Osallisuustalouden aatehistoriasta
Ideat eivät synny tyhjiössä. Uusi tieto rakentuu ennen opitun päälle, ja tämä pätee sekä yksilöiden oppimiseen että ihmisyhteisöihin laajemmin. Onkin tärkeää tunnustaa nykyajassa vallitsevien ajatusmallien, ideoiden ja arvojen historia, jotta voidaan paremmin ymmärtää, miten nykyisyyteen on päästy.
Osallisuustalouden taloustieteellisen muodollisen mallin ovat kehittäneet taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel ja yhteiskuntafilosofi Michael Albert. Hahnelin ja Albertin työ lukuisten muiden vapaushenkisten ajattelijoiden ohella on ollut tärkeää konkretisointia mahdollisista uuden talouden rakenteista. Osallisuustalouden ratkaisut vapaammasta, demokraattisemmasta ja ekologisesti kestävämmästä taloudesta pohjautuvat kuitenkin lukuisiin erilaisiin talouskokeiluihin ja ideoihin viime vuosisadoilta. Osallisuustalous on siis pikemminkin osa talous- ja aatehistoriallista jatkumoa sen sijaan, että kyseessä olisi valmis pohjapiirros tulevaisuuden taloudelle.
Historiallisesti idea osallisuustalouden kaltaisesta reilun yhteistyön taloudesta juontaa juurensa vapaushenkisen ajattelun ja klassisen liberalismin suuriin nimiin, kuten Adam Smithiin, John Stuart Milliin, Bertrand Russelliin ja Wilhelm Humboldtiin. Taustalla on ajatus vapaista yksilöistä ja yhteisöistä, jotka ohjaavat itse omaa taloudellista kohtaloaan. Vapaushenkiseen ajatteluun on pitkään kuulunut esimerkiksi ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on oltava samanarvoiset lähtökohdat yhteisen hyvän kasvattamiseen omalla työllään.
Samoin klassisen liberalismin kantaviin ajatuksiin on kuulunut ajatus ulkoapäin määritellyn työn ongelmista. Esimerkiksi oman työpanoksen myyminen toisten omistamiin ja johtamiin projekteihin on vapaushenkisten ajattelijoiden mukaan eräänlainen orjuuden muoto, sillä yksilö ohittaa omat sisäiset kykynsä ja halunsa, ja vuokraa omaa tietotaitoaan muiden määrittelemään työhön, jotta hän saisi palkkaa kulutustarpeidensa tyydyttämiseksi. Tähän liittyen myös ihmisten jättämistä köyhyyden armoille vetoamalla mahdollisuuteen tehdä töitä varakkaammille kammoksuttiin. Esimerkiksi tunnetut ajattelijat kuten Adam Smith ja John Locke toivat selkeästi esiin, ettei toimivassa taloudessa saisi vallita valtavia varallisuuseroja eikä omistuksilla saisi määrittää toisten ihmisten hyvinvoinnin tasoa tai ajaa heitä köyhyyden edessä pakolla töihin. Näiden ongelmien ratkaisu onkin hyvin vaikeaa markkinatalouksissa, ja osallisuustalous pyrkii avaamaan uudenlaisia ratkaisuja modernin talouden toimintaan näiden klassisen liberalismin periaatteiden pohjalta.
Niinpä onkin tärkeää pohtia, miksi esimerkiksi Wilhelm Humboldt perusteli painokkaasti sen puolesta, että ihmisellä itsellään on oltava vapaus päättää työn tekemisen tavoista ja työn sisällöstä. Muuten yksilö on väistämättä jossain määrin alisteinen toisen ihmisen, esimerkiksi yrityksen johtajan tai omistajan, toiveille ja käskyille. Nykyiset työmarkkinat pakottavat ihmisiä tarpeettoman usein vaikeisiin valintoihin ja epätoivoisiin tilanteisiin. Itsejohdettu ja palkitseva työ ei ole monien saavutettavissa. Mielekkään työn mahdollistavista korkeista asemista joudutaan käymään armotonta kilpailua siinä tapauksessa, jos ei ole syntynyt ja kasvatettu valmiiksi näihin asemiin. Kilpailuun lähdetään hyvinkin vaihtelevista lähtökohdista.
Yhteiskunnan ongelmat ovat kaikessa musertavuudessaan vakavia, ja ekologisesti kestävän ja osallistavan demokraattisen yhteiskunnan maali häämöttää vielä kaukana. Tarkalleen osallisuustalouden kaltaista taloutta nähdään tuskin koskaan sellaisenaan, mutta sen ratkaisut tarjoavat hyödyllistä tukea paremman talouden kehittämistyössä. Osallisuustalouden ideat helpottavat myös nykytalouden ongelmien johdonmukaista tarkastelua, sillä jo lähtökohtaisesti toisenlaisille periaatteille rakentuva talousmalli helpottaa irtiottoa markkinatalouden lainalaisuuksista, jotka ovat hallitsevia nyky-yhteiskunnan eri alueilla.
Maailmantalouden kriisiytyessä, ilmastokatastrofin edetessä ja yhteiskunnallisen kerrostumisen voimistuessa on entistäkin tärkeämpää tehdä johdonmukaista työtä sellaisen vapaushenkisen talouden rakentamiseksi, joka todella pystyisi turvaamaan kaikkien ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin. Tämä työ tulisi nähdä yksittäisten uudistusten sijaan osana pitkää historiallista jatkumoa, jonka aikana on jo saavutettu lukuisia parannuksia ihmisten enemmistön asemaan ja hyvinvointiin.