Leikkauspolitiikan harjoittaminen taantuman oloissa on vahingollista taloudelle ja sosiaalipalveluille, kirjoittaa SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas. Kirjoituksessaan Ahokas tuo selkeästi ja tiiviisti esille, miksi nyt harjoitetettava leikkauspolitiikka on vahingollista taloudelle ja hyvinvointirakenteille.

Leikkauspolitiikan sijaan tarvitaankin voimakkaita vihreitä investointeja teollisuuteen, infraan, väestön koulutukseen ja terveyteen. Näin lisättäisiin ihmisten hyvinvointia ja luotaisiin talouteen kysyntää ja kasvua, mikä parantaisi myös valtionvelan maksuedellytyksiä.

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE ry:

Keskeisiltä osiltaan viime kevään julkisen talouden suunnitelmaan eli kehyspäätökseen sekä Stubbin hallituksen ohjelmassa kesäkuussa tehtyihin linjauksiin perustuva budjettiesitys on finanssipoliittisesti kiristävä.
[…]
On rohkeaa tehdä näin kiristävä budjetti tilanteessa, jossa talous ei kasva ja työttömyys jatkuvasti pahenee. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei esiinny juurikaan erimielisyyttä siitä, että taantumassa kiristävä finanssipolitiikka syö välttämättä kasvun edellytyksiä. Kun talouden ongelmana on kokonaiskysynnän riittämättömyys, kysyntää leikkaavat finanssipoliittiset toimet eivät voi mitenkään nostaa taloutta taantumasta.
[…]
Kiristävä talouspolitiikka vaikuttaa talouden suorituskykyyn seuraavasti: julkisten menojen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen leikkaavat kotitalouksien ja yritysten saamia rahavirtoja. Näin ollen kotitalouksien kulutukseen ja säästämiseen käytettävissä olevat tulot pienenevät, samoin yritysten voitot. Kun kotitaloudet ja yritykset huomaavat tilanteen, ne muuttavat taloudellista käyttäytymistään. Yleisin reaktio on se, että yksityiset toimijat vähentävät kulutustaan ja investointejaan ja lisäävät säästämistään. Näin ne varautuvat siihen, että myös tulevaisuudessa taloudellinen tilanne heikkenee.
Kiristävä talouspolitiikka siis heikentää yritysten ja kotitalouksien talousluottamusta, joka tällä hetkellä on jo valmiiksi alamaissa. Kun tämä johtaa investoinneista ja kulutuksesta luopumiseen, vähenee talouden kokonaistulotaso entisestään. Näin taloudessa on entistä vähemmän rahavirtoja, joista voidaan säästää ja edellä kuvattu prosessi alkaa alusta. Rahatalous on siis ajautunut itseään vahvistavaan negatiiviseen kierteeseen.
Hallituksen finanssipoliittiselle linjalle onkin vaikea löytää makrotaloudellisia perusteita, jos tavoitteena on nopeuttaa talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tehtävät sopeutustoimenpiteet sanottavasti pienentäisivät julkisen sektorin alijäämää. Koska talouden kokonaistulon pieneneminen vähentää verotuloja ja työttömyyden kasvu lisää kehyksen ulkopuolisia menoja, talouteen haitallisesti vaikuttavat julkisen talouden kiristystoimet saattavat jopa kasvattaa alijäämiä.
[…]
Sen lisäksi, että kuntien valtionosuuksien leikkaukset pakottavat kunnat säästöihin, mikä heikentää talous- ja työllisyystilannetta entisestään, kuntien leikkaukset vaikuttavat negatiivisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sosiaaliturvaan.

Lue myös: