HS: Huipputulot puskivat ylöspäin

Helsingin Sanomat:

Tu­hat eni­ten pää­oma­tu­loa saa­nut­ta ke­rä­si vuon­na 2011 osin­ko­ja ja myyn­ti­voit­to­ja 31 pro­sent­tia edel­lis­vuot­ta enem­män. Vuon­na 2010 nou­su oli 33 pro­sent­tia, jo­ten ero ta­val­li­sen kan­san tu­loi­hin on kas­va­nut sel­väs­ti kak­si vuot­ta.

(...) Tä­mä jouk­ko mak­soi kes­ki­mää­rin 1,6 mil­joo­nan eu­ron vuo­si­tu­los­taan ve­roa 29 pro­sent­tia. Vie­lä va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten sa­man­lai­sen jou­kon ko­ko­nais­ve­ro­pro­sent­ti oli 33.

Hei­dän ve­ro­pro­sent­tin­sa on sa­ma kuin kes­ki­tu­loi­sel­la, jo­ka saa an­sio­tu­loa noin 36 000 eu­roa vuo­des­sa. Pää­oma­tu­lois­ten huip­pu saa siis an­sai­ta sa­mal­la ve­ro­pro­sen­til­la 44 ker­taa enem­män kuin kes­ki­tu­loi­nen suo­ma­lai­nen.

Pää­oma­tu­lo­kär­jen ve­ro­pro­sent­ti on py­sy­nyt sa­ma­na jo vuo­des­ta 2006, vaik­ka tu­lo­jen mää­rä on vaih­del­lut sa­maan ai­kaan voi­mak­kaas­ti. Tu­lo­jen mää­rä ei näin enää vai­ku­ta mil­lään ta­val­la ve­ron pro­sent­tio­suu­teen, jo­ten kär­ki on siir­ty­nyt käy­tän­nös­sä ta­sa­ve­roon.

(...) Myös par­hai­ten an­sait­se­vat an­sio­tu­lon­saa­jat eli lä­hin­nä iso­jen pörs­si­yri­tys­ten palk­ka­joh­ta­jat nos­ti­vat tu­lo­jaan vuon­na 2011. An­sioi­den nou­su oli kes­ki­mää­rin kah­dek­san pro­sent­tia eli sa­maa ta­soa kuin tois­sa vuon­na.

Helsingin Sanomat kirjoittaa myös, kuinka tuhannen eniten pääomatuloja saaneen ansiotulot vähenivät parilla kymmenellä prosentilla vuonna 2010-2011. Tässä näkyy taustalla vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatulojen verotus irrotettiin kokonaisverotuksesta, ja näin pääomatulojen progressiivisuudesta luovuttiin. Tästä johtuen niiden, joille se on mahdollista, kannattaa nostaa mahdollisimman pieni osuus tuloistaan progressiivisesti verotettuna ansiotulona, jotta pääsee nauttimaan pääomatulojen tasaverotuksesta.

Näin on mahdollista, että pääomatuloisten huippu saattaa nauttia yhtä alhaisesta veroprosentista kuin normaali keskituloinen suomalainen. Helsingin Sanomien mukaan eniten pääomatuloja saaneista joka kymmenes ei nostanut lainkaan ansiotuloja. Tästä johtuen he eivät myöskään maksaneet euroakaan kunnallisveroa, vaikka käyttävät kuntien infrastruktuuria ja palveluja siinä missä muutkin.

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet eriarvoisuuden haitallisuudesta talouskasvulle ja hyvinvoinnin suhteesta yhteiskunnallisen asemaan. Tuloeroja tarkasteltaessa on myös tärkeää huomioida, ovatko tuloerot oikeudenmukaisia. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kyseenalaistaakin usein esitetyn väittämän, jonka mukaan rikkaiden suuremmat tulot johtuisivat heidän suuremmasta panoksesta kakun kasvattamiseen. Usein suuret tulot johtuvatkin hyvistä neuvotteluasemasta, perinnöstä, monopoliasemasta tai toiminnasta, joka ei ulkoisvaikutukset huomioon ottaen ole lainkaan yhteiskunnallisesti hyödyttävää, kuten finanssikriisiin johtanut pankkiirien toiminta.

On myös erityisen tärkeää muistaa, kuinka varallisuuden eriarvoinen jakautuminen vaikuttaa ihmisen asettumiseen työmarkkinoilla sekä kuinka varallisuus ja päätäntävalta ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Varallisuuden epätasainen jakautuminen haittaa myös yksilöiden vapautta ja omaehtoisuutta monin tavoin. Markkinoilla toimii ääni per euro -periaate, ja usein myös varakkaat ja koulutetut saavat muutenkin yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin. Lisäksi tulojen epätasa-arvoisuus on erittäin ongelmallinen lähtökohtien tasa-arvoisuuden kannalta. Olemme havainnollistaneet tätä problematiikkaa Jorma Ollilan pojanpojan tapauksen kautta.

Lue myös:

Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?
Tilastokeskus: Tuloerot taas kasvuun
Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa
TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"
Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti