Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Timo Mielonen, Maailma.net:
Pohjoiset kehittyneet maat ovat erikoistuneet koneiden ja välineiden tuotantoon, koska niiden valmistuksessa heillä on suhteellinen etu. Kehittyvät etelän maat ovat puolestaan erikoistuneet raaka-aineiden tuotantoon, jossa heillä on suhteellinen etu. Tämän erikoistumisen on oletettu johtavan tehokkuuslisään myös kehittyvissä maissa, mutta koska koneita on hyvin vähän tarjolla suhteessa työvoiman saatavuuteen, etelän tuottajat joutuvat kilpailemaan keskenään harvoista koneista ja tämä aiheuttaa kaupan ehtojen kääntymisen heidän etuaan vastaan.
Myös työntekijöiden järjestäytyminen vaikuttaa kaupan ehtoihin. Kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliikkeet ovat perinteisesti olleet vahvempia kuin kehittyvissä maissa, ja esimerkiksi maailmanlaajuisten taloustaantumien aikana tämä tarkoittaa sitä, että kehittyvien maiden palkkataso laskee nopeammin, mikä puolestaan johtaa heikompiin kauppaehtoihin kehittyvien maiden kannalta.
On tärkeää huomata, että nykyiset kehittyneet taloudet ovat poikkeuksetta kehittäneet sisämarkkinansa ja teollisuutensa "vapaan" kansainvälisen kaupan ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani ovat pyrkineet koko 1900-luvun ajan suojelemaan tärkeitä teollisuudenalojaan voimakkaalla protektionismilla, kuten korkeilla tulleilla tuontitavaroille. Kehittyville maille tarjotut lainapaketit ovat sisältäneet voimakkaita rakenneuudistusohjelmia, jotka ovat sitoneet köyhemmät maat tiukemmin "vapaan" kansainvälisen kaupan ehtoihin. Kuten Mielosen artikkelissa todetaan, kansainvälisen kaupan "vapauttamisen" yksi keskeinen osa, eli tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin, on hyödyttänyt erityisesti vauraissa maissa perustettuja suuryrityksiä ja niiden omistajia. Samalla taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä rikkaiden ja köyhien maiden sisällä.
Kansainvälisen kaupan ongelmista ja mahdollisista lyhyellä aikavälillä toteutettavista korjaustoimenpiteistä voi lukea lisää muun muassa Robin Hahnelin teoksesta Poliittisen taloustieteen aakkoset. Tarkemmat tiedot löytyvät sivustomme Kirjat-osiosta.
Timo Mielonen Maailma.net 25.11.2011
Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Nokian tehdas Nokia Telecom -vapaatuotantoalueella Intian Sriperumbudurissa. (Kuva: Finnwatch)
Työpaikkojen siirtyminen teollisuusmaista kehitysmaihin on ollut pitkällinen prosessi, joka jatkuu yhä. Leimallista sille on ollut pyrkimys tuotannon siirtämiseen sellaisiin maihin, joissa tuotteet voidaan valmistaa mahdollisimman edullisesti.
Erityisen yleistä työpaikkojen siirtyminen on ollut työvoimavaltaisilla aloilla, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuus, elintarviketuotanto tai elektroniikkateollisuus. Esimerkiksi Suomessa tekstiili- vaatetus- ja nahkateollisuuden henkilöstö on Tilastokeskuksen mukaan puolittunut vuosien 1995 ja vuoden 2008 välillä.
Tyypillistä näille aloille on, että työntekijöiltä vaadittava osaamistaso on suhteellisen alhainen. Samoin tuotantolinjojen siirtäminen maasta toiseen on helppoa. Esimerkiksi vaatetustehtaan koneiden siirtäminen on pikkujuttu verrattuna paperitehtaan siirtämiseen.
Palkkatasoissa huikeat erot
Halvimman mahdollisen tuotantoalueen hakemisessa työntekijöiden palkkataso on merkittävin tekijä, sillä teollisuusmaissa palkkojen osuus työvoimavaltaisessa teollisuudessa on merkittävästi suurempi kuin pääomavaltaisessa.
Esimerkiksi suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat sivulukuineen olivat Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna lähes 90 prosenttia tuotannon jalostusarvosta. Vastaavasti puu- tai kemianteollisuudessa palkkojen osuus oli noin puolet.
"Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa
15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa."
Suomalaisen ja esimerkiksi intialaisen elektroniikka-alan työntekijän palkkatulojen ero onkin merkittävä. Tilastokeskuksen mukaan elektroniikkalaitteiden kokoonpanijoiden säännöllisen työajan keskiansio on keskimäärin 2 855 euroa kuukaudessa.
Finnwatchin tekemän selvityksen mukaan Intiassa Nokian Chennain tehtaalla vakituisten työntekijöiden ansio oli alimmillaan 102 ja ylimmillään 186 euroa kuukaudessa. Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa 15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa.
Vajaan päivän tuotanto kattaa kuukauden palkat
Palkkojen osuutta Chennain tehtalla voi arvioida tuotannon pohjalta. Tehdas valmistaa vuorokaudessa noin 300 000 ja kuukaudessa noin 15,3 miljoonaa puhelinta.
Tuotannon arvoa voidaan laskea puhelinten keskihinnan perusteella. Nokian viimeisimmän vuosineljänneksen tuloslukujen pohjalta laskettuna keskihinta oli heinä-syyskuussa 51 euroa.
"Korkeinta palkkaa saavan intialaisen
kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä."
Näin ollen Chennain tehtailla kuukauden aikana valmistettujen puhelinten arvo nousee 382,5 miljoonaan euroon. Mikäli kaikille tehtaan työntekijöille maksettaisiin korkeinta palkkaa, yhden kuukauden palkkakustannusten kattamiseksi vaadittaisiin noin 14 prosenttia yhden päivän tuotannosta.
Laskelmat myös osoittavat, että korkeinta palkkaa saavan intialaisen kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä. Suomalaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän keskipalkan kattamiseen pitäisi myydä 56 puhelinta.
Todennäköisesti palkkakuluihin vaaditaan kuitenkin huomattavasti pienempi puhelinten tuotanto-osuus, sillä noin puolet Nokian työntekijöistä saa merkittävästi alhaisempaa palkkaa kuin korkein palkka, jota laskelmassa on käytetty.
Pieni palkka näkyy työntekijöiden arjessa
Nokian maksamat palkat edustavat Chennain kännykkäkompleksin huippua. Nokian puhelimien komponentteja valmistavat Salcomp, Foxconn ja Flextronix maksavat työntekijöilleen selvästi pienempää palkkaa. Yli neljä vuotta Foxconnilla työskennelleiden palkka ylittää 150 euroa kuukaudessa, mutta Flextronixilla ja Salcompilla ammattitaitoisen vakinaisen työntekijän palkka jää alle sataan euroon.
Ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen Asia Floor Wage -kampanja on toukokuussa määritellyt elämiseen riittävän palkan tasoksi Intiassa 127 euroa kuukaudessa.
Vain osa Nokian ja sen komponenttivalmistajien työntekijöistä yltää tähän tasoon tai pääsee sen yli. Kaikki vuokratyöntekijät ja harjoittelijat, joiden osuus on lähes 55 prosenttia tehtaiden työntekijöistä, ansaitsevat enintään 87 euroa kuukaudessa, eli kaksi kolmasosaa Asia Floor Wagen määrittelemästä minimitasosta.
"Pahimmillaan 30 neliön asunnossa
asuu jopa 25 työntekijää."
Tämä luonnollisesti näkyy työntekijöiden arjessa: Finnwatchin raporttiin haastatellut työntekijät valittivat, ettei heidän saamansa palkka riitä kattamaan elinkustannuksia. Esimerkiksi asunnon vuokraaminen on yksittäiselle työntekijälle taloudellisesti mahdoton yhtälö, mistä syystä useampi työntekijä jakaa asunnon keskenään. Yhden huoneen ja keittiön asunto jaetaan tyypillisesti viidestä seitsemään työntekijän kesken, mutta pahimmillaan 30 neliön asunnossa asuu jopa 25 työntekijää.
Osa työntekijöistä sai rahaa ja ruokaa kotoaan, osa joutui lainaamaan rahaa ystäviltään laskujen maksamiseen. Hämmästyttävintä kuitenkin oli se, että osa työntekijöistä kertoi kykenevänsä lähettämään neljännesvuosittain tuhat rupiaa (16 euroa) perheilleen.
Vapaamatkustusta vapaatuotantoalueella
Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.
Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.
Erityistalousalueilla toimivien yritysten työelämää säätelevien lakien valvonta perustuu lisäksi merkittävältä osin yritysten omaan raportointiin. Poikkeamat koskevat muun muassa minimipalkkaa, raskauden ajalta maksettavia korvauksia ja vuokratyövoiman käyttöä sääteleviä lakeja.
"Lainsäädäntö turvaa yritysten,
mutta ei työntekijöiden asemaa."
Toinen globaalien työmarkkinoiden suuntaus on ollut epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Vuokratyöt, pätkätyöt, itsensä työllistäminen, toimintojen ulkoistaminen ja muut vastaavat muutokset ovat heijastuneet sekä työntekijöiden taloudelliseen että sosiaaliseen asemaan.
Tämä on tarjonnut yrityksille yhden keinon vähentää työvoimakulujaan. Kansainvälisen metallityöväenliitto IMF:n tekemä selvitys paljasti, että yleisimmin epätyypillisillä työsuhteilla pyrittiin välttämään työnantajien velvoitteita sosiaaliturva- ja eläkemaksuissa. Tästä seuraa, etteivät työntekijät saa korvausta työtapaturmien hoidosta tai sairausloman ajalta.
Kilpailu investoinneista murentaa työlainsäädäntöä
Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi.
Esimerkiksi Indonesiassa 1990-luvun lopun talouskriisin jälkeen maan ammattiliitot kampanjoivat onnistuneesti kattavan sosiaaliturvan puolesta. Vuonna 2004 hyväksyttiin laki kansallisesta sosiaaliturvajärjestelmästä, jonka tarkoitus oli taata kaikille vähimmäistoimeentulo. Lakia ei ole kuitenkaan vieläkään saatettu voimaan sosiaaliturvajärjestelmän hallinnosta syntyneiden erimielisyyksien takia.
Kansainvälinen kilpailu sijoituksista ja investoinneista on myös vaikuttanut työlainsäädännön muutoksiin. Vaikka Intiassa historiallisista ja poliittisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, sitä on murennettu lakien muutoksilla.
Esimerkiksi Maharashtrasan osavaltion hallitus päätti vuonna 2003 luoda uuden, kannustavan ja modernia tuotantoa tukevan yritystukijärjestelmän IT- ja ITES-sektoreiden (IT-enabled services) yrityksille.
Samalla osavaltion työaikalainsäädäntöä, työvuorojärjestelmiä ja naisten työssäkäyntimääräyksiä muutettiin niin, että esimerkiksi joka päivä vuorokauden ympäri palvelevat call-centerit pystyivät toimimaan.
Muutokset myös helpottivat irtisanomisia ja tuotannon lopettamista yli tuhannen työntekijän yrityksissä. Lisäksi osavaltion hallitus päätti ulottaa erityistuotantoalueiden yrityksille myönnetyt oikeudet poiketa työsopimuslaista koskemaan myös IT- ja ITES-yrityksiä.
Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat.
Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.
Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.
[…] Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi.
[…] Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat.Asteittain "vapautetun" kansainvälisen kaupan tuomat edut, taloustermein tuottavuuslisät, ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti. Kansainvälinen kauppa on hyödyttänyt pääasiassa kehittyneitä maita, ja kaupan eduista vain pieni osa on jäänyt kehittyville maille. Seuraava yksinkertaistettu esimerkki kuvaa yhtä tärkeää syytä sille, miksi nykyisenkaltainen kansainvälinen kauppa suosii rikkaampia maita.
Pohjoiset kehittyneet maat ovat erikoistuneet koneiden ja välineiden tuotantoon, koska niiden valmistuksessa heillä on suhteellinen etu. Kehittyvät etelän maat ovat puolestaan erikoistuneet raaka-aineiden tuotantoon, jossa heillä on suhteellinen etu. Tämän erikoistumisen on oletettu johtavan tehokkuuslisään myös kehittyvissä maissa, mutta koska koneita on hyvin vähän tarjolla suhteessa työvoiman saatavuuteen, etelän tuottajat joutuvat kilpailemaan keskenään harvoista koneista ja tämä aiheuttaa kaupan ehtojen kääntymisen heidän etuaan vastaan.
Myös työntekijöiden järjestäytyminen vaikuttaa kaupan ehtoihin. Kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliikkeet ovat perinteisesti olleet vahvempia kuin kehittyvissä maissa, ja esimerkiksi maailmanlaajuisten taloustaantumien aikana tämä tarkoittaa sitä, että kehittyvien maiden palkkataso laskee nopeammin, mikä puolestaan johtaa heikompiin kauppaehtoihin kehittyvien maiden kannalta.
On tärkeää huomata, että nykyiset kehittyneet taloudet ovat poikkeuksetta kehittäneet sisämarkkinansa ja teollisuutensa "vapaan" kansainvälisen kaupan ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani ovat pyrkineet koko 1900-luvun ajan suojelemaan tärkeitä teollisuudenalojaan voimakkaalla protektionismilla, kuten korkeilla tulleilla tuontitavaroille. Kehittyville maille tarjotut lainapaketit ovat sisältäneet voimakkaita rakenneuudistusohjelmia, jotka ovat sitoneet köyhemmät maat tiukemmin "vapaan" kansainvälisen kaupan ehtoihin. Kuten Mielosen artikkelissa todetaan, kansainvälisen kaupan "vapauttamisen" yksi keskeinen osa, eli tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin, on hyödyttänyt erityisesti vauraissa maissa perustettuja suuryrityksiä ja niiden omistajia. Samalla taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä rikkaiden ja köyhien maiden sisällä.
Kansainvälisen kaupan ongelmista ja mahdollisista lyhyellä aikavälillä toteutettavista korjaustoimenpiteistä voi lukea lisää muun muassa Robin Hahnelin teoksesta Poliittisen taloustieteen aakkoset. Tarkemmat tiedot löytyvät sivustomme Kirjat-osiosta.
Timo Mielonen Maailma.net 25.11.2011
Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Nokian tehdas Nokia Telecom -vapaatuotantoalueella Intian Sriperumbudurissa. (Kuva: Finnwatch)
Työpaikkojen siirtyminen teollisuusmaista kehitysmaihin on ollut pitkällinen prosessi, joka jatkuu yhä. Leimallista sille on ollut pyrkimys tuotannon siirtämiseen sellaisiin maihin, joissa tuotteet voidaan valmistaa mahdollisimman edullisesti.
Erityisen yleistä työpaikkojen siirtyminen on ollut työvoimavaltaisilla aloilla, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuus, elintarviketuotanto tai elektroniikkateollisuus. Esimerkiksi Suomessa tekstiili- vaatetus- ja nahkateollisuuden henkilöstö on Tilastokeskuksen mukaan puolittunut vuosien 1995 ja vuoden 2008 välillä.
Tyypillistä näille aloille on, että työntekijöiltä vaadittava osaamistaso on suhteellisen alhainen. Samoin tuotantolinjojen siirtäminen maasta toiseen on helppoa. Esimerkiksi vaatetustehtaan koneiden siirtäminen on pikkujuttu verrattuna paperitehtaan siirtämiseen.
Palkkatasoissa huikeat erot
Halvimman mahdollisen tuotantoalueen hakemisessa työntekijöiden palkkataso on merkittävin tekijä, sillä teollisuusmaissa palkkojen osuus työvoimavaltaisessa teollisuudessa on merkittävästi suurempi kuin pääomavaltaisessa.
Esimerkiksi suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat sivulukuineen olivat Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna lähes 90 prosenttia tuotannon jalostusarvosta. Vastaavasti puu- tai kemianteollisuudessa palkkojen osuus oli noin puolet.
"Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa
15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa."
Suomalaisen ja esimerkiksi intialaisen elektroniikka-alan työntekijän palkkatulojen ero onkin merkittävä. Tilastokeskuksen mukaan elektroniikkalaitteiden kokoonpanijoiden säännöllisen työajan keskiansio on keskimäärin 2 855 euroa kuukaudessa.
Finnwatchin tekemän selvityksen mukaan Intiassa Nokian Chennain tehtaalla vakituisten työntekijöiden ansio oli alimmillaan 102 ja ylimmillään 186 euroa kuukaudessa. Yhden suomalaistyöntekijän palkka siis vastaa 15 intialaisen parhaiten palkatun palkkaa.
Vajaan päivän tuotanto kattaa kuukauden palkat
Palkkojen osuutta Chennain tehtalla voi arvioida tuotannon pohjalta. Tehdas valmistaa vuorokaudessa noin 300 000 ja kuukaudessa noin 15,3 miljoonaa puhelinta.
Tuotannon arvoa voidaan laskea puhelinten keskihinnan perusteella. Nokian viimeisimmän vuosineljänneksen tuloslukujen pohjalta laskettuna keskihinta oli heinä-syyskuussa 51 euroa.
"Korkeinta palkkaa saavan intialaisen
kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä."
Näin ollen Chennain tehtailla kuukauden aikana valmistettujen puhelinten arvo nousee 382,5 miljoonaan euroon. Mikäli kaikille tehtaan työntekijöille maksettaisiin korkeinta palkkaa, yhden kuukauden palkkakustannusten kattamiseksi vaadittaisiin noin 14 prosenttia yhden päivän tuotannosta.
Laskelmat myös osoittavat, että korkeinta palkkaa saavan intialaisen kuukausipalkka edellyttää neljän puhelimen myyntiä. Suomalaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän keskipalkan kattamiseen pitäisi myydä 56 puhelinta.
Todennäköisesti palkkakuluihin vaaditaan kuitenkin huomattavasti pienempi puhelinten tuotanto-osuus, sillä noin puolet Nokian työntekijöistä saa merkittävästi alhaisempaa palkkaa kuin korkein palkka, jota laskelmassa on käytetty.
Pieni palkka näkyy työntekijöiden arjessa
Nokian maksamat palkat edustavat Chennain kännykkäkompleksin huippua. Nokian puhelimien komponentteja valmistavat Salcomp, Foxconn ja Flextronix maksavat työntekijöilleen selvästi pienempää palkkaa. Yli neljä vuotta Foxconnilla työskennelleiden palkka ylittää 150 euroa kuukaudessa, mutta Flextronixilla ja Salcompilla ammattitaitoisen vakinaisen työntekijän palkka jää alle sataan euroon.
Ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen Asia Floor Wage -kampanja on toukokuussa määritellyt elämiseen riittävän palkan tasoksi Intiassa 127 euroa kuukaudessa.
Vain osa Nokian ja sen komponenttivalmistajien työntekijöistä yltää tähän tasoon tai pääsee sen yli. Kaikki vuokratyöntekijät ja harjoittelijat, joiden osuus on lähes 55 prosenttia tehtaiden työntekijöistä, ansaitsevat enintään 87 euroa kuukaudessa, eli kaksi kolmasosaa Asia Floor Wagen määrittelemästä minimitasosta.
"Pahimmillaan 30 neliön asunnossa
asuu jopa 25 työntekijää."
Tämä luonnollisesti näkyy työntekijöiden arjessa: Finnwatchin raporttiin haastatellut työntekijät valittivat, ettei heidän saamansa palkka riitä kattamaan elinkustannuksia. Esimerkiksi asunnon vuokraaminen on yksittäiselle työntekijälle taloudellisesti mahdoton yhtälö, mistä syystä useampi työntekijä jakaa asunnon keskenään. Yhden huoneen ja keittiön asunto jaetaan tyypillisesti viidestä seitsemään työntekijän kesken, mutta pahimmillaan 30 neliön asunnossa asuu jopa 25 työntekijää.
Osa työntekijöistä sai rahaa ja ruokaa kotoaan, osa joutui lainaamaan rahaa ystäviltään laskujen maksamiseen. Hämmästyttävintä kuitenkin oli se, että osa työntekijöistä kertoi kykenevänsä lähettämään neljännesvuosittain tuhat rupiaa (16 euroa) perheilleen.
Vapaamatkustusta vapaatuotantoalueella
Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.
Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.
Erityistalousalueilla toimivien yritysten työelämää säätelevien lakien valvonta perustuu lisäksi merkittävältä osin yritysten omaan raportointiin. Poikkeamat koskevat muun muassa minimipalkkaa, raskauden ajalta maksettavia korvauksia ja vuokratyövoiman käyttöä sääteleviä lakeja.
"Lainsäädäntö turvaa yritysten,
mutta ei työntekijöiden asemaa."
Toinen globaalien työmarkkinoiden suuntaus on ollut epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Vuokratyöt, pätkätyöt, itsensä työllistäminen, toimintojen ulkoistaminen ja muut vastaavat muutokset ovat heijastuneet sekä työntekijöiden taloudelliseen että sosiaaliseen asemaan.
Tämä on tarjonnut yrityksille yhden keinon vähentää työvoimakulujaan. Kansainvälisen metallityöväenliitto IMF:n tekemä selvitys paljasti, että yleisimmin epätyypillisillä työsuhteilla pyrittiin välttämään työnantajien velvoitteita sosiaaliturva- ja eläkemaksuissa. Tästä seuraa, etteivät työntekijät saa korvausta työtapaturmien hoidosta tai sairausloman ajalta.
Kilpailu investoinneista murentaa työlainsäädäntöä
Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi.
Esimerkiksi Indonesiassa 1990-luvun lopun talouskriisin jälkeen maan ammattiliitot kampanjoivat onnistuneesti kattavan sosiaaliturvan puolesta. Vuonna 2004 hyväksyttiin laki kansallisesta sosiaaliturvajärjestelmästä, jonka tarkoitus oli taata kaikille vähimmäistoimeentulo. Lakia ei ole kuitenkaan vieläkään saatettu voimaan sosiaaliturvajärjestelmän hallinnosta syntyneiden erimielisyyksien takia.
Kansainvälinen kilpailu sijoituksista ja investoinneista on myös vaikuttanut työlainsäädännön muutoksiin. Vaikka Intiassa historiallisista ja poliittisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, sitä on murennettu lakien muutoksilla.
Esimerkiksi Maharashtrasan osavaltion hallitus päätti vuonna 2003 luoda uuden, kannustavan ja modernia tuotantoa tukevan yritystukijärjestelmän IT- ja ITES-sektoreiden (IT-enabled services) yrityksille.
Samalla osavaltion työaikalainsäädäntöä, työvuorojärjestelmiä ja naisten työssäkäyntimääräyksiä muutettiin niin, että esimerkiksi joka päivä vuorokauden ympäri palvelevat call-centerit pystyivät toimimaan.
Muutokset myös helpottivat irtisanomisia ja tuotannon lopettamista yli tuhannen työntekijän yrityksissä. Lisäksi osavaltion hallitus päätti ulottaa erityistuotantoalueiden yrityksille myönnetyt oikeudet poiketa työsopimuslaista koskemaan myös IT- ja ITES-yrityksiä.
Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat.