“Espoolaisen Tytti Peltosen päässä raksuttaa koko ajan: hän miettii jatkuvasti, mistä saisi lisätuloja pienen palkan päälle. Hänen kaltaisiaan työssäkäyviä köyhiä on muitakin. Joukossa on pienipalkkaisia, yrittäjiä ja pätkätyöläisiä, usein myös yksinhuoltajia.
[...]
[Tutkija Mikko] Jakosen mukaan merkittävä syy pienituloisuuteen ovat prekaarit työsuhteet eli arkisemmin silpputyöt. Tyypillistä on, että työssäkäyvä köyhä joutuu haalimaan töitä sieltä täältä. Määräaikaisten pestien välillä voi olla työttömyysjaksoja.

Myös yksinyrittäjissä on runsaasti köyhiä. Heidän joukossaan on esimerkiksi eri alojen freelancereita.

Yksi ongelma on silti kiistatta, että palkka on joillakin aloilla pieni. Sillä on vaikea elättää perhettä.”

Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Yleisesti tunnustetaan, että markkinataloudessa köyhyysriskissä ovat ne, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, kuten esimerkiksi lapset, vanhukset, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat tai työkyvyttömät. Tällaisten ihmisten toimeentuloa ja hyvinvointia ei markkinataloudessa taata.

HS muistuttaa jutussaan esimerkillisesti, ettei myöskään työmarkkinoille osallistuminen ja työnteko takaa elämiseen riittävää toimeentuloa. Suomessakin tuhannet työskentelevät pitkiä päiviä kaikki arkipäivät, ja joutuvat silti jatkuvasti hakemaan tukia ja/tai etsimään osa-aikaisia töitä iltoihin ja viikonloppuihin vain perustoimeentulonsa kattamiseen.

Riippumatta siitä, pidetäänkö tätä tavoittelemisen arvoisena lopputuloksena vai ei, muistuttaa keskustelu myös yhdestä markkinatalouden vähemmän tunnetusta piirteestä: merkittävä osa edes työmarkkinoille pääsevistä ja kykenevistä henkilöt eivät saa työmarkkinoilta riittävää toimeentuloa. Nämä epäonnistumiset alleviivaavat sitä, miksi toimiva, vapaa ja oikeudenmukainen talous ei pitkällä aikavälillä voi perustua markkinatalouden rakenteille.

Lue myös: