Kalat ovat vähenemässä huolestuttavaa vauhtia valtameristä, kertoo YK:n tutkimus.

Kyseessä on niin kutsuttu "yhteismaan ongelma". Markkinataloudessa kannattaa yhteistä kalavarantoa ryöstökalastaa niin paljon kuin mahdollista, koska itse ei joudu huolehtimaan vastuuttoman toiminnan kustannuksista. Ylipäätään markkinataloudessa ympäristöongelmat ovat jatkuvia, koska taloudellisen toiminnan haitat eivät usein näy hinnoissa. Esimerkiksi liiallisen kalastuksen haittavaikutukset ekosysteemiin eivät näy korkeampina kustannuksina kalastajille. Jossain määrin kalastus voi vaikeutua, mutta ongelma on silloinkin kaikille kalastajille sama – riippumatta siitä, kuka on siitä eniten vastuussa. Jos joku päättää kalastaa vastuullisemmin ja noudattaa asiantuntijoiden suosittelemia kiintiöitä, joku toinen varmasti ylittää ne.

Nobelisti Elinor Ostrom on yhteisresurssien tunnetuin asiantuntija, ja hän on puhunut pitkään yhteisresurssien demokraattisen hallinnon puolesta. Hänen mukaansa nämä ratkaisut voivat saada monenlaisia muotoja paikasta ja kulttuurista riippuen, mutta tärkeää on, että kaikki ihmisyhteisöt, joita asiaa koskee, pääsevät vaikuttamaan. Kun pelisäännöt on ensin yhdessä sovittu, on niitä myös valvottava tehokkaasti.

Suomen vesialueet on jossain määrin järjestetty Ostromin näkemysten mukaisesti. Suurin osa Suomen vesialueista on ELY-keskuksen mukaan yhteisomistuksessa, ja niitä hallitsevat osakaskunnat – joita aiemmin kutsuttiin kalastuskunniksi. Aivan pohjoisessa eniten vesiä omistaa valtio. Aluehallintovirasto huolehtii, että osakaskuntien säännöt noudattavat lakeja. Suomessa järjestely on asiantuntijavetoinen, ja perustuu hierarkiseen valtionhallintoon. Ostrom painottaa keskusjohtoisuuden sijaan asukkaiden ja asuinyhteisöjen mahdollisuutta vaikuttaa itse suoraan alueensa yhteisresursseihin.

Kansainvälisesti katsottuna mertenhallintoon tarvittaisiin, esimerkiksi YK:n alaisuuteen, sitova ja demokraattinen elin, jonka apuna toimisivat alan kansainväliset asiantuntijat. Markkinatalous kannustaa ryöstökalastukseen, mutta ongelmia voidaan lieventää kansainvälisillä sopimuksilla ja demokraattisesti päätetyllä valvonnalla.

Pidemmän päälle on syytä pohtia, miksi markkinatalouden kanssa ollaan aina valmiita paikkailemaan, riittämättömästi, ympäristökatastrofeja ja jatkaa sen jälkeen kuin ennenkin. On syytä miettiä vakavasti, kuinka rakennettaisiin uutta taloutta, joka ei kerta toisensa jälkeen kannusta luonnon turmelemiseen. Ihminen on osoittanut, että se kykenee moneen. Miksi tulisi erikseen suosia vastuutonta toimintaa?