HS: Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 24.1. arvioi lähtökohtien tasa-arvoisuuden epäonnistuneen Suomessa, viitaten laajaan nuorison epätasa-arvoisuutta kartoittaneeseen tutkimukseen.
HS 24.12.
Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin
Ei ole enää uutinen, että lapsen kotitausta vaikuttaa hänen koulutusvalintoihinsa ja laajemminkin sijoittumiseen yhteiskunnassa. Suuri uutinen on se, miten voimakkaasti perheen vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille.
Suomen Akatemia on rahoittanut tutkimusta, jossa on seurattu yhtä ikäluokkaa: vuonna 1987 syntyneitä, jotka ovat nykyisin nuoria aikuisia. Nyt on valmistunut kattava selvitys, jossa heidän elämäänsä on seurattu 21-vuotiaiksi asti, vuoden 2008 loppuun saakka.
Suomea on usein kehuttu loistavista rekisteritiedostoista ja arkistoista, joita kukaan ei kuitenkaan pääse hyödyntämään kunnolla. Tietosuojasäännökset sulkivat pitkään suuren joukon tutkijoita rekisteritietojen ulkopuolelle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat ovat viimein päässeet käsiksi kaikkeen vuonna 1987 syntyneistä koottuun informaatioon: neuvolan, Kelan, Tilastokeskuksen, Puolustusvoimien, tartuntatautien, poliisin, oikeuslaitoksen ynnä muiden tiedostoihin. Rekisteritietoja yhdistelemällä tutkijoille aukesi entistä tarkempi kuva suomalaisen nuoren maailmasta, sen rakennustarvikkeista ja ennusteista.
Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.
Vanhempien köyhyyden vaikutukset näkyvät lapsessa jo sikiöaikana, sillä köyhiin perheisiin syntyy kevyempiä lapsia kuin varakkaisiin perheisiin. Lapsen varttuessa köyhyyden kierre saa uusia ja ratkaisevalla tavalla tulevaisuuteen vaikuttavia ilmenemismuotoja.
Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, kouluttamattomuus, rikollisuus ja toimeentulo-ongelmat aikuisena ovat paljon yleisempiä sellaisilla nuorilla, jotka ovat kasvaneet toimeentulovaikeuksista kärsivässä perheessä, kuin sellaisilla, joiden kodeissa köyhyyttä ei ole ollut.
Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota niihin nuoriin, joiden opiskelu jää pelkän peruskoulun varaan – jos sitäkään on saatu loppuun kahlatuksi. Kussakin ikäluokassa heitä arvellaan olevan muutamia tuhansia.
THL:n tutkijat osoittavat, että kouluttamattomuuden ongelma on paljon luultua syvempi. Vuonna 1987 syntyneistä nuorista oli 21-vuotiaina yhä peruskoulun varassa noin 10 000 eli joka kuudes. Normaalin nuoren pitäisi tuohon ikään mennessä ehtiä käydä ainakin lukio tai suorittaa ammatillinen tutkinto.
Vielä karummaksi näiden nuorten ennuste kääntyy, kun tilastot paljastavat, että heistä 4 000, siis lähes puolet, kärsi mielenterveysongelmista. Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokkaan kuuluvista joka viides oli saanut 21-vuotiaksi vartuttuaan hoitoa mielenterveyden ongelmiin.
Mistä johtuu, että nykyisin kodin hyvinvoinnin sekä sosiaalisen ja aineellisen vaurauden merkitys korostuu näin voimakkaasti ja vaikuttaa huomattavasti lasten tulevaisuuteen?
Tutkitun ikäluokan vanhemmistakin osa on elänyt perheessä, joka sinnitteli toimeentulovaikeuksissaan. 1950- ja 1960-lukujen lasten maailmaa elintaso ei kuitenkaan leimannut yhtä näkyvästi kuin nyt. Lapin yliopiston selvitys Oulun seudun lapsista osoittaa, että käytettävissä olevan rahan määrä, puhelimien ja vaatteiden merkit sekä harrastukset vaikuttavat selvästi siihen, millaiseen kaveripiiriin koululainen pääsee.
Jos lapsi ei ole saanut kotonaan kannustusta eikä onnistumisen elämyksiä, hän jää helposti ilman niitä myös muualla. Koulunkin kannustus kohdistuu niihin, jotka ovat jo valmiiksi menestyjiä.
Opettajat eivät toki tahallaan jätä syrjään vetäytyvää yksinäistä lasta huomiotta, mutta oppimistavoitteiden vahtimista pidetään tärkeämpänä kuin liian suuren luokan sosiaalisen verkoston selvittämistä.
Kokonaisen vuosi-ikäluokan seuraaminen yli 20 vuoden ajan antaa arvokasta tietoa siitä, millaisia ihmisiä Suomeen kasvaa. Ennen kaikkea se kertoo, mitä eväitä heidän kasvuaan varten annetaan.
Tulevaisuuden Suomessa tarvitaan osaajia ja tekijöitä. Maalla ei ole varaa antaa joka kuudennen ihmisen jäädä ilman ammattiin johtavaa koulutusta. Jos ikäluokasta joka viides tarvitsee apua mielenterveyden ongelmiin, yhteiskunnan vaatimukset ja ihmisen suoriutumiskyky ovat ajautuneet hyvin kauas toisistaan.
Kestävyysvajetta ei täytetä yksin eläkeratkaisuilla. Sitä on ryhdyttävä täyttämään myös alkupäästä niin, että perheitä autetaan kasvattamaan kansalaisia, jotka eivät syrjäydy jo ennen aikuisuuttaan.
Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.Kuten varallisuus ja sen tuomat mahdollisuudet, myös köyhyys ja sen sanelemat heikot vaikuttamisen mahdollisuudet periytyvät hätkähdyttävilläkin tavoilla ilman erillisiä tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä. Tämä epätasa-arvoinen lähtökohta kasautuu jo muutamassa sukupolvessa huomattavilla tavoilla, erityisesti markkinataloudessa jonka perusrakenteisiin kuuluu vaikutusmahdollisuuksien jakaminen huomattavissa määrin varallisuuden perusteella.
Vanhempien köyhyyden vaikutukset näkyvät lapsessa jo sikiöaikana, sillä köyhiin perheisiin syntyy kevyempiä lapsia kuin varakkaisiin perheisiin. Lapsen varttuessa köyhyyden kierre saa uusia ja ratkaisevalla tavalla tulevaisuuteen vaikuttavia ilmenemismuotoja.
HS 24.12.
Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin
Ei ole enää uutinen, että lapsen kotitausta vaikuttaa hänen koulutusvalintoihinsa ja laajemminkin sijoittumiseen yhteiskunnassa. Suuri uutinen on se, miten voimakkaasti perheen vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille.
Suomen Akatemia on rahoittanut tutkimusta, jossa on seurattu yhtä ikäluokkaa: vuonna 1987 syntyneitä, jotka ovat nykyisin nuoria aikuisia. Nyt on valmistunut kattava selvitys, jossa heidän elämäänsä on seurattu 21-vuotiaiksi asti, vuoden 2008 loppuun saakka.
Suomea on usein kehuttu loistavista rekisteritiedostoista ja arkistoista, joita kukaan ei kuitenkaan pääse hyödyntämään kunnolla. Tietosuojasäännökset sulkivat pitkään suuren joukon tutkijoita rekisteritietojen ulkopuolelle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat ovat viimein päässeet käsiksi kaikkeen vuonna 1987 syntyneistä koottuun informaatioon: neuvolan, Kelan, Tilastokeskuksen, Puolustusvoimien, tartuntatautien, poliisin, oikeuslaitoksen ynnä muiden tiedostoihin. Rekisteritietoja yhdistelemällä tutkijoille aukesi entistä tarkempi kuva suomalaisen nuoren maailmasta, sen rakennustarvikkeista ja ennusteista.
Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.
Vanhempien köyhyyden vaikutukset näkyvät lapsessa jo sikiöaikana, sillä köyhiin perheisiin syntyy kevyempiä lapsia kuin varakkaisiin perheisiin. Lapsen varttuessa köyhyyden kierre saa uusia ja ratkaisevalla tavalla tulevaisuuteen vaikuttavia ilmenemismuotoja.
Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, kouluttamattomuus, rikollisuus ja toimeentulo-ongelmat aikuisena ovat paljon yleisempiä sellaisilla nuorilla, jotka ovat kasvaneet toimeentulovaikeuksista kärsivässä perheessä, kuin sellaisilla, joiden kodeissa köyhyyttä ei ole ollut.
Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota niihin nuoriin, joiden opiskelu jää pelkän peruskoulun varaan – jos sitäkään on saatu loppuun kahlatuksi. Kussakin ikäluokassa heitä arvellaan olevan muutamia tuhansia.
THL:n tutkijat osoittavat, että kouluttamattomuuden ongelma on paljon luultua syvempi. Vuonna 1987 syntyneistä nuorista oli 21-vuotiaina yhä peruskoulun varassa noin 10 000 eli joka kuudes. Normaalin nuoren pitäisi tuohon ikään mennessä ehtiä käydä ainakin lukio tai suorittaa ammatillinen tutkinto.
Vielä karummaksi näiden nuorten ennuste kääntyy, kun tilastot paljastavat, että heistä 4 000, siis lähes puolet, kärsi mielenterveysongelmista. Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokkaan kuuluvista joka viides oli saanut 21-vuotiaksi vartuttuaan hoitoa mielenterveyden ongelmiin.
Mistä johtuu, että nykyisin kodin hyvinvoinnin sekä sosiaalisen ja aineellisen vaurauden merkitys korostuu näin voimakkaasti ja vaikuttaa huomattavasti lasten tulevaisuuteen?
Tutkitun ikäluokan vanhemmistakin osa on elänyt perheessä, joka sinnitteli toimeentulovaikeuksissaan. 1950- ja 1960-lukujen lasten maailmaa elintaso ei kuitenkaan leimannut yhtä näkyvästi kuin nyt. Lapin yliopiston selvitys Oulun seudun lapsista osoittaa, että käytettävissä olevan rahan määrä, puhelimien ja vaatteiden merkit sekä harrastukset vaikuttavat selvästi siihen, millaiseen kaveripiiriin koululainen pääsee.
Jos lapsi ei ole saanut kotonaan kannustusta eikä onnistumisen elämyksiä, hän jää helposti ilman niitä myös muualla. Koulunkin kannustus kohdistuu niihin, jotka ovat jo valmiiksi menestyjiä.
Opettajat eivät toki tahallaan jätä syrjään vetäytyvää yksinäistä lasta huomiotta, mutta oppimistavoitteiden vahtimista pidetään tärkeämpänä kuin liian suuren luokan sosiaalisen verkoston selvittämistä.
Kokonaisen vuosi-ikäluokan seuraaminen yli 20 vuoden ajan antaa arvokasta tietoa siitä, millaisia ihmisiä Suomeen kasvaa. Ennen kaikkea se kertoo, mitä eväitä heidän kasvuaan varten annetaan.
Tulevaisuuden Suomessa tarvitaan osaajia ja tekijöitä. Maalla ei ole varaa antaa joka kuudennen ihmisen jäädä ilman ammattiin johtavaa koulutusta. Jos ikäluokasta joka viides tarvitsee apua mielenterveyden ongelmiin, yhteiskunnan vaatimukset ja ihmisen suoriutumiskyky ovat ajautuneet hyvin kauas toisistaan.
Kestävyysvajetta ei täytetä yksin eläkeratkaisuilla. Sitä on ryhdyttävä täyttämään myös alkupäästä niin, että perheitä autetaan kasvattamaan kansalaisia, jotka eivät syrjäydy jo ennen aikuisuuttaan.