Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoittaa (14.10.) leikkauspolitiikan seurauksista.

Talouskasvu hidastuu kautta EU-maiden, ja talouden ammattiennustajat ovat syksyn mittaan korjanneet ennusteitaan yhä vaisummiksi. Yksi tärkeä syy ennusteiden korjauksiin entistä vaisummiksi ovat julkisen talouden vyönkiristykset.

Tällaisissa oloissa julkisen talouden vyönkiristykset eivät hevin tuota toivottuja tuloksia. Tavoitteet päinvastoin karkaavat, kun alijäämien ja velkaisuuden supistamiseksi toteutetut toimet supistavat taloutta enemmän kuin alijäämiä tai velkoja.

Näin alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut ja absoluuttisetkin vaje- ja velkamäärät kasvavat eivätkä suinkaan supistu niin kuin oli tarkoitus.

Artikkelissa Hurri kuvaa, kuinka jo taloustieteen perusyhtälöt auttavat arvioimaan leikkauspolitiikan seurauksia.

(T)alouspolitiikan toimia ja niiden tuloksia on mahdollista tarkastella myös kansantalouden tilinpidon ja laskennon keinoin ottamatta minkäänlaista kantaa talouspolitiikan aatteisiin tai värisävyihin.

Tällaisella viileällä tarkastelutavalla ilmenee esimerkiksi seuraava seikka:

Jos kansantalouden kaikki kolme keskeistä kysynnän lähdettä, yksityinen talous, julkinen talous ja ulkoinen talous (=nettovienti), samaan aikaan lisäävät säästöjään ja supistavat kysyntää, ei näiden summana kokoon kertyvä kokonaiskysyntä voi muuta kuin supistua.

Tämä ei ole aatteellinen julkilausuma tai poliittinen kannanotto vaan tilinpidollinen tosiseikka.

Yksinkertaisimmillaan tämä talouden perusmekanismi voidaan summata seuraavasti: laskusuhdanteessa kokonaiskysynnän väheneminen kannustaa yrityksiä vähentämään tuotantoa ja työllistämään vähemmän, koska nyt on odotettavissa, etteivät ne saa tuotteitaan myydyksi yhtä hyvin kuin ennen. Kun yritykset vähentävät tuotantoa, tämä vähentää kokonaiskysyntää entisestään ja vahvistaa kierrettä. Tämän vuoksi julkisen kulutuksen leikkaaminen laskusuhdanteessa pahentaa tilannetta, koska se edesauttaa kokonaiskysynnän pienenemistä ja täten pahentaa laskusuhdannetta. Julkista kulutusta lisäämällä taas on mahdollista paikata markkinamekanismien heikkouksia, kasvattaa kokonaiskysyntää ja yrittää kääntää talouden suunta noususuhdanteiseksi.

Leikkauspolitiikan seurauksia voidaan tarkastella myös historian valossa. Kuten olemme kirjoittaneet, leikkauspolitiikka ei ole aikaisemminkaan auttanut saamaan kansantalouksia kasvu-uralle.

On myös tärkeää huomata, että markkinat ovat rakenteellisesti alttiita äärimmäiselle epävakaudelle. Niihin jatkuvasti vaikuttavat kilpailuun ja hintojen vääristyneisyyteen liittyvät epävakauttavat voimat - joita kannustaa markkinatoimijoiden täysin rationaalinen toiminta - ajavat markkinoita erityyppisiin ongelmatilanteisiin. Yksinä esimerkkeinä tästä ovat massiivista tehottomuutta synnyttävät hintakuplat ja taantumat.

Lue myös:

New Economics Foundation: Leikkauspolitiikka ei auta
Leikkauspolitiikka ei ratkaise Euroopan talouskriisiä
Weisbrot: Latvian kutsuminen leikkauspolitiikan "menestystarinaksi" harhaanjohtavaa