“On epä-älyllistä väittää, ettei paskaduuneja olisi, ja sellainen väite on myös vaarallinen[...]”
Aron mukaan väite, että paskaduuneja ei ole, johtaa siihen, ettei huonosti hoidettuja ja johdettuja työympäristöjä kehitetä.
”Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä. On tosiasia, että monet työt on johdettu ja järjestetty niin heikosti, että niissä on vaikea kokea merkityksellisyyttä”, sanoo Aro.

Tällaisia töitä on muun muassa palvelu-, hoiva- ja siivousaloilla.

”Ääriesimerkkinä siivousfirmassa voi olla sellainen kulttuuri, että ihmisille huudetaan ja kun he kysyvät esimiehiltä jotain, niin heille ei vastata.”

Kun puhutaan epätasa-arvosta taloudessa, keskitytään usein tulojen tai varallisuuden kaltaisiin asioihin. On kuitenkin selvää, että myös työerot ihmisten välillä ovat hyvin suuria ja työt jakautuvat väestössä epätasa-arvoisesti. Osa väestöstä tekee turvallista, hyvinpalkattua ja työntekijää itse motivoivaa ja kehittävää työtä samalla, kun osa väestöstä vietää päivänsä monotonisissa, kuluttavissa ja heikommin palkatuissa töissä.

Koska työikäiset ihmiset viettävät merkittävän osan valvaillaoloajastaan työssä, eivät työerot ole yhteiskunnassa vähäpätöinen ilmiö - päinvastoin.

Osallisuustalouden rakenteellisissa ratkaisuissa on kiinnitetty myös huomiota työn epätasa-arvoon. Ratkaisuksi ehdotetaan tasapainotettua työtä, jotta työelämän hyödyt ja haitat jakautuisivat tasapainoisemmin väestön kesken.

Lue myös: