Palkansaaja sai työskennellä 47 työpäivää saadakseen kokoon toimitusjohtajan yhden päiväpalkan vuonna 2018. Vuotta aiemmin ero oli 34-kertainen.
[…]
[L]askelman mukaan palkansaajan piti vuonna 2018 työskennellä 47 työpäivää, jotta hän sai kokoon suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan yhden päivän korvauksen työstään.
Edellisenä vuonna eli 2017 ero palkansaajan ja toimitusjohtajan palkoissa oli 34-kertainen eli ero kasvoi yli 30 prosentin tahtiin.
[…]
Suurten yhtiöiden toimitusjohtajien kokonaisansioiden mediaani oli vuonna 2018 noussut 2,3 miljoonaan euroon, kun vastaavana aikana yksityisen sektorin palkansaaja tienasi 40 975 euroa, STTK laskee.
Esimerkiksi metsäyritys UPM on julkaissut toimitusjohtajansa Jussi Pesosen vuoden 2019 palkat ja palkkiot, jotka nousivat edellisvuoden 6,4 miljoonasta eurosta viime vuoden yli 7 miljoonaan euroon. Nousua oli 9,4 prosenttia.
[…]
Pesosen palkitsemisen kasvu johtui eniten hänen lisäeläkemaksujensa noususta. UPM maksoi Pesoselle siirrettyä palkkaa eli lisäeläkemaksua viime vuonna 1,5 miljoona euroa, kun maksut jäivät edellisvuonna 950 000 euroon.

Palkkatuloerot työntekijän ja toimitusjohtajan välillä ovat kasvaneet isoissa pörssiyhtiöissä, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Kun tavallisten työntekijöiden palkkaa jäädytetään tai pahimmillaan lasketaan kilpailukyvyn nimissä, toimitusjohtajat eivät talkoisiin osallistu. Toimitusjohtajien ahneudella ei tunnu olevan rajoja: vaikka työuralla olisi tienannut jo vuodessa miljoonia, nostetaan silti miljoonia “lisäeläkemaksua” - ikään kuin sille olisi mitään tarvetta.

Helsingin Sanomien uutisissa esitetyillä tuloeroilla ei ole minkäänlaista moraalista oikeutusta. Hyvinvointivaltiossa progressiivinen verotus ja julkiset palvelut tasaavat kuitenkin lopputulosta oikeudenmukaisemmaksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että korkea progressiivinen verotus on laastari, jolla pyritään lääkitsemään markkinatalouden ongelmia. Perusongelma - markkinatalouden epäoikeudenmukaisuus - on yhä olemassa.

Lue myös: