Matt Bruenig havainnollistaa Yhdysvaltojen valtavaa köyhyysongelmaa. Erityisesti hän nostaa esiin sen, kuinka Suomessakin usein ratkaisuna köyhyyteen esitetty työpaikkojen luominen ja ylipäätään työllistämisen "kynnysten" madaltaminen ei lopulta ole kestävä ratkaisu kysymykseen.

Kuten olemme aiemmin kirjoittaneet, ei yksinkertaisesti ole perusteltua olettaa työttömien ja vähävaraisten olevan työttömiä laiskuudesta tai jonkinlaisesta nirsoudesta matalasti palkattuja ja raskaita työtehtäviä kohtaan. Työhön pakottaminen köyhyyden ja puristavien olosuhteiden pakolla ei sekään ole terve lähtökohta, mikäli haluaa tavoitella ihmisten vapauksia kunnioittavaa yhteiskuntaa.

Onkin hyödyllistä tarkastella tilastoja siitä, ketkä oikeastaan ovat köyhiä. Bruenigin kokoamat tilastot osoittavat vähemmän yllättävästi, että vanhukset, lapset, kehitys- ja liikuntavammaiset. pitkäaikaisesti sairaat ja opiskelijat muodostavat valtaosan vähävaraisista Yhdysvalloissa. Toisin sanoen kyseessä on suuri joukko ihmisiä, joita työmarkkinat eivät niin sanotusti tarvitse.

Bruenig in havainnoista:

The super-majority of the poor are unemployable right from the start. The "Working" and "Unemployed" are employable, while the "Caring" and "Rest" are maybes. Of course many of the unemployable poor live in families with the employable poor (especially children) and so through that family income mechanism, many of them would benefit as well from market income boosts. But be that as it may, it's still the case that the story of poverty is overwhelming the story of those the market, by its core nature, discards as useless. This means market income mechanisms are likely always going to struggle to actually stamp out poverty.

Bruenig nostaakin esiin kuinka tulonsiirrot ovat pitkään olleet toimiva ratkaisu tilanteisiin, joissa markkinat eivät kykene ottamaan huomioon seikkoja, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Toisista huolehtiminen onkin useimpien kannattama perusarvo.

Toisista huolehtiminen jää todistetusti jalkoihin markkinoilla, joissa yksilöllinen etu asettuu ristiriitaan toisten ihmisten sekä yhteisen hyvinvoinnin kanssa. Tästä johtuen on lapsilisien, äitiyslomien ja turvattujen eläkkeiden kaltaisia ratkaisuja edistetty onnistuneesti pitkään esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa.

Lue myös: