Yksin sosiaaliturvan varassa asuvien tilanne on heikentynyt nykyisen taloustaantuman aikana. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari. Hänen mukaansa varsinkin ikääntyvä, yksin vuokralla asuva valuu aiempaa useammin huono-osaisten ryhmään.

– Viimesijaisessa turvassa on kohtuullisen paha valuvika. Perusturvan taso ei riitä asumiskustannuksiin, sillä asumiskustannukset ovat nousseet viime vuosina nopeammin kuin etuudet, Saari sanoo.

[…]

Juho Saari on vastikään kirjoittanut kirjan huono-osaisten tilanteesta Suomessa. Hän tarkoittaa huono-osaisella köyhän väestön heikointa viidennestä.

– He ovat elintason, elämän laadun ja elämäntavan suhteen erilaisia kuin muu väestö. He ovat muukalaisia keskuudessamme. Valtaväestö ei tiedä heidän arjesta ja heitä katsotaan pitkän etäisyyden päästä.

Saari sanoo, että Suomessa heikoimmassa asemassa ovat laitosväestö, oikeuspsykiatrian potilaat ja pitkäaikaiset vangit. Sen jälkeen tulevat asunnottomat, joita Suomessa on hänen mukaansa noin 20 000.

– Huono-osaisten parasta porukkaa nähdään leipäjonoissa, diakonien vastaanotoilla ja erityispalveluiden piirissä. Yhteiskunta on toimiva siinä mielessä, että palvelujärjestelmä on suhteellisen hyvä päihdeongelmaisille, mielenterveyskuntoutujille ja asunnottomille. 2000-luvulla on tehty hyvää työtä sillä saralla.

Huono-osaisten tilannetta Suomessa tutkinut sosiologi Juho Saari painottaa, että hyvinvointirakenteiden palvelut ovat suhteellisen hyvät, mutta toimeentulotukea pitäisi korottaa. Turhaa paperinpyörittämistä pitäisi myös vähentää, sillä vähävaraiset ja ilman tukiverkostoja olevat eivät voi jäädä odottamaan tukia.

Kuten blogissamme on aiemmin nostettu esiin, tukien alikäyttö on selvästi väärinkäytöksiä yleisempää. Tuki ei siis pääse perille asti, koska hakuprosessi suosii niitä, joilla on taitoa ja energiaa selvitä pykäläviidakosta.

Hyvinvointipalvelut ja tuet ovat tärkeitä apuvälineitä ihmisten pahoinvoinnin lieventämisessä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että köyhyyden taustalla on talouden rakenteellisia ongelmia. Kapitalistinen markkinatalous on taipuvainen rajuihin suhdannevaihteluihin, markkinakupliin sekä yksityisen ja julkisen velan kriiseihin. Näiden romahdusten seurauksena valtavia ihmismääriä joutuu työttömiksi, mikä on tutkitusti yleisin köyhyyden aiheuttaja.

Eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa on laadittu toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten aikana useita menestyksekkäitä korjausliikkeitä näihin markkinatalouden yleisimpiin ongelmiin. Viimeisen reilun kahden vuosikymmenen aikana on kuitenkin asteittain purettu hyvinvointirakenteita ja uskottu enenevässä määrin markkinoiden parantavaan voimaan. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen finanssi- ja asuntomarkkinoiden romahduksen jälkeen ja sitä seuranneiden yksityisen velan kuplien aiheutettua Euroopassa suurta taloudellista tuhoa, on alettu kuitenkin vähitellen ymmärtää jälleen kapeakatseisen markkinaintoilun vaarat.

Lähitulevaisuudessa on pyrittävä puolustamaan Euroopassa menestyksekkäästi luotuja hyvinvointirakenteita, jotka ovat mahdollistaneet vaurastumista ennennäkemättömän suurelle osalle kansasta. Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä luomaan dynaaminen ja tehokas talous, joka ei vaadi toimiakseen kilpajuoksua pohjalle tuotteiden laadussa, ympäristönsuojelussa, hyvinvointipalveluissa ja työhyvinvoinnissa.