TS: Irlanti voi vielä kieltäytyä hätäluotoista
Talousasiantuntijat neuvovat Irlantia kieltäytymään maksamasta irlantilaisten pankkiirien toiminnan kustannukset julkisen sektorin leikkauksia ja maan veropolitiikkaa sanelevilla, kohtuuttomilla hätälainoilla.
Kalifornian yliopiston taloustieteen professori Barry Eichengreenin kommentit Taloussanomien artikkelista:
TS 5.12.2010
Irlanti - Just Say No
Irlannin parlamentti saa tiistaina eteensä hallituksen esityksen saarivaltion ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi.
Budjettiesitys on mittavine julkisen talouden kiristystoimineen esimakua Irlannille luvattujen hätäluottojen seurauksista. Tuo esitys voi myös kaataa hallituksen – ja välillisesti se voi jopa johtaa Irlannin irtisanomaan viime viikonlopun tukisopimukset.
Jos näin käy, eurokriisi voi siirtyä pikavauhtia juuri siihen loppunäytökseen, jota suurten euromaiden ja EU:n talouspäättäjät ehdoin tahdoin Irlanninkin hätäluotoilla yrittävät väistellä.
Totuuden hetki voi koittaa ensi vuoden alkupuolella, kun Irlanti näillä näkymin menee ensin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin ja heti perään vaihtaa hallituksen.
Jo nyt kasvava joukko talouden riippumattomia asiantuntijoita neuvoo Irlantia sanomaan muiden maiden kohtuuttomille hätäluotoille "ei kiitos".
"Hätäluotot ovat katastrofi"
Näillä näkymin Irlannin valtiolla ei ole toivoa yksityisestä rahoituksesta pitkään aikaan, ei ehkä vuosiin. Saarivaltio ei selviydy veloistaan ja mittavista takausvastuistaan.
Suomen ja muiden euromaiden, EU:n ja IMF:n Irlannille paketoima "tuki" varmistaa muutaman lähivuoden maksuvalmiutta.
Sen sijaan yhteensä 85 miljardin euron hätäluotot eivät vähennä ylivelkaisen valtion velkakuormaa senttiäkään, vaan kasvattavat sitä entisestään. Hätäluotot eivät kevennä senttiäkään myöskään Irlannin velanhoitokustannuksia, vaan päinvastoin niitäkin hätäluotot kasvattavat.
Näin on päätellyt iso joukko talouden ja rahoituksen asiantuntijoita niin rahoitusmarkkinoiden suurpankeissa kuin suursijoittajia neuvovissa analyysiyhtiöissä.
Nyt saman lohduttoman johtopäätöksen on tehnyt joukko kansainvälisen talouden nimekkäitä tutkijoita, kuten kautta maailman arvostetut talousprofessorit Barry Eichengreen ja Kevin O'Rourke.
Eichengreen täräyttää suoraan, että Irlannille sovitut hätäluotot eivät suinkaan torju katastrofia, vaan ne ovat katastrofi.
O'Rourke kehottaa Irlantia hylkäämään hätäluotot.
Tuki vie Irlannin velkadeflaatioon
Kansainvälisen talouden ja maailman rahoitusmarkkinoiden kehityksen johtaviin asiantuntijoihin kuuluva yhdysvaltalainen Barry Eichengreen on aiemmin kirjoituksissaan yleensä korostanut euron ja euroalueen vahvuuksia.
Nyt hän on pettynyt ja suorastaan raivoissaan. Turhautunut kiukku hehkuu Eichengreenin tulisessa mielipidekirjoituksessa, jonka saksalainen talouslehti Handelsblatt julkaisi keskiviikkona.
Kirjoitus on jyrkkä vastalause euromaiden, EU:n ja IMF:n viime viikonloppuna Irlannille kokoaman "tukipaketin" ehtoja vastaan.
Eichengreenin mukaan Irlannin "pelastuspaketti" upottaa maan yhä syvemmälle velkasuohon ja tekee velkojen maksamisen yhä suuremmalla varmuudella lopulta mahdottomaksi.
Tukiehdot pakottavat hänen laskelmiensa mukaan Irlannin maksamaan jo muutaman vuoden kuluttua lainojen korkoina ja lyhennyksinä yli kymmenen prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta ulkomaisille rahoittajille.
– Ensin tukiehtojen vaatimat menoleikkaukset ja veronkorotuksen painavat kansantuotteen supistuvan talouden kierteeseen, ja sen lisäksi luottoehdot vievät kasvavan osan tuosta supistuvasta kansantuotteesta rahoituskuluina maasta pois, Eichengreen tiivistää.
Hänen mukaansa muut euromaat, EU ja IMF pakottavat Irlannin suoraa päätä sellaiseen velkadeflaation kuolemankierteeseen, jonka vaaroista taloustieteilijä Irving Fisher varoitti talouspäättäjiä jo 1930-luvun lamavuosina.
"Tappiot kuuluvat ulkomaisille pankeille"
Eichengreenin mukaan ainoa keino Irlannin selviytymiseen on maan varsinaisen ongelman korjaaminen. Hänen mielestään Irlannin ongelma on yksinkertaisesti liian suuri velkamäärä ja siihen liittyvä pysyvä maksukyvyttömyys.
– Irlanti pääsee jaloilleen ainoastaan maan velkarasitusta keventämällä, Eichengreen kirjoittaa.
Tämä taas tarkoittaisi hänen mukaansa valtion ja maan suurten pankkien suorasukaisia velkasaneerauksia.
Hänen mielestään pankkien tai valtion yksityisiäkään rahoittajia on turha säästellä. Etenkin elinkelvottomissa pankeissa yksityisten rahoittajien pitäisi hänen mukaansa menettää sijoituksensa vaikka kokonaisuudessaan.
Eichengreenin mukaan velkasaneerausta on vastuutonta lykätä, kun saneeraus on joka tapauksessa edessä. Viime viikonlopun "pelastuspaketti" ainoastaan lykkää saneerausta – ja samalla kasvattaa saneerattavaa velkamäärää ja kansan taakkaa.
Eichengreenin mielestä oikeudenmukaisinta Irlannin kansaa kohtaan olisi kaataa liian suurten luottoriskien aiheuttamat tappiot niiden taakaksi, jotka ovat noita luottoriskejä ottaneet.
Irlannin tapauksessa oikea osoite ovat Saksan, Ranskan ja Britannian ja muiden EU-maiden pankit.
Jos pankkien pääomat eivät kestä Irlannista koituvia tappioita, Eichengreenin mielestä on ennemmin Saksan, Ranskan ja Britannian veronmaksajien asia vahvistaa omien pankkiensa pääomia kuin sälyttää lasku irlantilaisten kontolle niin kuin EU:n "pelastuspaketti" tekee.
Irlannin hätälainat väärää lääkettä
Professori Eichengreenin tavoin monipuolisesti Euroopan taloushistoriaan perehtynyt talousprofessori Kevin O'Rourke on samaa mieltä Irlannin "pelastuspaketin" kohtuuttomuudesta.
Itsekin irlantilainen O'Rourke on tällä viikolla kirjoittamassaan avoimessa kirjeessä suositellut maanmiehilleen jopa hätäluottojen torjumista. Kirjeen on julkaissut esimerkiksi taloussivusto Eurointelligence.
Hänestä on sietämätöntä ja kohtuutonta panna irlantilaiset veronmaksajat yksin vastaamaan pääosin kansainvälisen rahoituksen turvin liian suuriksi kasvaneiden pankkien tappioista, kun taas pankkien ulkomaiset rahoittajat pääsevät pälkähästä.
O'Rourken mukaan Irlannin hätäluotot eivät ainoastaan sälytä velkakriisin laskua väärään osoitteeseen, vaan ne myös välttelevät varsinaista ongelmaa.
Hänestä Irlannin kriisi on vain yksi ilmentymä koko Euroopan laajuisesta ongelmasta, joka on liian suuri julkinen velka ja todellisiin luottoriskeihin verrattuna liian hutera pankkijärjestelmä.
