Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut Suomessa 1990-luvulta lähtien. Tuloerot ovat jääneet kasvun seurauksena aiempaa huomattavasti korkeammalle tasolle, ja varallisuuserot ovat jatkaneet yhä kasvuaan. Jos muiden Euroopan maiden esimerkit antavat yhtään suuntaa, on koronakriisin tuloksena köyhyyden lisääntyminen entisestään Suomessakin.

Tuorein saatavilla oleva tieto on Tilastokeskuksen keräämä tieto köyhyydestä ja köyhyyden uhan alla elämisestä vuodelta 2019. Luvut ovat pysäyttäviä. Ennen koronakriisin aiheuttamaa shokkia Suomessa eli 873 000 ihmistä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, ja köyhyydessä on jatkuvasti elänyt viime vuosina vähintään 500 000 ihmistä. Erityisesti pitkittynyt köyhyys on Suomessa lisääntynyt.

Köyhyys koskee erityisesti heitä, jotka eivät käy töissä. Työttömien lisäksi tämä tarkoittaa vähävaraisia opiskelijoita, köyhiä lapsia ja eläkeläisiä, konkurssiuhan alla olevia pienyrittäjiä ja esimerkiksi erilaisista rajoitteista, vammoista tai sairauksista kärsiviä. Myös yksinhuoltajat ovat selvästi riskissä joutua köyhyyteen.

Pääsyitä köyhyyteen ovat puutteelliset tuet. Köyhyys on määritelmällisesti rahan puutetta, ja monilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta saada rahaa työmarkkinoilta. Juuri tästä syystä tulonsiirrot ja maksuttomat, julkiset palvelut ovat olleet niin tärkeitä köyhyyden kampittamisessa ja niiden heikentäminen on lisännyt köyhyyttä.

Lue myös: