Autovalmistajan tuntema vika johti yli sadan kuolemaan

Yle:

Yhdysvaltain oikeusministeriö tutki, oliko GM syllistynyt rikokseen, kun se ei kutsunut miljoonia autoja tarkastukseen viallisten virtalukkojen takia. Valmistusvika esti turvatyynyjen aukeamisen joissain automalleissa. Vian epäillään aiheuttaneen ainakin 124 kuolemantapausta. 
Viranomaisten mukaan General Motors tiesi viasta yli vuosikymmenen ajan, mutta ei kutsunut autoja korjattavaksi. GM sai syytteen petoksesta, koska se salasi vian liikenneturvallisuuviranomaisilta.
Oikeusviranomaiset ja yhtiö sopivat jutun mittavalla sakolla.

General Motors tiesi vian vakavuuden ja seuraukset yli kymmenen vuoden ajan. Miksi yritys ei kertonut asiasta ja korjannut viallisia autoja? Yritys teki kylmän laskelman kustannuksista ja hyödyistä ja päätyi välttelemään vastuuta.

Tapaus on osuva esimerkki siitä, kuinka julkista valtaa tarvitaan markkinataloudessa huolehtimaan pelisäännöistä ja valvomaan myytävien tuotteiden turvallisuutta. Monesti markkinatalouden kannustimet ohjaavat yrityksiä tekemään päätöksiä, jotka ovat yhteiskunnallisesti haitallisia.

Tupakkayhtiöt, lääkeyritykset, öljy-yhtiöt ja autovalmistajat ovat kaikki jääneet kiinni valehtelusta ja yhteiskunnallisesti haitallisesta toiminnasta. Valvonnan ongelmana usein kuitenkin on, että viranomaiset ovat hyvin lähellä vahtimaansa teollisuutta ja yksityisellä sektorilla on saman alan töissä selvästi paremmat palkat. Ei olekaan tavatonta, että eri teollisuuksien asiantuntijat vaihtavat uransa aikana valvontapuolelta teollisuuteen tienaamaan.

Esimerkiksi Euroopan Unionin sääntelyistä vastaavat virkamiehet ovat erityisen kovan lobbauksen kohteena siksi, että he ovat hyvää vastinetta rahoille. Europarlamentaarikot vaihtuvat säännöllisesti, mutta virkamiehet ovat pysyvämpiä. Koska uusien pelisääntöjen ja direktiivien valmistelu on vahvasti virkamiesten käsissä, lobbaus kannattaa.

Pelisääntöjä tarvitaan ja valvonta on paikallaan. Eturistiriitoja tulisi kuitenkin valvoa nykyistä tarkemmin ja karensseja pidentää – niin Suomessa kuin Euroopan Unionissakin. On naiivia kuvitella, että esimerkiksi vuoden palkallinen karenssi poistaa eturistiriidat, jos valvova viranomainen loikkaa suoraan niin kutsutulle vastapuolelle. 

On tärkeää muistaa, että skandaalien taustalla ovat markkinatalouden kannustimet, jotka kannustavat yksilöitä ja yrityksiä yhteiskunnallisesti haitalliseen toimintaan. Turvalliset ja laadukkaat tuotteet ovat usein kalliimpia suunnitella ja valmistaa. Yksittäisten kuluttajien neuvotteluasema on riitatilanteissa heikko verrattuna pienten valtioiden kokoisiin yrityksiin. Sanotaan, että kuluttaja voi äänestää jaloillaan. Tosielämässä markkinakilpailu keskittyy vahvasti, erityisesti suurteollisuudessa. Automerkin vaihtaminen ei siis juuri tilannetta paranna.

Vaikka valmistusviat eivät olisikaan yrityksen suunnitelmissa, niiden ilmettyä nykytalouden kannustimet ohjaavat yritystä vahingon minimointiin. Äärimmäisissä tapauksissa tuotteiden haitallisuutta pyritään pimittämään kuluttajilta ja yleisöltä imagotappioiden ja korvausvaateiden pelossa.