– Oikea ratkaisu olisi tarttua itse ongelmaan ja muuttaa pankkien velkavastuita osakepääomaksi samaan aikaan kautta Euroopan. Näin pankkiriskit supistuisivat ja pankkien pääomat vahvistuisivat.
Islanti saanut apua valuutalta
O'Rourken ja esimerkiksi suursijoittajia neuvovan BCA Research -analyysiyhtiön mukaan Irlanti on suurin piirtein yhtä pahassa pinteessä kuin vielä pienempi saarivaltio Islanti oli kriisin varhaisemmissa vaiheissa.
Islannin ja Irlannin välillä on kuitenkin kaksi suurempaakin eroa kuin "yksi kirjain ja kuusi kuukautta" niin kuin rahoitusmarkkinoiden suorasukaisen huumorin tuottama sutkaus kuului.
Ensimmäinen suuri ero on valuutta, joka Islannissa on oma kruunu mutta Irlannissa suvereeniin määräämisvaltaan nähden vieras euro.
Islannin kruunun arvo romahti syvimmillään jopa 60 prosenttia suhteessa euroon tai Yhdysvaltain dollariin, kun pankkikriisi kävi kovimmilla kierroksilla. Tuo romahdus kasvatti Islannin ulkomaisten velkojen kruunuarvoa, mutta samalla maan vienti sai kipeästi kaipaamaansa starttiapua.
Irlannissa on toisin, sen valuuttakurssi suhteessa muihin euromaihin on luonnollisesti pysynyt läpi koko kriisin prikulleen ennallaan, onhan kyse yhdestä ja samasta yhteisvaluutasta.
Suhteessa esimerkiksi dollariin euro on vuodessa hieman vahvistunut mutta puolessa vuodessa taas hivenen heikentynyt.
Jos Irlannin pitäisi saada Islannin kruunun devalvoitumista vastaava "vetoapu" palkkojen alennuksilla ja muilla niin sanotun sisäisen devalvaation keinoilla, tämä tuskainen tie on vasta alkanut.
Islannin kansantuote ja esimerkiksi palkansaajien ansiot ovat jo kasvussa, kun taas Irlannissa kumpikin mittari sukeltaa.
Irlantiin mallia Islannin kriisistä
Toinen suuri ero Islannin ja Irlannin välillä on se, että Islanti sanoi "kiitos ei", kun sitä vaadittiin korvaamaan maan pankeissa näppinsä polttaneiden ulkomaisten rahoittajien tappiot.
Professori Kevin O'Rourken mielestä irlantilaisten pitäisi ottaa mallia Islannista – ja antaa maan pankkien ulkomaisten rahoittajia kärsiä itse omat tappionsa.
– Kriisin tarttumisella muihin velkaisiin euromaihin, kuten Portugaliin ja Espanjaan, on aivan turha pelotella. Sehän on jo tapahtunut.
Jos Irlanti noudattaisi Islannin esimerkkiä ja antaisi ulkomaisten velkojien itse kärsiä tappionsa, olisi suurtenkin euromaiden ja EU:n pakko viimein tarttua velkakriisin todellisiin syihin.
BCA:n ekonomistit ovat samaa mieltä.
Heidän mukaansa Irlannin hätäluotot tai EKP:n tukitoimet eivät sammuta euroalueen rahoituskriisiä eivätkä ne estä valtioiden velkakriisiä leviämästä. Siihen pystyy vain pankkijärjestelmän vakavaraisuuden vahvistaminen mittavalla pääomittamisella.
Europolitiikan kiperiin kysymyksiin kuuluu, kenen tuo pääomittaminen – ja pankkien tappionsietokyvyn kohentaminen – pitäisi kustantaa.
Siitä Eichengreen, O'Rourke ja BCA:n ekonomistit ovat yhtä mieltä, että tehtävä ei ainakaan kuulu yksin irlantilaisille.
Kalifornian yliopiston taloustieteen professori Barry Eichengreenin kommentit Taloussanomien artikkelista:
"[...]Oikeudenmukaisinta Irlannin kansaa kohtaan olisi kaataa liian suurten luottoriskien aiheuttamat tappiot niiden taakaksi, jotka ovat noita luottoriskejä ottaneet.
Irlannin tapauksessa oikea osoite ovat Saksan, Ranskan ja Britannian ja muiden EU-maiden pankit.
Jos pankkien pääomat eivät kestä Irlannista koituvia tappioita, Eichengreenin mielestä on ennemmin Saksan, Ranskan ja Britannian veronmaksajien asia vahvistaa omien pankkiensa pääomia kuin sälyttää lasku irlantilaisten kontolle niin kuin EU:n "pelastuspaketti" tekee."
TS 5.12.2010
Irlanti - Just Say No
Irlannin parlamentti saa tiistaina eteensä hallituksen esityksen saarivaltion ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi.
Budjettiesitys on mittavine julkisen talouden kiristystoimineen esimakua Irlannille luvattujen hätäluottojen seurauksista. Tuo esitys voi myös kaataa hallituksen – ja välillisesti se voi jopa johtaa Irlannin irtisanomaan viime viikonlopun tukisopimukset.
Jos näin käy, eurokriisi voi siirtyä pikavauhtia juuri siihen loppunäytökseen, jota suurten euromaiden ja EU:n talouspäättäjät ehdoin tahdoin Irlanninkin hätäluotoilla yrittävät väistellä.
Totuuden hetki voi koittaa ensi vuoden alkupuolella, kun Irlanti näillä näkymin menee ensin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin ja heti perään vaihtaa hallituksen.
Jo nyt kasvava joukko talouden riippumattomia asiantuntijoita neuvoo Irlantia sanomaan muiden maiden kohtuuttomille hätäluotoille "ei kiitos".
"Hätäluotot ovat katastrofi"
Näillä näkymin Irlannin valtiolla ei ole toivoa yksityisestä rahoituksesta pitkään aikaan, ei ehkä vuosiin. Saarivaltio ei selviydy veloistaan ja mittavista takausvastuistaan.
Suomen ja muiden euromaiden, EU:n ja IMF:n Irlannille paketoima "tuki" varmistaa muutaman lähivuoden maksuvalmiutta.
Sen sijaan yhteensä 85 miljardin euron hätäluotot eivät vähennä ylivelkaisen valtion velkakuormaa senttiäkään, vaan kasvattavat sitä entisestään. Hätäluotot eivät kevennä senttiäkään myöskään Irlannin velanhoitokustannuksia, vaan päinvastoin niitäkin hätäluotot kasvattavat.
Näin on päätellyt iso joukko talouden ja rahoituksen asiantuntijoita niin rahoitusmarkkinoiden suurpankeissa kuin suursijoittajia neuvovissa analyysiyhtiöissä.
Nyt saman lohduttoman johtopäätöksen on tehnyt joukko kansainvälisen talouden nimekkäitä tutkijoita, kuten kautta maailman arvostetut talousprofessorit Barry Eichengreen ja Kevin O'Rourke.
Eichengreen täräyttää suoraan, että Irlannille sovitut hätäluotot eivät suinkaan torju katastrofia, vaan ne ovat katastrofi.
O'Rourke kehottaa Irlantia hylkäämään hätäluotot.
Tuki vie Irlannin velkadeflaatioon
Kansainvälisen talouden ja maailman rahoitusmarkkinoiden kehityksen johtaviin asiantuntijoihin kuuluva yhdysvaltalainen Barry Eichengreen on aiemmin kirjoituksissaan yleensä korostanut euron ja euroalueen vahvuuksia.
Nyt hän on pettynyt ja suorastaan raivoissaan. Turhautunut kiukku hehkuu Eichengreenin tulisessa mielipidekirjoituksessa, jonka saksalainen talouslehti Handelsblatt julkaisi keskiviikkona.
Kirjoitus on jyrkkä vastalause euromaiden, EU:n ja IMF:n viime viikonloppuna Irlannille kokoaman "tukipaketin" ehtoja vastaan.
Eichengreenin mukaan Irlannin "pelastuspaketti" upottaa maan yhä syvemmälle velkasuohon ja tekee velkojen maksamisen yhä suuremmalla varmuudella lopulta mahdottomaksi.
Tukiehdot pakottavat hänen laskelmiensa mukaan Irlannin maksamaan jo muutaman vuoden kuluttua lainojen korkoina ja lyhennyksinä yli kymmenen prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta ulkomaisille rahoittajille.
– Ensin tukiehtojen vaatimat menoleikkaukset ja veronkorotuksen painavat kansantuotteen supistuvan talouden kierteeseen, ja sen lisäksi luottoehdot vievät kasvavan osan tuosta supistuvasta kansantuotteesta rahoituskuluina maasta pois, Eichengreen tiivistää.
Hänen mukaansa muut euromaat, EU ja IMF pakottavat Irlannin suoraa päätä sellaiseen velkadeflaation kuolemankierteeseen, jonka vaaroista taloustieteilijä Irving Fisher varoitti talouspäättäjiä jo 1930-luvun lamavuosina.
"Tappiot kuuluvat ulkomaisille pankeille"
Eichengreenin mukaan ainoa keino Irlannin selviytymiseen on maan varsinaisen ongelman korjaaminen. Hänen mielestään Irlannin ongelma on yksinkertaisesti liian suuri velkamäärä ja siihen liittyvä pysyvä maksukyvyttömyys.
– Irlanti pääsee jaloilleen ainoastaan maan velkarasitusta keventämällä, Eichengreen kirjoittaa.
Tämä taas tarkoittaisi hänen mukaansa valtion ja maan suurten pankkien suorasukaisia velkasaneerauksia.
Hänen mielestään pankkien tai valtion yksityisiäkään rahoittajia on turha säästellä. Etenkin elinkelvottomissa pankeissa yksityisten rahoittajien pitäisi hänen mukaansa menettää sijoituksensa vaikka kokonaisuudessaan.
Eichengreenin mukaan velkasaneerausta on vastuutonta lykätä, kun saneeraus on joka tapauksessa edessä. Viime viikonlopun "pelastuspaketti" ainoastaan lykkää saneerausta – ja samalla kasvattaa saneerattavaa velkamäärää ja kansan taakkaa.
Eichengreenin mielestä oikeudenmukaisinta Irlannin kansaa kohtaan olisi kaataa liian suurten luottoriskien aiheuttamat tappiot niiden taakaksi, jotka ovat noita luottoriskejä ottaneet.
Irlannin tapauksessa oikea osoite ovat Saksan, Ranskan ja Britannian ja muiden EU-maiden pankit.
Jos pankkien pääomat eivät kestä Irlannista koituvia tappioita, Eichengreenin mielestä on ennemmin Saksan, Ranskan ja Britannian veronmaksajien asia vahvistaa omien pankkiensa pääomia kuin sälyttää lasku irlantilaisten kontolle niin kuin EU:n "pelastuspaketti" tekee.
Irlannin hätälainat väärää lääkettä
Professori Eichengreenin tavoin monipuolisesti Euroopan taloushistoriaan perehtynyt talousprofessori Kevin O'Rourke on samaa mieltä Irlannin "pelastuspaketin" kohtuuttomuudesta.
Itsekin irlantilainen O'Rourke on tällä viikolla kirjoittamassaan avoimessa kirjeessä suositellut maanmiehilleen jopa hätäluottojen torjumista. Kirjeen on julkaissut esimerkiksi taloussivusto Eurointelligence.
Hänestä on sietämätöntä ja kohtuutonta panna irlantilaiset veronmaksajat yksin vastaamaan pääosin kansainvälisen rahoituksen turvin liian suuriksi kasvaneiden pankkien tappioista, kun taas pankkien ulkomaiset rahoittajat pääsevät pälkähästä.
O'Rourken mukaan Irlannin hätäluotot eivät ainoastaan sälytä velkakriisin laskua väärään osoitteeseen, vaan ne myös välttelevät varsinaista ongelmaa.
Hänestä Irlannin kriisi on vain yksi ilmentymä koko Euroopan laajuisesta ongelmasta, joka on liian suuri julkinen velka ja todellisiin luottoriskeihin verrattuna liian hutera pankkijärjestelmä.
– Oikea ratkaisu olisi tarttua itse ongelmaan ja muuttaa pankkien velkavastuita osakepääomaksi samaan aikaan kautta Euroopan. Näin pankkiriskit supistuisivat ja pankkien pääomat vahvistuisivat.
Islanti saanut apua valuutalta
O'Rourken ja esimerkiksi suursijoittajia neuvovan BCA Research -analyysiyhtiön mukaan Irlanti on suurin piirtein yhtä pahassa pinteessä kuin vielä pienempi saarivaltio Islanti oli kriisin varhaisemmissa vaiheissa.
Islannin ja Irlannin välillä on kuitenkin kaksi suurempaakin eroa kuin "yksi kirjain ja kuusi kuukautta" niin kuin rahoitusmarkkinoiden suorasukaisen huumorin tuottama sutkaus kuului.
Ensimmäinen suuri ero on valuutta, joka Islannissa on oma kruunu mutta Irlannissa suvereeniin määräämisvaltaan nähden vieras euro.
Islannin kruunun arvo romahti syvimmillään jopa 60 prosenttia suhteessa euroon tai Yhdysvaltain dollariin, kun pankkikriisi kävi kovimmilla kierroksilla. Tuo romahdus kasvatti Islannin ulkomaisten velkojen kruunuarvoa, mutta samalla maan vienti sai kipeästi kaipaamaansa starttiapua.
Irlannissa on toisin, sen valuuttakurssi suhteessa muihin euromaihin on luonnollisesti pysynyt läpi koko kriisin prikulleen ennallaan, onhan kyse yhdestä ja samasta yhteisvaluutasta.
Suhteessa esimerkiksi dollariin euro on vuodessa hieman vahvistunut mutta puolessa vuodessa taas hivenen heikentynyt.
Jos Irlannin pitäisi saada Islannin kruunun devalvoitumista vastaava "vetoapu" palkkojen alennuksilla ja muilla niin sanotun sisäisen devalvaation keinoilla, tämä tuskainen tie on vasta alkanut.
Islannin kansantuote ja esimerkiksi palkansaajien ansiot ovat jo kasvussa, kun taas Irlannissa kumpikin mittari sukeltaa.
Irlantiin mallia Islannin kriisistä
Toinen suuri ero Islannin ja Irlannin välillä on se, että Islanti sanoi "kiitos ei", kun sitä vaadittiin korvaamaan maan pankeissa näppinsä polttaneiden ulkomaisten rahoittajien tappiot.
Professori Kevin O'Rourken mielestä irlantilaisten pitäisi ottaa mallia Islannista – ja antaa maan pankkien ulkomaisten rahoittajia kärsiä itse omat tappionsa.
– Kriisin tarttumisella muihin velkaisiin euromaihin, kuten Portugaliin ja Espanjaan, on aivan turha pelotella. Sehän on jo tapahtunut.
Jos Irlanti noudattaisi Islannin esimerkkiä ja antaisi ulkomaisten velkojien itse kärsiä tappionsa, olisi suurtenkin euromaiden ja EU:n pakko viimein tarttua velkakriisin todellisiin syihin.
BCA:n ekonomistit ovat samaa mieltä.
Heidän mukaansa Irlannin hätäluotot tai EKP:n tukitoimet eivät sammuta euroalueen rahoituskriisiä eivätkä ne estä valtioiden velkakriisiä leviämästä. Siihen pystyy vain pankkijärjestelmän vakavaraisuuden vahvistaminen mittavalla pääomittamisella.
Europolitiikan kiperiin kysymyksiin kuuluu, kenen tuo pääomittaminen – ja pankkien tappionsietokyvyn kohentaminen – pitäisi kustantaa.
Siitä Eichengreen, O'Rourke ja BCA:n ekonomistit ovat yhtä mieltä, että tehtävä ei ainakaan kuulu yksin irlantilaisille.