"Kasvukriitikot ovat elitistejä"
Taru Taipale kirjoittaa verkkokolumnissaan Talouselämässä:
Jatkuvan kasvun opin kyseenalaistaminen saattaa helpottaa aitoa poliittista päätöksentekoa, jonka seurauksena muun muassa valtion ja kuntien tuottamia arvokkaina pidettyjä palveluja voidaan säilyttää, kehittää ja lisätä.
Talouselämä 7.10.2010
Se on lähtökohdiltaan elitististä vaikka kasvukriitikot muuta väittävät. On ihmisiä, jotka ovat tehneet niin paljon hyväpalkkaista työtä, että voivat neljäkymppisenä downshiftata itsensä osa-aikaiseksi kukkakauppiaaksi tai mennä runonlausuntakursseille.Ihmisiä on toki monenlaisia.
Jatkuvan kasvun opin kyseenalaistaminen saattaa helpottaa aitoa poliittista päätöksentekoa, jonka seurauksena muun muassa valtion ja kuntien tuottamia arvokkaina pidettyjä palveluja voidaan säilyttää, kehittää ja lisätä.
Talouselämä 7.10.2010
Taloustietelijät ovat viime aikoina alkaneet puhua siitä, että bruttokansantuote ja sen kasvu ovat heikkoja mittareita hyvinvoinnille.
Kasvukriitikoiden mukaan ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu ovat lakanneet seuraamasta talouden kasvua. Hyvinvoinnin mittaamiseksi pitää keksiä uusia mittareita.
Kasvun kriitikot uskovat, että talouskasvusta pitäisi luopua kokonaan.
Siksi me puhumme nykyään yhä useammin sellaista asioista kuin degrowth ja downshifting.
Käsitteet ovat syntyneet protestina ja vaihtoehtona nykyiselle elämänmenolle, joka uhkaa kuluttaa loppuun paitsi ympäristön, myös yksilöt.
Degrowth viittaa talouskasvun käänteiseen puoleen: talouden kutistamiseen. Kasvukriitikoiden mukaan meidän pitäisi tavoitella tuotannon supistamista, ei sen kasvattamista.
Kasvun kritiikki on lähtökohdiltaan elitististä.
Viimeksi kanadalainen ympäristötaloustieteen professori Peter Victor kävi Suomessa markkinoimassa uutta kirjaansa nimeltä Prosperity without Growth - suomeksi Vaurautta ilman kasvua.
Helsingin Sanomien haastattelussa Victor kertoo, että talouskasvu on johtanut tuloerojen kasvuun, köyhyyden leviämiseen sekä siihen, että kaikilla ihmisillä ei ole työtä.
Yksi tapa hidastaa tai kutistaa kansantalouden kasvua on downshifting, joka viittaa siihen, miten yksilöt vapaaehtoisesti supistavat omaa taloudellista aktiviteettiaan muun muassa vähentämällä työntekoaan.
Yksi downshiftingin alalajeista on köyhäily, jossa ihminen omasta halustaan elää reilusti alle potentiaalisen kulutustasonsa.
Lopetetaan työnteko
Mitä, jos mittaisimme kansakunnan hyvinvoinnin tasoa sillä, kuinka paljon maassa on kasvukriitikoita? Sitä korkeampi kansakunnan elintaso, mitä enemmän puhutaan degrowthista?
Sillä kritiikki talouskasvua kohtaan on maapallolla vähemmistönä elävän, hyvinvoivan länsimaalaisen keskiluokkaisen - valkoisen - kansanosan etuoikeus.
Se on lähtökohdiltaan elitististä vaikka kasvukriitikot muuta väittävät.
On ihmisiä, jotka ovat tehneet niin paljon hyväpalkkaista työtä, että voivat neljäkymppisenä downshiftata itsensä osa-aikaiseksi kukkakauppiaaksi tai mennä runonlausuntakursseille.
On ihmisiä, jotka asuvat neljän huoneen huoneistossa ja ryhtyvät köyhäilemään muuttamalla kaksioon ja sijoittamalla voitot osakkeisiin.
Ihmisen, jolla on koti täynnä elektroniikka, pihalla kaksi autoa ja lapset kansainvälisessä koulussa, on helppo osallistua siihen keskusteluun, jossa talouskasvu tekee ihmisistä pinnallisia materialisteja.
Ostovoima laskee, onnellisuus nousee
Kasvukriitikot ovat varmasti tyytyväisiä.
Suomen kansantalous supistui viime vuonna ennätykselliset 8 prosenttia. Jotta se ei olisi johtanut massatyöttömyyteen, valtio otti valtavat määrät velkaa.
Ensi vuonna suomalaisten ostovoima laskee taas.
Kun verotus kiristyy, inflaatio kiihtyy ja palkkaratkaisut jäävät alle viime vuosien, suomalaisen työssäkäyvän käytettävissä olevat tulot laskevat.
Puhumattakaan niistä sadoista tuhansista suomalaisista, jotka eivät käy töissä.
Ilmeisesti kasvukriitikot ovat sitä mieltä, että kun elämä kallistuu ja ihmisten pienet tulot pysyvät ennallaan, heidän hyvinvointinsa ja onnellisuutensa lisääntyy.
Talouselämä 7.10.2010