“Markkinatalous vähentää köyhyyttä parhaiten”, kuulee usein sanottavan. Pitää vain katsoa Kiinan kaltaisia kehittyviä talouksia tai tutustua teollisuusmaiden historiaan. Kun markkinatalous kukoistaa, köyhyys laskee. Jos siis haluaa vähentää köyhyyttä, markkinatalouden kritisoinnin sijaan tulisi laajentaa markkinavoimia.

Esitetty väite on yksioikoinen ja sellaisenaan helposti kritisoitavissa. Venäjä ja itäblokin maat ovat pärjänneet köyhyysrintamalla heikommin sen jälkeen, kun talousinstituutioita rukattiin markkinaehtoisiksi. Valtaosa köyhyyden vähentämisestä on viime aikoina tapahtunut Kiinassa ja sikäläinen keskusjohtoinen, yhden puolueen valtiokapitalismi ei täytä vapaan markkinatalouden kriteerejä oikeastaan millään akselilla. [1]

Tuottavuus avainasemassa

Historiallisesti katsottuna kansantulon kasvu on tuottavuuden kasvun ansiota. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asioita tehdään paremmin uusien teknologioiden ja ihmisten kekseliäisyyden ansiosta. Valtion soveltaman talousmallin lipun väri saa kohtuuttoman merkityksen jos tämä unohdetaan. On tärkeää huomata, että Neuvostoliitonkin kaltainen hierarkinen komentotalous kykeni kasvattamaan tuottavuutta massiivisesti ottamalla käyttöön uutta teollista teknologiaa.

Markkinatalous ei auta koko väestöä

Kun siirretään katsetta kokonaisuuteen, huomataan että argumentti markkinataloudesta ja köyhyyden vähentämisestä vaatii tarkennusta. On nimittäin hyvinkin mahdollista, että seuraavat kaksi asiaa pitävät yhtä aikaa paikkansa:

1) Markkinatalous voi vähentää merkittävästi köyhyyttä lisäämällä kansan tulotasoa.

2) On monia väestöryhmiä, joita markkinatalous ei nosta köyhyydestä.

Markkinatalous ei ole menestyksekäs järjestelmä niiden köyhien auttamiseen, jotka eivät syystä tai toisesta saa tuloja työmarkkinoilta. Tämä voi joillekin kuulostaa marginaaliselta ryhmältä, mutta todellisuudessa tämä kattaa noin puolet yhteiskunnasta. Markkinatalouden väitetty köyhyyttä vähentävä taika ei kosketa lapsia, vanhuksia, sairaita, työttömiä, opiskelijoita tai koti-isiä ja -äitejä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 85-90 prosenttia köyhyysrajan alapuolella elävistä kuuluu edellä mainittuihin ryhmiin.

Virta loppuu kesken?

Onkin tärkeää ymmärtää, että vaikka köyhyysaste saadaan laskettua esimerkiksi 90 prosentista 15 prosenttiin markkinatalouden voimin, on todennäköistä, että alle 15 prosenttiin pääsy edellyttää toisenlaisia talousinstituutioita.

Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat menestyneet perinteisiä markkinatalousmaita paremmin köyhyyden vähentämisessä kehittämällä markkinatalouden ulkopuolisia tulonlähteitä niille kansalaisille, jotka eivät työmarkkinoille osallistu. Käytännössä tämä on tarkoittanut erilaisia tukijärjestelmiä.

Tuet paikkaavat markkinatalouden vikoja

Esimerkiksi Suomessa köyhyysaste on selvästi alhaisempi kuin Yhdysvalloissa, koska hyvinvointivaltion tukijärjestelmä on rakennettu juuri työmarkkinoiden ongelmia ajatellen. Kun katsoo Kelan etusivua, näkee erilliset tukipolut juuri edellä mainituille riskiryhmille: opiskelijoille, vanhuksille, sairaseläkettä tarvitseville ja niin edelleen. Pyrkimyksenä on tarjota turvaa niille, jotka jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Näillä sosiaalidemokraattisilla [2] reformeilla on rakennettu yksilöille ja yhteisöille sellaista turvaa, jota markkinatalous ei ole pystynyt kansalaisille tarjoamaan.

Köyhyys ja työttömyys ovat Pohjoismaissakin merkittävä ongelma merkittävistä sosiaalipoliittisista uudistuksista huolimatta. Pohjoismainen malli on kuitenkin osoittanut vahvuutensa köyhyyden vähentämisessä verrattuna muihin markkinatalouden variaatioihin.

Tavoitteena parempi työelämä

On tärkeää ymmärtää, miksi tukijärjestelmät ylipäätään ovat olemassa. Markkinatalous kasvattaa vain tietyn väestönosan tuloja jättäen samalla merkittävän osan ihmisistä ulkopuolelle. Pitkän aikavälin tavoitteena on rakentaa yhteiskunta, jossa erillisiä puutteellisia tukijärjestelmiä ei tarvita, ja kaikki työkykyiset ihmiset voivat tehdä muita hyödyttävää, monipuolista ja palkitsevaa työtä ilman köyhyysriskiä. Ennen sitä on paikattava määrätietoisesti markkinatalouden vakavimpia puutteita.

Lue myös:

Viitteet

[1] Tämä ei tietysti ole estänyt markkinaintoilijoita lukemasta Kiinan talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä “vapaan markkinatalouden” ansioksi.

[2] Sosiaalidemokratialla ei viitata tässä puoluepolitiikkaan, vaan kansainvälisesti vakiintuneeseen käsitteeseen "social democracy", jolla tarkoitetaan hyvinvointivaltiota rakentaneita uudistuksia toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä.