Toimivassa taloudessa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Osallisuustalouden idean kulmakivenä on tarjota yksilöille ja yhteisöille nykyistä joustavammat työkalut kysyntänsä osoittamiseen. Erityisesti yhteisöille kulutus olisi markkinataloutta kätevämpää, ja tämä olisi ympäristön kannalta edullista ja lisäisi hyvinvointia.

Yrityksille osallisuustalous tarjoaa paremmat lähtökohdat tuotteiden ja palveluiden tarjontaan. Markkinataloudessa yritykset yrittävät rääpiä kasaan kaiken mahdollisen tiedon kuluttajilta, mutta heillä on kaikki kannustimet pimittää keräämänsä informaatio kilpailijoilta. Yllätysten sattuessa tarjontapuoli helposti horjahtaa ja kuluttajat jäävät esimerkiksi parhailla pakkasilla ilman luistimia.

Osallisuustalous on demokraattisen suunnittelun talous. Yritykset olisivat osuuskuntamaisia ja työntekijät johtaisivat niitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ne yritykset, jotka tarjoavat tehokkaasti yhteiskunnalle hyödyllisiä tuotteita ja palveluja, saisivat rahoituksen. Kuluttajat voivat esimerkiksi mobiililaitteillaan täytellä alustavia toiveitaan tulevista hankinnoistaan, ja näin ollen antaa alustavia signaaleja yrityksille tulevasta kysynnästä. Tieto olisi nykyisen salailun sijaan avointa ja kaikkien taloustoimijoiden käytössä.

Tämän lisäksi osallisuustaloudessa esimerkiksi kaupoilla olisi käytettävissään kaikki nykyiset kaupan alan kysynnän haarukoinnin välineet – aiempien vuosien menekit, kuluttajaprofiilit ja niin edelleen.

Oppikirjoissa markkinatalous kuvataan niin, että kun jollekin tuotteelle ilmenee tarpeeksi kysyntää, yritykset lisäävät sen tarjontaa. Kauppatieteitä opiskelleet tietävät, että nykytaloudessa tarjonta ohjaa merkittävästi kysyntää. Esimerkiksi mainontaan käytetään vuosittain noin 600 miljardia dollaria. Mainonnassa suostutellaan kuluttajia ostamaan tiettyjä tuotemerkkejä ja lisäämään kulutushaluja uusiin tuoteryhmiin. Myyjällä on merkittävä valta siihen, mikä myy.

Tilanne on tosin ongelmallinen vasta, kun yritysten kannustimet ovat vinossa. Jos yritysten kannattaa mainostaa ja lobata haitallista tuotetta tai palvelua, tuotannon yhteiskunnalliset hyödyt häviävät.

Osallisuustaloudessa yritysten ja yksilöiden kannustimet on rakennettu niin, että taloudellista hyötyä koituu vain yleistä hyötyä parantamalla. On naiivia olettaa, että ihmiset toimisivat aina vastuullisella tavalla. Parempi lähtökohta on kannustimien tarkastelu. Toisten auttamisen tulisi olla kannattavaa. Toisille haittaa tekevän toiminnan tulisi näkyä myös talouden mittareissa nopeasti, sen sijaan että joudutaan odottelemaan pitkää poliittista prosesia kuten sekatalouksissa on tapana.

Tässä hinnat ovat äärimmäisen tärkeitä. Nykytaloudessa esimerkiksi ympäristölle haitalliset tuotteet ovat halvempia. Myös huono työntekijöiden kohtelu alhaisten palkkojen ja turvasäädösten välttelyn muodossa voivat olla yritykselle keino alentaa hintoja. Toimivassa taloudessa ympäristön kunnioittaminen ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantaminen olisi yrityksille kannattavaa.