streets. We didn’t see wealth but everyone had a comfortable place to live, healthy food to eat, and the comfort of modern conveniences. Equally noticeable was their convivial, even joyful sense of community. The people we met were friendly, conversational, and trusting.

Mondragón is proof that a commitment to the common good is not an obstacle to commercial success. Instead, a dedication to innovation and training at all levels can bring forward the best of the community. That quality of life continues outside the workplace, multiplying the benefits for those who choose a cooperative path.

Pääsiäistauko

Blogimme siirtyy pääsiäispyhien ajaksi tauolle, seuraava päivitys tiistaina 26.4.

Taloussanomat: Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt

Taloussanomat:

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Korkean nuorisotyöttömyyden aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan työvoiman saatavuudesta ja haluaa patistaa nuoria yhä nopeammin työelämään tarjoten ratkaisuksi koulutusjärjestelmän remonttia, opintotukijärjestelmän muutosta ja mahdollisia opintomaksuja. Nuorisotutkimuksen professori Helena Helven mielestä:

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee

Helve kritisoi pelkkien numeroiden tuijottamista, yksilöiden mittaamista rahassa ja nuorten kohtelemista pelkkänä potentiaalisena työvoimana.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan

Markkinatalous sulkee suurimman osan ihmisistä taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle. Alati voimistuva kilpailu ja pääoman vapaa liikkuvuus kannustaa yrityksiä suosimaan osa- ja määräaikaista työvoimaa, jota on helppo palkata ja irtisanoa suhdanteiden mukaan. Nämä olosuhteet jättävät osan ihmisitä kuin kaarnalaivat ulapalle, vailla todellisia mahdollisuuksia kontrolloida omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

Epävarmuus talouden tulevaisuudesta heijastuu eri tavoin nopeasti eriarvoistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri ryhmiin. Varakkaampien ja korkeammin koulutettujen perheiden lapset saavat paremmat eväät työpaikkakilpailuun, positiivisemman uskon tulevaisuuteensa sekä lähipiirinsä kautta varmemman turvaverkon, minkä turvin sietää epävarmuutta omasta tulevaisuudesta ja toimeentulosta.


Taloussanomat 18.04.2011
Nuori putoaa putkesta – lasku 1,2 miljoonaa


Erot hyvä- ja huono-osaisten nuorten välillä ovat kasvaneet. Kaikki nuoret eivät päädy työelämään tai opiskelemaan. Osa syrjäytyy, mutta osa jättäytyy tarkoituksella sivuun. Syrjäytymisellä on kuitenkin kova hinta sekä nuorelle että yhteiskunnalle. Lue miten tunnistat alkavan syrjäytymisen varoitusmerkit.

”Työuria on pidennettävä.”

”Ikäluokat on saatava kokonaisuudessaan töihin.”

”Ne, jotka eivät halua käyttää yhteiskunnan koulutus- ja työmahdollisuuksia, heidän ei pidä myöskään yhteiskunnalta pyytää.”

Yhteiskunnan vaatimukset kuulostavat jyrkiltä sellaisen nuoren korvaan, jolla ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä hän haluaisi tehdä. Suurin osa jatkaa opiskelujaan peruskoulun jälkeen. Mutta kaikki eivät siihen pysty tai halua sitä tehdä.

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Kallis syrjäytyminen

Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

– Syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, mutta tässä on myös työvoiman saatavuusnäkökulma. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että saadaan koko ikäluokalle valmiudet työelämään. Työikäisen väestön määrä vähenee seuraavat vuosikymmenet, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen.

Koponen ehdottaa selkeää vastuunjakoa: kunnat osoittavat koulutus- tai työpaikan perusopetuksen päättäville nuorille. Koulutuksen keskeyttäneille ja muille työttömille työnhakijoille paikan osoittaa työ- ja elinkeinotoimisto.

Yhteiskunta pyörii euroilla, mutta tutkija näkee ihmiset numeroiden takana. Rahojen laskeminen ei pelkästään miellytä nuorisotutkimuksen professori Helena Helveä.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan, sanoo Helve.

Nopeasti töihin

Pidennetty työura tarkoittaa eläkeiän nostamisen ohella nuorten nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään. Jotta tämä onnistuu, haluaa elinkeinoelämä remontoida koulutusjärjestelmää.

– Puhutaan sellaisista kysymyksistä kuin miten opiskelijavalintoja tulisi kehittää, miten vähennetään välivuosien pitämistä ja miten opinnot suoritetaan tehokkaasti loppuun. Onko rohkeutta puuttua opintotukijärjestelmään ja ottaa opintomaksuja käyttöön? Näitä asioita ratkotaan vaalien jälkeen, linjaa Markku Koponen.

Porkkanaksi Koponen tarjoaa suurempia opintolainoja, jotta vähävaraisemmatkin selviäisivät opintomaksuista ja muista opiskelun kustannuksista sekä mahdollisia verohelpotuksia ripeästi suoritettujen opintojen jälkeen.

Kaikki eivät halua hypätä yhteiskunnan tarjoamaan uraputkeen. On ihmisryhmä, joka on astunut suosiolla sivuun. Toisin kuten syrjäytyneet, he ovat valinneet oman polkunsa ja ovat valintaansa tyytyväisiä. Koulutus- ja uraputken tilalle valitaan jotain ihan muuta.

– Monille nuorille pätkätyöt näyttävät soveltuvakin. Se liittyy elämänvaiheeseen, jossa ei haluta sitoutua ja epävarmuus tulevaisuudesta varmaankin vaikuttaa siihen. Työn ei tarvitse olla koko elämänura, se voi olla tässä ja nyt, toteaa Helve.

Kiireellä kortistoon

Samaan aikaan kun nuorisotyöttömyys on korkeaa, elinkeinoelämä hoputtaa nuoria töihin ja sanoo tarvitsevansa ikäluokkia kokonaisuudessaan.

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee, Helve spekuloi.

Jos koulutuksen ja työn arvo vähenevät epävarmuuden myötä, tilalle nousee uusia asioita. Ne voivat olla ystäviä, harrastuksia, matkailua ja muuta.

– Se on psykologinen keino selviytyä, että löytää elämälleen muut kuin työn kautta tulevat arvot, kun kerran työtä ei kaikille ole, Helve kommentoi.

 Syrjäytymisen varoitusmerkit:

    * Nuoren heikko koulumenestys.
    * Persoonallisuustekijät. Sosiaalisuus, positiivisuus ja iloinen mieli nostavat kouluarvosanoja.
    * Yksinäisyys koulussa.
    * Sukupuoli. Toisin kuin tytöillä, pojilla positiiviset luonteenpiirteet eivät nosta arvosanoja. Lisäksi pojat tuntevat olonsa useammin yksinäiseksi.
    * Kiusaaminen koulussa tai internetin sosiaalisessa mediassa.
    * Epärealistiset hakutoiveet peruskoulun jälkeen.
    * Kaupungissa tai taajamassa asuminen. Kun koulutustarjonta on laajaa, ongelmat peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä ovat suurempia.
    * Yksilöllistetyn oppimäärän suorittaminen eli tuettuna opiskeleminen.
    * Maahanmuuttajatausta. Kieli- ja kulttuuriongelmien myötä riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle on kolme kertaa suurempi kuin suomea puhuvilla.
    * Äidin koulutustaso. Syrjäytymisriski on suurempi, mikäli äidin koulutustaso on alhainen.

Lähteet, Nuorisotutkimuksen professori Helena Helve ja  (toim.), Krister Karppinen, Liisa Keltikangas-Järvinen, Hannele Savioja: Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma, Sitran raportteja 75.

YLE: Koulujen väliset erot hälyttäviä pääkaupunkiseudulla

YLE uutisoi Suomen Akatemian tutkimuksesta, jonka mukaan PISAn tulokset eivät päde pääkaupunkiseudun kouluissa Vantaata lukuun ottamatta. Vantaa seisoo joukosta erillään, koska siellä kouluja ei olla lähdetty "markkinoistamaan", eli muodostettu oppilaita valikoivia erityiskouluja. Sen sijaan siellä ollaan keskitytty kehittämään lähikouluja oppilaaksiottoalueiden mukaan.

Nyt tehtävässä tutkimuksessa tiedostettiin ensimmäistä kertaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustassa ja kotioloissa on hyvin suuria eroja, sanoo tutkimusta johtava dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta.

- Järjestys on se, että oppilaan kotiolot ja vanhempien koulutustausta ovat ensin, ja siitä seuraavat erilaiset oppimistulokset.

Koulujen väliset erot ovat suurimmat Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueella.

Suomen koululaitos Rimpelän mielestä brändätty tasa-arvoiseksi, mutta erot metropolialueella ovat jo niin suuret, ettei voida enää puhua tasa-arvoisesta koulutuspolitiikasta.

Tasavertainen koulutus on yksi keskeisimpiä tekijöitä puhuttaessa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Markkinatalouden, yksityisomistuksen ja perintöoikeuden johdosta alati voimakkaammin kasautuva varallisuus asettaa eri perheiden lapset jo valmiiksi eri viivalle. Korkeammin koulutetut perheet pystyvät tarjoamaan lapsilleen matalammin koulutettuja enemmän henkistä pääomaa ja tukea koulu-uralle.

Koulujen eriarvoistuminen heijastaa selkeästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaista voimakasta tuloerojen kasvua ja Suomen jakautumista yhä voimakkaammin sosiaaliluokkiin. Eri väestöryhmien eriytyessä toisistaan katoaa myös eri sosiaaliluokkien välinen yhteisymmärrys, kun niille muodostuu oma kieli, kulttuuri, kokemusmaailma ja olemisen tapa. Näin varakkaammat kansanosat pystyvät yhä huonommin asettumaan heikompien asemaan ja näin itsekkyys, epäluottamus ja eriarvoisuus kasvavat entisestään.

Yhteinen koululaitos on lähes ainoa paikka, jossa eri väestönryhmien edustajat voivat oikeasti kohdata toisensa. Sen asema eri taustoista tulevien ihmisten välisen vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja yhteenkuuluvuudentunteen edesauttajana on korvaamaton.


YLE-Uutiset 19.04.2011
Koulujen väliset erot hälyttäviä pääkaupunkiseudulla


Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan PISAn tulokset eivät päde pääkaupunkiseudun kouluissa Vantaata lukuun ottamatta. Tutkimusohjelmaa johtava dosentti Matti Rimpelä varoittaa, että yläkoulujen erot vanhempien koulutustasossa ja oppilaiden koulumenestyksessä ovat jo erittäin hälyttäviä.

Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmassa mukana olevan tutkimuksen mukaan PISAn tulokset pätevät valtaosaan kuntia, mutta eivät enää suurimmissa kunnissa Vantaata lukuun ottamatta.

Aiemmin on ollut tiedossa, että koulumenestyksessä on eroja. Nyt tehtävässä tutkimuksessa tiedostettiin ensimmäistä kertaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustassa ja kotioloissa on hyvin suuria eroja, sanoo tutkimusta johtava dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta.

- Järjestys on se, että oppilaan kotiolot ja vanhempien koulutustausta ovat ensin, ja siitä seuraavat erilaiset oppimistulokset.

Erikoiskouluihin valikoituvat korkeakoulutettujen lapset

Koulujen väliset erot ovat suurimmat Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueella. Näiden kuntien yläkouluissa ovat maan korkeimmat ja maan matalimmat yläkoulun päästötodistusten keskiarvot.

Vantaa sen sijaan on lähempänä muuta Suomea kuin muita suuria kaupunkeja. Syynä on Rimpelän mukaan kuntien erilainen koulutuspolitiikka.

- Vantaalla kouluja on johdonmukaisesti kehitetty oppilaaksiottoalueen mukaan. Sen sijaan Helsinkiin ja Espooseen on syntynyt oppilaita valikoivia yläasteen erikoiskouluja.

Lähikouluihin enemmän satsausta

Koulutuspolitiikkaa tulisikin Rimpelän mielestä kehittää niin, että lähikouluihin satsattaisiin enemmän kuin erikoiskouluihin. Lisäksi PISA-tutkimuksen rinnalla tulisi käyttää hyväksi myös muuta saatavilla olevaa tietoa, jottei oltaisi vain yhden tutkimuksen tietojen varassa.

- Jos pääosa oppilaiden vanhemmista on peruskoulutuksen varassa ja on paljon maahanmuuttajaoppilaita, pitäisi koulun resurssit olla ihan toista luokkaa kuin korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lasten koulussa. Ennen kaikkea erityisopetuksen ja oppilashuollon pitäisi vastata tarpeisiin.

Erityiskouluilla on Rimpelän mukaan enemmän voimaa kehittää itse itseään, toisin kuin tukea tarvitsevilla lähikouluilla.

- Jos on A-, B- ja C-laatuista materiaalia, niin A-laadussa saa hyviä tuloksia vähemmällä vaivalla. Jos molemmat vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja koti tukee lapsia, niin eihän lapsi välttämättä opetusta tarvitse lainkaan, hän oppii muutenkin, toteaa Rimpelä.
Tasa-arvon retoriikka on historiaa

Suomen koululaitos Rimpelän mielestä brändätty tasa-arvoiseksi, mutta erot metropolialueella ovat jo niin suuret, ettei voida enää puhua tasa-arvoisesta koulutuspolitiikasta.

Tutkimusryhmän hypoteesi on, että alueiden erilaistuminen näkyy ensimmäisenä lasten ja nuorten elämässä.

- Meneekö kehitys niin, että ensin eriytyvät koulut ja sitten lapsistaan huolehtivat vanhemmat muuttavat "parempien" koulujen lähelle? Sen jälkeen asuntojen hinnat siellä nousevat ja "huonompien" koulujen asuntojen arvo laskee. Tämä nopeuttaa polarisaatiokehitystä.

Metropolialueen seiskaluokkalaiset syyniin

Tutkimuksen aineistona on vuosien 2002–2010 kouluterveyskyselyn peruskoulujen 8.-9. luokkien oppilaat. Mukana ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti, Hyvinkää, Mäntsälä ja Pornainen.

Ensi syksynä tutkimusryhmä kerää uutta aineistoa. Seudullisen kehityksen ja lasten osaamisen, hyvinvoinnin ja terveyden välisiä suhteita selvitetään monitieteisellä tutkimuksella.

- Pyrkimys on, että ensi syksynä tutkimme ensimmäistä kertaa seiskaluokkalaisia näissä 14 kunnassa. Kysymme oppilailta samanaikaisesti heidän kouluyhteisöstään, oppimisesta, asuinalueistaan ja kokemuksestaan omasta asuinalueesta. Tosin rahoitusta tutkimukselle on hyvin vaikea saada.

Tutkimukseen osallistuu useiden tieteenalojen tutkijoita Helsingin ja Tampereen yliopistoista, Opetushallituksesta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

YLE Helsinki

Kauppalehti: Irlanti alentaa minimipalkkoja

Kauppalehti:

Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Kanasainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmat seuraavat useimmiten seuraavaa kaavaa. Ulkomaiset sijoittajat menettävät luottamuksensa velkaiseen ja taloudellisissa vaikeuksissa olevaan valtioon. Luottoluokitusten aleneminen nostaa valtiolle myönnettyjen lainojen korkoja, mikä pahentaa valtion tilannetta entisestään. IMF astuu mukaan kuvioihin joko tukipakettien tai neuvonantajien muodossa, ja edessä on erilaisten talouden rakennemuutoksien ohjelma.

Ne sisältävät normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä. Vaikka rakennesopeutusohjelman kohteeksi joutuvat taloudet ovat jo valmiiksi taantumassa, on teoreettisesti perusteltua olettaa, että ohjelma johtaa taantuman pahenemiseen.

Julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Edellä mainitun johdosta on erittäin ymmärrettävää ja perusteltua, että rakennesopeutusohjelmat kohtaavat suurta vastustusta niiden kohteeksi joutuvien kansojen taholta. Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Jos kansainvälisten lainanantajien oikeudet ja edut nostetaan etusijalle, IMF:n ohjelmat ovat järkeviä ja perusteltuja. Jos yksittäisen valtion työllisyys, tuotanto, sosiaalipalvelut ja kestävän talouskasvun mahdollisuudet asetetaan etusijalle, on johtopäätös päinvastainen. Markkinatalouden päätöksentekomekanismit tarjoavat kouralliselle ihmisiä vallan päättää tämän eturistiriidan ratkaisemisesta ja sulkevat käytännössä päätöksenteon ulkopuolelle sen suuren väestönosan, johon päätösten seuraukset viime kädessä vaikuttavat.


Kauppalehti 15.04.2011
Irlanti alentaa minimipalkkoja


Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Työttömyys on Irlannissa noussut yli 14 prosentin, ja talouskasvu jää tuoreimpien IMF:n ennusteiden mukaan tänä vuonna 0,5 prosenttiin.

EU:n, EKP:n ja IMF:n troikka päätti perjantaina ensimmäisen tarkastusmatkansa Irlantiin.

Irlanti sai troikalta puhtaat paperit, mikä mahdollistaa seuraavan 4,5 miljardin euron lainaerän luovuttamisen. Tarkastajien mukaan Irlannin budjettivaje näyttäisi asettuvan tänä vuonna 10,5 prosenttiin kansantuotteesta. Luku on hieman heikompi kuin aiempi ennuste, mutta se on tarkastajien mukaan yhä ohjelman mukainen.

Viime vuonna Irlannin budjettivaje oli ennätykselliset 32 prosenttia pankkien pelastusoperaatioiden vuoksi.

Tarkastajien mukaan Irlannin hallituksen kiireellisin tehtävä on panna pankkisektori kuntoon.

Stressitesteissä todettiin pari viikkoa sitten, että Irlannin pankit tarvitsevat lisää pääomia 24 miljardia euroa. Lisäksi pankkien on vähennettävä velkaantuneisuuttaan myymällä arvopapereita. Pankit on tarkoitus myös uudelleenjärjestellä niin, että jäljelle jää kaksi pääpankkia.

Troikka ei ilmoittanut helpotuksista Irlannin hätälainojen kustannuksiin. Se on tarkastajien mukaan poliittinen kysymys, josta on keskusteltava muissa yhteyksissä.

Irlanti ei ole myöskään taipunut muiden euromaiden painostukseen kiristää 12,5 prosentin yhteisöverokantaansa. Tiedotusvälineiden mukaan Irlanti saattaisi kuitenkin olla valmis hyväksymään yhteisen yhteisöveropohjan, jota EU:n komissio esitti maaliskuussa.

Päivi Isotalus, Bryssel

YLE: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

YLE:

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Vaikka vanhempainvapaista yrityksille koituvat todelliset kulut ovat suhteellisen vähäiset, yritykset ovat käyttäneet tätä perusteena siirtyäkseen nuorten naisten kohdalla määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille monessa mielessä edullisia, sillä ne heikentävät muun muassa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sen myötä pitävät palkat alhaisempina. Työntekijöiden neuvotteluaseman heikentäminen erilaisin strategisin keinoin on yksi tapa lisätä yrityksen liikevoittoa.


YLE-Uutiset 14.04.2011
Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Suomen vuosittain synnyttävästä 60 000 äidistä vain alle puolet saa palkallista äitiyslomaa. Suurimman osan lapsen hoitokuluista maksaa silloinkin Kela.

- Jos työntekijä saa palkkaa, silloin parilta ensimmäiseltä kuukaudelta Kela korvaa 90 prosenttia ja työnantaja loput 10 prosenttia, selvittää Haataja.

Seuraavista kahdesta kuukaudesta Kela korvaa 70 prosenttia ja työnantaja maksaa palkkaa loput 30 prosenttia. Työnantajan maksuosuus loppuu tähän ja Kela rahoittaa sairausvakuutusrahoilla loput vanhempainvapaasta.

Harva palkkaa sijaista äitiyslomalaiselle

Työnantaja maksaa niin sanotut sivukulut ja mahdollisesti sijaisten palkkaamiset. Mutta vain puolet yrityksistä palkkaa äitiyslomalaiselle sijaisen.

Kymmenesosa yrityksistä valittaa, että äitiyslomat tulevat niille kalliiksi, mutta asiaa ei ole tutkittu.

- Haluaisimme tietää, kuinka suuri tämä työnantajaryhmä on, ja kuinka suuret kulut ovat todellisuudessa. Oma epäilykseni on, että koko yrittäjäkentässä se on aika pieni ryhmä, arvioi Haataja.

Ammattiliitto PAM: paljon rikkomuksia

Palvelualojen ammattiliitosta PAM:ista kerrotaan, että eniten äitiyslomaongelmia on pienyrityksissä. Lakimies Leena Löppönen sanoo, että yhteydenottoja äitiyslomalaisten riidoista työnantajan kanssa tulee runsaasti.

- Säännöllisesti niitä tulee. Meillä on jäsenkuntaa 200 000, niin viikoittain ollaan tekemisissä. Siinä on kyllä paljon työnantajilla myös ylireagoimista, pelätään muutoksia, joita raskaus tuo. Pelätään mahdollisia raskausajan poissaoloja ja lapsen aiheuttamia poissaoloja.

Liiton mukaan raskausaikana tapahtuu edelleen runsaasti laittomia irtisanomisia, työsuhteen purkuja koeajalla, riitoja lomakertymistä sekä äitiysloman paluusuojan rikkomuksia.

Uutta ovat etnisissä ravintoloissa kulttuuri- ja asenne-erojen aiheuttamat ristiriitaiset näkemykset äitiyslomista.

YLE Uutiset / Helena Ala-Mettälä

Talouselämä: Kännykät valmistuvat riistopalkalla

 Talouselämä:

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

[...] Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin. 

Kännyköiden tuotantoyritysten omistajilla, ja heidän etuaan ajavilla johtajilla, on pääasiallisena tavoitteena liikevoiton maksimoiminen. Markkinataloudessa liikevoittoa voi tavoitella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä tavoilla, kuten panostamalla tuotannon haittoja vähentävään teknologiaan tai tekemällä tuotannosta muulla tavalla yhteiskunnan kannalta tehokkaampaa.

Liikevoiton lisäämiseen on myös monia yhteiskunnallisesti haitallisia keinoja, joita käytetään markkinoilla säännöllisesti, kuten esimerkiksi työntekijöiden palkkaneuvotteluaseman heikentäminen, työvoiman riisto, ympäristöhaittojen ulkoistaminen muiden maksettavaksi ja tuotannon siirtäminen matalamman palkkatason alueille.

TE 1.3.2011

Kännykät valmistuvat edelleen riistopalkalla

Vuonna 2008 Xbox-pelikonsoleita ja iPhone-älypuhelimia valmistavissa kiinalaisissa tehtaissa maksettiin työntekijöille nälkäpalkkaa ja teetettiin jopa 180 tuntia ylitöitä kuukaudessa.

Tehtaat sakottivat työntekijöitä näiden tekemistä virheistä palkanalennuksilla. Työvoimaa vuokranneet yritykset saattoivat ottaa osan vuokratyöntekijöiden palkasta.

Asiat ovat muuttuneet sittemmin.

Tuore Finnwatchin tutkimus kertoo, että muun muassa Applelle, Microsoftille ja Sonylle merkkituotteita valmistavien kiinalaistehtaiden työoloissa on tapahtunut parannusta.

Kun samat tehtaat tutkittiin uudelleen viime vuoden lopulla, olivat työntekijöiden palkat parantuneet 20-40 prosentilla. Myös työvoiman välittäjien perimiä maksuja valvottiin paremmin, ja rahasakot kurinpitotoimena oli poistettu.

Tehtaissa valmistuu pelikonsoleita, älypuhelimia, mp3-soittimia sekä niiden varaosia.

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

Foxconnin itsemurhat herättivät

Kiinalaistehtaiden olosuhteet nousivat näyttävästi esille viime vuonna, kun taiwanilaisen Foxconnin useat työntekijät tekivät itsemurhan.

Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin.

Finnwatchin raportin yhteenveto on se, että vaikka peruspalkat ovatkin kaikissa tehtaissa nousseet, ne eivät edelleenkään riitä elämiseen.

Myös tehtaiden ammattiyhdistystoiminta on heikkoa. Ay-liike on Kiinassa valtion ohjauksessa, eikä työntekijöillä ole mahdollisuutta valita omia edustajia ammattiyhdistyksiin tai neuvotella työehdoista.

Finnwatchin tutkija Päivi Pöyhönen rohkaisee kuluttajia ja kansalaisjärjestöjä vaatimaan yrityksiltä asiallisia työoloja.

"Kulutuselektroniikkaa valmistavat tehtaat ja niiden asiakasyritykset ovat olleet intensiivisen kampanjoinnin kohteena vuoden 2008 tutkimuksemme jälkeen. Nyt julkaistavan seurantatutkimuksen löytämät parannukset osoittavat, että kampanjoinnilla on ollut myös vaikutusta", Pöyhönen sanoo Finnwatchin tiedotteessa.

TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.



TS 9.3.2011
Syötetäänkö lapsille koulussa lisäaineilla pumpattua ruokaa?

Tietoisuus kanannahkaa sisältävistä lihapullista, natriumglutamaatista makunsa saavista valmisruoista ja elintarvikkeista, joihin kätkeytyy muun muassa räjähde- ja pesuaineteollisuudesta tuttuja lisäaineita on saanut monen kyseenalaistamaan syömämme ruoan todellisen laadun. Yhä useampi pysähtyykin ostosvirran keskellä tutkimaan ruokapakkausten tuoteselosteita selvittääkseen, mitä haarukan piikkeihin on todella poimimassa.

Aikuisen on omilla valinnoillaan ja pienellä vaivannäöllä mahdollista määritellä, millaisella polttoaineella haluaa elimistönsä käyvän.

Lapset sen sijaan ovat kauppalistankirjoittajien ja erilaisten kukkaronhaltijoiden varassa. Kotona tehdyt valinnat määrittävät kuitenkin vain osan lasten päivittäisen ravinnon laadusta. Pelkästään kouluissa nimittäin ruokailee päivittäin noin 900 000 suomalaista lasta.

Kouluruoka onkin
kemikaalicocktail?

Monta vanhempaa mietityttää, millaista keskuskeittiöissä valmistettua ruokaa kouluissa todellisuudessa syödään.

Vilkaisu Helsingin koulujen ruokalistoihin osoittaa, että tälläkin viikolla kouluissa nautitaan tutuilta vaikuttavia herkkuja:

♦ Maanantai: Jauhelihakastiketta
♦ Tiistai: Saaristolaiskeittoa kirjolohesta
♦ Keskiviikko: Pinaattiohukaisia
♦ Torstai: Kebabkiusausta
♦ Perjantai: Kermaporsasta

Ruokien tuotetietoihin tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättäviä asioita perinteisiltä kuulostavista ruokalajeista. Esimerkiksi maanantaina tarjolla ollut jauhelihakastike sisälsi ainoastaan 35 prosenttia lihaa ja keskiviikon Pinaattiohukaisissa pinaattia on 16 prosenttia.

– Hiukset nousivat pystyyn tuoteselosteita lukiessa. Nämä ruoat ovat melkoisia kemikaalicocktaileja, toteaa lääkäri Antti Heikkilä perehdyttyään viikon ruokalistan ainesosiin. Heikkilän mielestä jokaisen olisi syytä pohtia sitä, millaista ruokaa lapsille tarjotaan.

– Tämä on keskeinen periaatekysymys. Jos yhteiskunta tarjoaa lapsille ruoan, olisi sen oltava kunnollista.

Lapsille ongelmia
muunnelluista ruoka-aineista

Erityisesti Antti Heikkilä kritisoi ruoan muokkausta, jonka hän toteaa karanneen käsistä.

– On mielenkiintoista, että tavallisesta jauhelihakastikkeestakin on saatu jatkettua mössöä, josta ainoastaan 35 prosenttia on lihaa. Lihan lisäksi kastikkeesta löytyy niin muunneltua maissitärkkelystä kuin esimerkiksi elintarvikeväriäkin.

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kovetetuissa kasvirasvoissa
piilee transrasvoja

Myös pinaattiohukaisten sisältämät lisäaineet hämmentävät Antti Heikkilää, mutta lääkärin mielestä viikon pahinta antia ovat torstaina tarjolla oleva kebabkiusaus ja perjantainen kermaporsas.

– En tarjoaisi näitä lapsilleni. Esimerkiksi tuo kermaporsas on aivan hurja kemiallinen kakku. Ruoan voisi nimen perusteella kuvitella sisältävän kermaa, porsasta ja normaaleja mausteita, mutta sen sijaan tässä on mielipuolisesti lisäaineita.

Kermaporsaan tuotetiedoista löytyy noin 40 eri ainesta. Erityisesti Heikkilän huomio kiinnittyy mainintoihin naudanliha-aromista, jonka hän uskoo olevan natriumglutamaattia, karrageenista sekä kovetetuista kasvirasvoista. (Katso koko lista kermaporsaan aineksista jutun lopusta.)

– Kovetetuista kasvirasvoista jopa 50 prosenttia voi muodostua transrasvoista. Esimerkiksi Tanska on kieltänyt transrasvojen käytön kokonaan. Karrageeni puolestaan on levästä tehty uute, joka aiheuttaa paljon suolisto-ongelmia.

Viikon ruokalistalta ainoana puhtaat paperit Heikkiseltä saa saaristolaiskeitto kirjolohesta.

– Siinä on kunnon tavaraa. Toisaalta tämä keitto osoittaa myös sen, että halutessa kouluruoka olisi mahdollista valmistaa ilman ylimääräisiä lisäaineita tai teollisesti muokattuja raaka-aineita.

"Pelottelu on tehnyt
lisäaineista ongelman"

Ravitsemustutukija Patrik Borgin mielestä koululaisten viikon ruokalistalta löytyy melko vähän lisäaineita.

– Totta kai lisäaineista on hyvä keskustella, mutta en näkisi lisäaineasiaa kouluruoassa merkittävänä tekijänä, Borg sanoo ja huomauttaa, etteivät nykyiset lisäaineet ole käytetyissä määrissä haitallisia.

– Erilaisten pelottelutarinoiden myötä lisäaineista on noussut turhan iso ongelma. Kaikkihan me haluaisimme syödä mummon tekemää luonnollista ruokaa, mutta näyttöä nykyaikaisten lisäaineiden haitoista ei ole.

– Esimerkiksi natriumglutamaatti sisältää tavallista natriumia ja glutamaattia. En näe sitä kovin relevanttina huolenaiheena.

Borg sanoo lisäaineista kuhisemisen olevan tämän hetken kuuma juttu ja osa vallalla olevaa ruokatrendiä, johon kuuluu tietynlainen paluu juurille sekä kiinnostus ruoan puhtauteen.

– Monella on sisäsyntyinen ajatus, että luonnollinen on turvallista. Mutta ei teknologinen tuote ole automaattisesti huono. Puolet lisäaineistakin on täysin luonnollisia yhdisteitä.

– Toisaalta, jos syntyisi tahtotila, että kouluruoassa ei tulisi käyttää lisäaineita, ei niistä luopuminen varmaankaan olisi vaikeaa, Borg uskoo.

"Lisäaineista ei
syytä huolestua"

Lisäaineita enemmän Patrik Borgia kiinnostivat kouluruoan tuotetiedoista ilmenneiden raaka-aineiden ravitsemusarvot.

– Ruokalistalta on vaikea löytää ruokaa, jonka raaka-aine ei olisi peruna tai vehnäjauho. Ainekset ovat halvemmasta päästä. Viikon ruokalista on kustannustehokas, mutta se voisi olla ravitsemusarvoltaan parempi.

– Kouluruokailussa on montakin asiaa, josta olen huolissani, mutta lisäaineet eivät ole yksi niistä.

Eniten Borgia huolestuttaa se, onko kouluruokailun rahoitus, monipuolisuus ja maukkaus turvattu.

– Peräti 30 prosenttia oppilaista ei enää syö kouluruokaa. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, ettei kouluruoan maku ole kohdallaan.

Näistä aineista syntyy kermaporsas:
Ainekset: Kuutioitu sianliha (48 %), vesi, kuohukerma vähälaktoosinen (stabilointiaine karrageeni), minisipuli, vehnäjauho, laktoositon margariini ((kasvirasva, kasviöljy, emulgointiaine (soijalesitiini), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromi, A- ja D-vitamiinit)), sinappi (sinapinsiemen, etikkahappo, beetakaroteeni ja riboflaviini, natriumbentsoaatti, aromi), lihaliemivalmiste ((jodioitu suola, maltodekstriini, hiivauute, sokeri, perunatärkkelys, auringonkukkaöljy, naudanliha-aromi, vasikanliha, hapettumisenestoaine (sitruunahappo)), soijakastike (sis. soijaproteiinihydrolysaatti), muunnettu maissitärkkelys, mausteet, aromit (mm. valkopippuri, korianteri, kurkuma, sipuli, valkosipuli), sokeri, suola (0,6 %), elintarvikeväri (E150).

Näistä aineksista syntyy saaristolaiskeitto:
Ainekset: Peruna, vesi, kuutioitu kirjolohifilee (13 %), palsternakka, porkkana, sipuli, suola (0,5 %), tilli, mausteet (mm. valkopippuri).

Helsingin kouluruokien tuotetiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.hel.fi/hki/palmia/fi/Catering-palvelut/Tuotetiedot/Kouluruoan+tuotetiedot