Taloussanomien artikkelissa Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas ja THL:n tutkija Reija Paananen esittelevät tekijöitä yksilön elämänkaaren varrelta, jotka vaikuttavat vahvasti syrjäytymiseen yhteiskunnasta.
Paitsi geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät, myös odottavan äidin terveys sekä elintavat kuten ruokatottumukset ja tupakointi näkyvät lapsen hyvinvoinnissa.
(...) Vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lasten hyvinvointiin ja se voi myös heikentää vanhemmuutta. Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.
Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen.
(...) Kouluaika on elämän suuri risteyskohta. Ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi saa käsityksen itsestään oppijana ja koululaisena. Jos häntä pystytään tukemaan ja innostamaan tuolloin, hänen oppimiselleen on luotu pohja.
Opiskelumyönteinen asenne tukee lapsen tulevaa sosioekonomista asemaa. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein kuin muut.
(...) Työnantajat vaativat todistuksia tutkinnoista ja ammattikoulutuksesta ja ilman niitä on vaikea saada töitä. Vähän koulutettujen lapset jättävät kuitenkin muita useammin koulunkäynnin peruskouluun tai opiskelevat vain vähän sen jälkeen. Paitsi opituista arvoista, kyse voi olla myös siitä, että lapset tarvitsevat ja haluavat rahaa ja pitävät tuolloin pikaista töihin menoa tärkeänä.
(...) Olipa perhe miten vauras tahansa, mutta jos lapsi jää ilman kavereita ja jos häntä vielä kiusataan, hän on vaarassa syrjäytyä ja masentua. Aikuisetkin tietävät tämän omasta elämästään.
–Jos työkaverit katsovat sinua pitkin nenän vartta ja lähtevät pois, kun tulet kahvihuoneeseen, tilanne syö sinua, oli palkkasi miten hyvä tahansa. Lapset ovat vielä paljon herkempiä, Kangas huomauttaa.
Yhteiskunnassa, jossa varallisuus on erittäin epätasaisesti jakautunut, aloittavat yksilöt kilpailun markkinataloudessa tarjolla olevista asemista hyvin erilaisista lähtökohdista. Sen lisäksi, että Taloussanomien artikkelissa mainitut tekijät vaikuttavat syrjäytymiseen, vaikuttavat ne kääntäen myös yhteiskunnassa "menestymiseen" ja siten yksilön palkitsemiseen. Nämä tekijät ovat kuitenkin riippuvaisia hyvin sattumanvaraisista, ulkoisista olosuhteista ja ovat siten myös yksilön todellisten vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Ollakseen kaikkia tasavertaisesti kohtelevaa, ei palkitsemisen tulisi perustua sattumanvaraisiin vaan aidosti yksilön vaikutusmahdollisuuksien ulottuvissa oleviin tekijöihin.
Taloussanomat 29.05.2011
Katso mistä köyhyys alkaa
Syrjäytyminen ja tie köyhyyteen alkaa jo lapsena – osin jo ennen syntymää. Silti lapsen luisun huono-osaiseksi voi katkaista. Katso mitkä ovat lapsuuden, nuoruuden ja muun elämän vaaranpaikat, joissa elämä lähtee menemään pieleen, ja miten luisun köyhyyteen voi estää. Miten ratkaiseva on esimerkiksi koulun ekaluokka?
Eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa. Huono-osaisuudella on taipumus periytyä, mutta tilanteeseen voidaan puuttua.
Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas sanoo, että yhteiskunnan tulee olla mahdollisuuksien yhteiskunta, jossa portit ovat avoimet kaikentyyppisistä taustoista tuleville lapsille. Mahdollisuuksien politiikka on paitsi inhimillistä, myös taloudellista.
– Pitkän ajan kuluessa huolenpito on säästäväisyyspolitiikkaa, hän sanoo.
Tutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta THL:lta sanoo, että elämän muutoskohdat ovat kriittisiä tulevaisuuden kannalta. Koska niissä tehdyt ratkaisut vaikuttavat pitkään, niihin kannattaisi kiinnittää huomiota.
Syntymä
Kukaan ei voi valita perhettä, johon syntyy, mutta on pitkälti kiinni vanhemmista, millaisen lähtölaukauksen elämälleen saa.
THL:lla on meneillään tutkimus, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneitä sikiökaudelta asti. Paananen muistuttaa, että jo raskausajalla on vaikutusta. Paitsi geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät, myös odottavan äidin terveys sekä elintavat kuten ruokatottumukset ja tupakointi näkyvät lapsen hyvinvoinnissa.
– Osa ongelmista lähtee jo sikiökaudelta, Paananen sanoo.
Neuvoloissa pyritään puuttumaan asioihin ja valistamaan elintapojen merkityksestä niin odotusaikana kuin synnytyksen jälkeenkin. Äiti tekee kuitenkin valintansa itse kykyjensä, intonsa ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Varhaislapsuus
Suomessa lapsiköyhyys on ollut vähäistä, mutta Kankaan mukaan se on yleistynyt melko nopeasti. Vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lasten hyvinvointiin ja se voi myös heikentää vanhemmuutta.
Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.
Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen.
THL:n tutkimuksessa todetaan, että köyhyys ei sinänsä tuota kielteistä sosiaalista perimää, vaan vanhempien muita heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan.
Kangas huomauttaa, että pienituloisiin kuuluu monenlaisia ihmisiä. Esimerkiksi opiskelijoiden tulevaisuudenkuva voi olla hyvin valoisa, mutta pitkäaikaistyötön saattaa nähdä edessään vain huonoja vaihtoehtoja.
Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, heillä ei välttämättä riitä energiaa lasten tarpeisiin.
– Vanhempien asenteet, kannustavuus, kiinnostuneisuus ja kuuntelevuus vaikuttavat kaikki lapseen, Paananen sanoo.
Vaikka kaikki lähtee kotoa, Paananen muistuttaa, että lapsi viettää suuren osan elämästään kodin ulkopuolella. Esimerkiksi päiväkoti on sosiaalinen ympäristö, joka vaikuttaa lapseen paljon ja jossa lapsen kehitystä voidaan tukea.
Kouluikä
Kouluaika on elämän suuri risteyskohta. Ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi saa käsityksen itsestään oppijana ja koululaisena. Jos häntä pystytään tukemaan ja innostamaan tuolloin, hänen oppimiselleen on luotu pohja.
– Kustannustehokkain ja ehkä oikeudenmukaisin ratkaisu on, että kaikille tarjotaan hyviä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksen kautta, Kangas sanoo.
Koska koulut voivat reagoida eriarvoistumiseen ja lapsen taustaoloihin, niille pitäisi Kankaan mielestä antaa myös mahdollisuudet tehdä se. Säästöjen sijaan kouluille pitäisi tarjota lisää resursseja, jotta luokkakoot pysyisivät kohtuullisina ja erityisopetusta olisi tarjolla.
Myös kouluterveydenhuolto ja mahdollisuus saada esimerkiksi psykologin palveluita ovat tärkeitä.
Koulun ja kodin yhteistyöstä puhutaan paljon. Paanasen mukaan vanhempien asenne koulua kohtaan vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin..
– Jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneita, miten koulussa menee, tilanne näkyy lapsen koulunkäynnissä, hän sanoo.
Vanhempien koulutus ja erityisesti äitien korkeampi koulutus näyttää THL:n tutkimuksen mukaan suojaavan lapsia.
Opiskelumyönteinen asenne tukee lapsen tulevaa sosioekonomista asemaa. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein kuin muut.
Opiskeluaika
Työnantajat vaativat todistuksia tutkinnoista ja ammattikoulutuksesta ja ilman niitä on vaikea saada töitä. Vähän koulutettujen lapset jättävät kuitenkin muita useammin koulunkäynnin peruskouluun tai opiskelevat vain vähän sen jälkeen.
Paitsi opituista arvoista, kyse voi olla myös siitä, että lapset tarvitsevat ja haluavat rahaa ja pitävät tuolloin pikaista töihin menoa tärkeänä.
Toisinaan tilanne voi vihjata alkaneesta syrjäytymisestä.
– Pelkästään peruskoulututkinnolle jäävillä menee monin tavoin heikommin kuin muilla. Tämä on viimeisiä paikkoja, jossa kehitykseen voitaisiin vielä puuttua, Paananen sanoo.
THL:n seuraamasta 1987 syntyneiden ikäluokasta 16 prosenttia ei opiskellut peruskoulun jälkeen. Näistä 40 prosentilla on mielenterveysongelmia.
Suhde vanhempiin
Vanhemmat ja lapset ovat meillä keskimäärin vähemmän aikaa keskenään kuin monissa muissa maissa. Lasten varhainen itsenäistäminen koskee kaikkia tuloluokkia.
Kangas toivoo, että vanhemmat olisivat enemmän lastensa tukena ja arjessa mukana. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan yhteinen aika vähentää ongelmia.
Muut ihmissuhteet
Ihminen on sosiaalinen eläin. Kangas huomauttaa, että maailman rikkain ihminenkin kärsisi, jos olisi yksin yksinäisellä saarella. Hänen mukaansa sosiaalinen eristyneisyys johtaa monenlaiseen syrjäytymiseen ja sillä on myös terveydellisiä vaikutuksia.
– Olemme hirvittävän riippuvaisia siitä, miten ympäristö meidät arvottaa, Kangas sanoo.
Olipa perhe miten vauras tahansa, mutta jos lapsi jää ilman kavereita ja jos häntä vielä kiusataan, hän on vaarassa syrjäytyä ja masentua.
Aikuisetkin tietävät tämän omasta elämästään.
–Jos työkaverit katsovat sinua pitkin nenän vartta ja lähtevät pois, kun tulet kahvihuoneeseen, tilanne syö sinua, oli palkkasi miten hyvä tahansa. Lapset ovat vielä paljon herkempiä, Kangas huomauttaa.
Moni lapsi on yksin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa 10 prosenttia viime vuonna käydyistä keskusteluista liittyy yksinäisyyteen.
Liiton raportissa painotetaan, että yksinäisyys satuttaa kaikenikäisiä. Alakoululaisille se tarkoittaa yksinäisiä välitunteja ja iltapäiviä. Murrosiässä, jolloin irtaudutaan vähitellen vanhemmista, yksinäisyys murentaa itsetuntoa. Usein siihen liittyy masennusta ja ahdistusta.
Liitto kehottaa aikuisia tukemaan kaverisuhteita ja lohduttamaan yksin jäänyttä ja valamaan uskoa parempaan.
Harrastukset
Köyhyys on suhteellista. Niin monissa akateemisissa köyhyysmittareissa kuin OECD:n arvioinneissakin todetaan, että ihmisten pitäisi pystyä osallistumaan vallalla olevaan elämään.
– Köyhyys ei siis ole pelkästään rahan puutetta, Kangas sanoo.
Hän viittaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton raporttiin, jossa arvioidaan lapsen elämään välttämättömiä asioita. Jotta lapsi tuntisi olevansa mukana yhteiskunnassa, hänellä tulee olla mahdollisuus harrastaa ja osallistua.
Suomalaisessa ilmapiirissäkin on parantamisen varaa. Minäkeskeisyydestä voitaisiin siirtyä yhteisöllisempään ja vastuuta ottavampaan suuntaan. Nykyisin on tavallista, että aikuinen ei puutu, vaikka näkisi lapsen heittävän toisen päälle hiekkaa, roikkuvan ohuesta puun oksasta tai ulkopuolisen ostavan alaikäiselle alkoholia.
– Meillä vallitsee puuttumattomuuden kulttuuri.Täällä ei pidetä passelina, että sanotaan vieraille lapsille.
