YLE (12.11.2012):

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Talvivaaran vuodon aiheuttamat ympäristöhaitat ovat lisääntyneet viime viikosta. Uusista mittauksista selviää, että etenkin eteläinen alue on kuormittunut pahasti, mutta myös kaivoksen pohjoispuolella haitat ovat suuria.

YLE (11.11.2012):

Professori Heiskanen pelkää, että mikäli tuotantoa ei saada muutamissa viikoissa käyntiin, Talvivaara voi ajautua jopa konkurssiin. Silloin jälkihoito jäisi veronmaksajien kustannettavaksi.

- Jos yhtiön rahat loppuvat, ollemme tilanteessa, jossa kasasta liukenee vuosikausia edelleen raskasmetalleja ja muuta, joita ei oteta talteen. Niille täytyy ympäristömielessä tehdä jotakin. Ne ovat erittäin suuri ympäristöriski, sanoo Heiskanen. Hän on mekaanisen prosessitekniikan ja kierrätyksen professori Aalto-yliopistossa.

Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Kaivoksen päästöt ympäristöönsä tapahtuvat lähialueiden asukkaiden kustannuksella, eivätkä nämä haitat näy kaivoksen tuotantokustannuksissa, vaan lähialueen väestö kokee ne tuotannon ulkoisvaikutuksina. He kokevat taloudellista haittaa huonontuneen ilmanlaadun ja saastuneiden vesistöjen muodossa. Nämä eivät markkinamekanismien rakenteellisten ongelmien johdosta sisälly kaivoksen tuotantokustannuksiin, ja näin ollen alueen asukkaat eivät myöskään saa niistä asianmukaista korvausta eivätkä ääntään kuuluviin tuotannosta päätettäessä.

Kaivoksen kannalta tämä on edullista, sillä mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska vaikutukset alueen ympäristöön ja asukkaisiin eli osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Lisäksi yhtiön mahdollisen konkurssin tapauksessa kaivoksen jälkien korjaamisen kustannukset eivät mene voittoa nostaneiden omistajien pussista, vaan se jää muiden maksettavaksi.

YLE (29.10.2012):

Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen PTT:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n mukaan Talvivaaran elinkaaren aikaiset taloudelliset hyödyt ovat yli 2,6 miljardia euroa. Ympäristöhaittojen kustannukset ovat noin 700 miljoonaa euroa.

Arvioidut ympäristöhaittojen kustannukset perustuvat kaivosten ympäristövaikutusten arviointiin ennen kaivosten toiminnan aloittamista. Tutkimuksen tekijöiden mukaan ennakoimattomat ympäristövahingot saattavat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta oleellisesti. Samoin käy silloin, jos kaivoksen päästöt ylittävät lupaehdot. Tutkimusraportissa kirjoitetaan:

Ympäristöhaittojen arvo perustuu tehtyjen ympäristövaikutusarviointien (YVA) ja ympäristölupien parametreihin eikä toiminnan todellisiin käytännössä esiin tulleisiin vaikutuksiin. (...) Yksittäisten kaivosten lähialueen ihmisten kokema haitta voi olla hyvinkin merkittävä ja yksittäiset hankkeet paikallisine erityispiirteineen ovat hyvin erilaisia hyöty-haitta-analyysin näkökulmasta.

Ennakoimattomat ympäristövahingot voivat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta olennaisesti. Haitan arvo voi nousta merkittäväksi, jopa hyötyjä suuremmaksi, jos sen vaikutus säilyy luonnossa pitkään kaivoksen toiminnan päätyttyä tai jää pysyväksi.

Vuoden 2011 syyskuussa Talvivaaran kaivos haki jätevesilleen päästörajojen kohotuksia, joiden puitteissa se olisi voinut päästää seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin sen vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan oli arvioitu. Monien päästöjen, kuten sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöjen pitoisuudet ovatkin ylittäneet kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin määrä jätevesissä on ylittänyt alunperin arvioidun määrän 158 -kertaisesti.

Ongelmallista onkin, kuinka mahdollisten ympäristötuhojen riskit toteutuessaan lankeavat maksettavaksi. Kaivostoiminnasta ympäristölle koituvia haittoja voidaan yrittää ennakoida sekä rajoittaa yhtiöiden toimintaa erilaisten lakien ja säädösten avulla. Lisäksi veroilla ja louhintamaksuilla voidaan kerätä kaivosyhtiöltä varoja haittojen korjaamiseksi. Siinä tapauksessa, kun kaivosyhtiö asetetaan vastuulliseksi ympäristötuhojen korjaamisesta ja korjausten hinta ylittää yhtiön varallisuuden, menettävät sijoittajat mahdollisen konkurssin tapauksessa yhtiöön sijoittamansa varat, mutta he eivät kuitenkaan joudu ympäristötuhojen korjausten loppuunviemisestä enää vastuuseen. Täten pahimmassa tapauksessa yksityiset sijoittajat nostavat kaivostoiminnan tuottamia voittoja, mutta toteutuneet riskit jäävät kuitenkin paikallisten asukkaiden ja valtion maksettavaksi.

Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutukset ovat oppikirjaesimerkki haitallisista ulkoisvaikutuksista, joita markkinataloudessa ei rakenteellisesti pystytä ottamaan huomioon. Lähitulevaisuudessa ympäristön elinvoimaisuuden kannalta keskeisten tuotannonalojen negatiivisia ulkoisvaikutuksia, eli esimerkiksi erimuotoisia ympäristöhaittoja, tulee pyrkiä minimoimaan ja korjaamaan erilaisin korjaavin säädöksin ja veroin.

On kuitenkin tärkeää huomata, että vastaus ei ole riittävä yksilöiden taloudellisten vapauksien turvaamiseksi. Tästä syystä onkin erityisen tärkeää pohtia talouden rakenteita, jotka mahdollistaisivat ulkoisvaikutuksen paremman huomioonottamisen ja näin tukisivat ympäristön kannalta kestävää taloudellista toimintaa sekä takaisivat ihmisille todellisen mahdollisuuden osallistua heitä koskevaan taloudelliseen päätöksentekoon ja näin takaisivat yksilöiden merkityksellisen taloudellisen vapauden.

Lue myös:

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia
YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu
HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi
YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään