Älypuhelimia valmistavien suuryritysten Applen ja Samsungin välillä käyty patenttioikeudenkäynti on kerännyt runsaasti mediahuomiota. Maailman suurimmaksi yksityisyritykseksi viime vuosina noussut Apple syytti Samsungia laitteidensa ja ohjelmistojensa kopioimisesta ja Samsung puolestaan väitti Applen rikkoneen heidän omistamiaan verkkotekniikkapatentteja. Yhdysvalloissa pidetty oikeudenkäynti päättyi lopulta Applen selvään voittoon, sillä oikeus katsoi Samsungin rikkoneen lähes kaikkia Applen oikeudenkäynnissä listaamia patentteja, kun taas Samsungin esittämät syytökset todettiin perusteettomiksi. Paljon on kirjoitettu oikeudenkäynnin yksityiskohdista ja siitä, minkälainen vaikutus oikeuden päätöksellä on kuluttajille ja matkapuhelinmarkkinoille ylipäätään. Tapausta voidaan tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta: korkean profiilin esimerkkinä siitä, kuinka markkinatalouksissa esiintyy tarpeetonta rakenteellista tehottomuutta.

Ennen lähempää tarkastelua on hyvä käydä läpi kansantalouden tehokkuuteen liittyviä yleisiä käsitteitä. Taloudessa voi esiintyä dynaamista tai staattista tehottomuutta. Dynaamisella tehottomuudella tarkoitetaan sitä, kun talouden rakenteet eivät jostain syystä kannusta innovoimaan eli kehittämään esimerkiksi uusia tehokkaampia tuotantomenetelmiä. Staattisella tehottomuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, kun taloudessa uudet kehitetyt innovaatiot eivät leviä laajalle koko teollisuudenalan käyttöön nopeasti, vaan jäävät vain harvojen tuottajien käyttöön. Tällöin menetetään runsaasti tuotantopotentiaalia, joka olisi saavutettu käyttämällä tehokkaampia menetelmiä alan kaikissa yrityksissä.

Millä tavoin edellämainittu Applen ja Samsungin patenttiriita sitten liittyy kansantaloudelliseen tehottomuuteen? Markkinatalouksissa on sisäänrakennettuna hankala ristiriita dynaamisen ja staattisen tehokkuuden välillä. Laajat patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmät on luotu alunperin suojelemaan innovatiivisia yrityksiä armottomalta markkinakilpailulta, joka nopeasti levittäisi kilpailijoiden kopioinnin ja emuloinnin kautta uudet innovaatiot muihin alan yrityksiin. Teknologiateollisuudessa esimerkiksi ohjelmistojen kohdalla tilanne korostuu, sillä esimerkiksi vuosia kehitellyn ja hiotun ohjelmiston koodi voidaan nopeasti ja suhteellisen vaivattomasti kopioida ja ottaa kilpailevissa tuotteissa käyttöön – jos ei tätä työtä suojata erilaisin tekijänoikeussopimuksin.

Nämä patentit suojelevat tarkoituksensa mukaisesti ainakin jossain määrin innovaatioita ja näin ollen lisäävät kannustimia uusien tehokkaampien toimintatapojen ja parempien tuotteiden kehittämiseen. Ongelmana on kuitenkin, että nämä patenttisopimukset heikentävät samaan aikaan staattista tehokkuutta rajoittamalla innovaatioiden leviämistä muualle talouteen. Tämä ristiriita näkyy selvästi myös Applen ja Samsungin esittämissä kannoissa oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen. Apple on painottanut innovaatioiden tukemisen tärkeyttä ja sitä, kuinka toisten kehittämien ideoiden kopioiminen on väärin. Samsung taas on pyrkinyt vetoamaan kuluttajiin viestimällä, että Applen patentit rajoittavat muiden matkapuhelinvalmistajien toimintaa ja nostavat myös puhelimien hintoja.

Markkinaintoilijoiden utopistisissa kuvitelmissa markkinat tarjoavat sekä voimakkaita kannustimia innovaatioiden kehittämiseen että puitteet innovaatioiden nopeaan leviämiseen. Tosielämän markkinoita tarkastellessa esimerkiksi patenttijärjestelmien kautta tämä käsitys osoittautuu kuitenkin harhakuvitelmaksi. Suuren mittaluokan patenttiriidat kuvaavat hyvin sitä, kuinka markkinajärjestelmissä joudutaan väkisinkin heikentämään joko staattista tehokkuutta laajojen patenttioikeuksien seurauksena tai dynaamista tehokkuutta suojelemattomien innovaatioiden takia. On myös tärkeää huomata, että jo mittavat oikeudenkäynnit itsessään sitovat huomattavia määriä resursseja ja lisäävät byrokratiaa, mikä kasvattaa tehottomuutta entisestään.

Lue myös:

Patenteista ja markkinoiden tehottomuudesta