Keskittyneen kilpailun luvattu maa
YLE:
Tosielämässä täydellisen kilpailun markkinoita on vähän. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen painottaa, että koska Suomi on pieni ja syrjäinen maa, markkinoiden keskittyminen on luonnollista – samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin pienet ja sijainniltaan epäedulliset markkina-alueet.
Rajoittuuko ongelma sitten pelkästään pieniin maihin? Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.
Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.
Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.
Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).
Nykyisissä sekamarkkinatalouksissa poliittisella ohjauksella ja pelisääntöjen valvomisella on ollut aiemmin merkittävä rooli siinä, että yrityksiä on kannustettu lisäämään voittojaan vastuullisin tavoin. Käytännön kerta toisensa jälkeen tarpeelliseksi osoittamasta talouden ohjauksesta ja erilaisista, toimivan talouden pelisäännöistä ja peruspilareista olisikin tärkeää pitää kiinni, kun markkinoita pyritään kehittämään tehokkaammiksi ja toimivammiksi.
Viime aikoina Suomessakin ovat julkisessa keskustelussa yleistyneet naiivin innokkaat puheenvuorot markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. Sinisilmäisen maalailun sijaan olisi tärkeää katsoa markkinoiden toimintaa realistisesti ja pyrkiä paikkaamaan rakenteissa ilmeneviä merkittäviä ongelmia, jotta talouden lainalaisuudet toimisivat paremmin kaikkien eduksi. Yritysomistusten ja kilpailun keskittyminen johtaa erityisesti pienillä markkina-alueilla myös poliittisiin ongelmiin, sillä määräävässä markkina-asemassa toimivilla yrityksillä ja näiden suuromistajilla ja johtohenkilöillä on helposti vaurauden tuoman taloudellisen päätösvallan lisäksi myös merkittävä määrä vaikutusvaltaa ja lobbausvoimaa politiikan kentällä.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Tutkimus: Poliittisilla kytköksillä saa helpommin pelastuspaketteja
Ostoksilla oleva suomalainen törmää usein tuttuun ongelmaan: yhtä tuotetta tarjoaa vain kaksi yhtiötä, tai korkeintaan muutama.
Kyse on pienelle maalle ominaisesta taloustieteen ilmiöstä, oligopolista. Se tarkoittaa epätäydellisen kilpailun muotoa. Ja sitä Suomessa riittää.
– Markkinoiden keskittyminen on pienelle ja syrjäiselle Suomelle sekä muille Pohjoismaille hyvin tyypillinen piirre. Kilpailu-ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen vahvistaa.
– Tämä ilmiö on aika luonnollista. Olemme eläneet pitkään varsin suljetussa taloudessa.Talousteoreetikot ovat yksimielisiä kautta linjan siitä, että kilpailun väheneminen heikentää merkittävästi markkinoiden tehokkuutta. Mitä vähemmän markkinoilla on toimijoita ja kilpailua, sitä helpompi hinnat on asettaa keinotekoisen korkeiksi liikevoittojen lisäämiseksi.
Tosielämässä täydellisen kilpailun markkinoita on vähän. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen painottaa, että koska Suomi on pieni ja syrjäinen maa, markkinoiden keskittyminen on luonnollista – samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin pienet ja sijainniltaan epäedulliset markkina-alueet.
Rajoittuuko ongelma sitten pelkästään pieniin maihin? Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.
Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.
Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.
Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).
Nykyisissä sekamarkkinatalouksissa poliittisella ohjauksella ja pelisääntöjen valvomisella on ollut aiemmin merkittävä rooli siinä, että yrityksiä on kannustettu lisäämään voittojaan vastuullisin tavoin. Käytännön kerta toisensa jälkeen tarpeelliseksi osoittamasta talouden ohjauksesta ja erilaisista, toimivan talouden pelisäännöistä ja peruspilareista olisikin tärkeää pitää kiinni, kun markkinoita pyritään kehittämään tehokkaammiksi ja toimivammiksi.
Viime aikoina Suomessakin ovat julkisessa keskustelussa yleistyneet naiivin innokkaat puheenvuorot markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. Sinisilmäisen maalailun sijaan olisi tärkeää katsoa markkinoiden toimintaa realistisesti ja pyrkiä paikkaamaan rakenteissa ilmeneviä merkittäviä ongelmia, jotta talouden lainalaisuudet toimisivat paremmin kaikkien eduksi. Yritysomistusten ja kilpailun keskittyminen johtaa erityisesti pienillä markkina-alueilla myös poliittisiin ongelmiin, sillä määräävässä markkina-asemassa toimivilla yrityksillä ja näiden suuromistajilla ja johtohenkilöillä on helposti vaurauden tuoman taloudellisen päätösvallan lisäksi myös merkittävä määrä vaikutusvaltaa ja lobbausvoimaa politiikan kentällä.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Tutkimus: Poliittisilla kytköksillä saa helpommin pelastuspaketteja