Uutisten perusteella maailmanlaajuinen köyhyys on vähentynyt. Suomalaiset talousvaikuttajat ovat kiitelleet kapitalistista markkinataloutta edistyksestä globaalin köyhyyden vähentämisessä. Köyhyyden vähentyminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä käytettyjen mittarien kriteerit ovat vaihdelleet ja monien asiantuntijoiden suosimat vaihtoehtoiset mittaustavat antavat tilanteesta selvästi toisenlaisen kuvan.

Tutkiva journalisti Jason Hickel on perehtynyt globaalin köyhyyden mittareiden puutteisiin. Hickelin mukaan Suomessakin paljon uutisoitu globaali köyhyyden väheneminen on saavutettu pikemminkin mittareiden viilaamisella kuin rohkaisevalla edistyksellä.

Uutisointi globaalin köyhyyden vähenemisestä on ollut rohkaisevan positiivista. Maailmanpankki, vauraiden maiden hallitukset ja YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet -kampanja ovat julkaisseet tilastoja, joiden mukaan köyhyys on vähentynyt merkittävästi.

Eniten näkyvillä on ollut YK:n vuonna 2000 käynnistämä vuosituhannen kehitystavoitteet -kampanja, jonka päätavoitteena oli puolittaa globaali köyhyys vuoteen 2015 mennessä. YK on ilmoittanut, että tavoite saavutettiin etuajassa.

Hickel huomauttaa, että mittareita on muutettu useaan otteeseen viime vuosikymmenten aikana. Alunperin Rooman World Food Summit -kokouksessa vuonna 1996 tavoiteltiin nälänhädän puolittamista vuoteen 2015 mennessä. YK:n kampanjassa vuonna 2000 siirryttiin käyttämään ”alle dollari päivässä” -tulorajaa. Tämä mittarin muutos vähensi Hickelin mukaan köyhyydestä nostettavien ihmisten määrää 167 miljoonalla. Myöhemmin analyysin vertailuvuotta siirrettiin kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1990, jolloin Kiinan merkittävä köyhyyden vähentäminen 1990-luvulla saatiin laskettua osaksi kampanjaa. Hickelin laskelmien mukaan vuonna 1996 sovittiin 836 miljoonan ihmisen nostamisesta köyhyydestä, kun taas viimeisimpien laskutapojen mukaan tavoitteet saavutetaan vähentämällä köyhien määrää 345 miljoonaa.

”Dollari päivässä” -köyhyysrajan yksi puute on siinä, että se sulkee ulos vauraampien maiden köyhät. Raja on laskettu maailman köyhimpien maiden mukaan, mutta YK:n ja Maailmanpankin mittauksissa ei oteta tätä huomioon. Toinen ongelma liittyy inflaation huomioimiseen. Maailmanpankin köyhyyden laskennassa käyttämä ”dollari” on heikentynyt jokaisella tarkistuskierroksella, joten köyhyyden määrä on laskenut kirjanpidollisesti.

Tutkijat ovat ehdottaneet useita parannuksia globaalin köyhyyden mittaamiseen. Esimerkiksi Peter Edwards Newcastlen yliopistosta on ehdottanut köyhyysrajaksi 2,50 dollaria päivässä. Tätä mittaria käytettäessä köyhiä on maailmassa 3,1 miljardia, joka on kolminkertainen määrä Maailmanpankin ja YK:n käyttämiin mittareihin verrattuna. Myös trendi on mittaria käytettäessä päinvastainen – maailmassa on näin mitattuna 353 miljoonaa köyhää enemmän kuin vuonna 1981. Jos Kiinaa ei lasketa lainkaan mukaan, köyhiä on 852 miljoonaa enemmän.

Lue myös: