Taloussanomat kirjoitti tutkija Noora Sipilän ja Laura Kestilän sekä professori Pekka Martikaisen tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan perhetausta vaikuttaa voimakkaasti nuoren tulevaan työuraan.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

(...) Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti.

(...) – Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

(...) – Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Markkinatalous perustuu kilpailuun ja saa periaatteessa "moraalisen oikeutuksensa" olettamista, että yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja että jokainen saa kyllä enemmän tai vähemmän mitä ansaitsee, jos vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Kuitenkin kyseinen tutkimus osoittaa jälleen selkeästi, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu. Todellisuudessa yksilöiden päätyminen erilaisiin asemiin yhteiskunnassa - ja sitä kautta heidän palkitsemisensa - perustuu vahvasti tekijöihin, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Mitä suuremmat ovat tuloerot, ja mitä voimakkaammin valta ja varallisuus ovat yhteiskunnassa keskittyneet, sitä pahempi on myös yksilöiden välinen eriarvoisuus markkinakilpailussa työpaikoista ja yhteiskunnallisista asemista.

Taloussanomat 08.05.2011
Näin lapsestasi tulee työtön

Millainen kotitausta, sellainen työura. Tämä totuus on usein yhä valitettavan totta. Perhetausta vaikuttaa paljon siihen, löytääkö nuori töitä vai jääkö työelämän ulkopuolelle, paljastaa tuore tutkimus. Ylempien yhteiskuntaluokkien lapset on muun muassa kasvatettu "koulunsietoon" muita paremmin. Katso miten kotitausta vaikuttaa; kuka jää työttömäksi.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

Lähes yhtä suuri työttömyysriski on nuorilla, joiden vanhemmista molemmat ovat työttöminä tai heillä on ainoastaan peruskoulututkinto. Vanhempien työttömyys heijastuu vahvimmin nuoriin miehiin: työttömyysriski on yli kolminkertainen, naisten noin kaksinkertainen

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä esitellyn tutkimuksen tekivät tutkijat Noora Sipilä ja Laura Kestilä ja professori Pekka Martikainen.

Eniten vaikeuksia työelämässä enteilee yhdistelmä: Asuinpaikka aivan maalla tai maaseudun pikkukaupungissa, vanhemmilla vain peruskoulu käytynä, molemmat työttöminä tai muuten kotona, pienet tulot ja vanhemmat avoliitossa.

– Tutkimus painottui koulutuksen ja työttömyyden sekä pitkittyneen työttömyyden yhteyden selvittämiseen, kun lapsuus- ja nuoruusajan tekijät oli huomioitu – ei niinkään lapsuudenperheen ja työttömyyden yhteyteen. Sinänsä se on mielenkiintoinen kysymys, ja kuten tuloksista näkyy merkityksellinen asia, Sipilä sanoo.

Peruskoulupohjalta
kortistoon

Pelkkä peruskoulupohja ei ennusta hyvää: miehistä oli työttömänä 41 prosenttia, naisista 43. Työttömyys oli pitkittynyt yli 70 prosentilla nuorista.

Vähintään yo-tutkinnon tai korkeamman tutkinnon suorittajista töitä oli sen sijaan yhdeksällä kymmenestä, naisista reilulla 83 prosentilla.

Peruskoulutaustaisilla miehillä oli yli viisinkertainen työttömyysriski, keskiasteen koulutetuilla kolminkertainen. Peruskoulupohjaisilla naisilla työttömyysriski oli suuri, mutta selvästi miehiä pienempi eli kolminkertainen.

Tutkimus siis vahvistaa yleisen käsityksen koulutuksen ja työllistymisen yhteydestä. Mitä enemmän kouluttaudut, sitä varmemmin työllistyt.

Sipilän mukaan tuloksista ei silti voi suoraan tehdä johtopäätöstä, että kouluttautuminen murtaisi kasvuympäristön vaikutuksen. Yksittäisten ihmisten kohdalla tietysti, tilastollisesti ei.

"Koulunsieto"
opitaan kotona

Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti. Näin kierre syntyy:

– Lapset osaavat jo hyvin nuorena tarkasti poimia materiaalisia merkkejä toisistaan. Näitä lasten ajatuksia ja huolia aikuiset usein vähättelevät, vaikka lapsille saattaa niiden kautta jo pienenä juurtua tunne, että on ryhmässä heikoilla. Pojat erityisesti saattavat herkästi alkaa paikkaamaan asemaansa aggressiivisuudella.

– Aggressiiviset pojat hakeutuvat herkästi toisten samanlaisten seuraan. Niin sanotut pro-sosiaaliset lapset etsiytyvät omaan seuraan. Hyvin nopeasti lapset alkavat tajuta missä sarjassa kilpaillaan.

Kotona saatetaan herkästi ehkä uhkailla tai moittia koulukielteiseen kierteeseen joutunutta lasta, mikä ei yleensä auta.

– Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

Järvisen mukaan koulumaailmassa henkii "hyvin keskiluokkainen piilo-opetussuunnitelma, joka näkyy kaikessa olemisen ja puhumisen tavoissa ja saattaa poiketa hyvin paljon työläiskodin ilmapiiristä".

– Jo seiskaluokkalaisilla teetetään ehkä pieniä tutkimustehtäviä, joissa harjoitellaan jopa lähteiden käyttöä. Lapsi, jolla on akateemiset vanhemmat, voi tällaisissa tehtävissä saada juuri vanhemmilta tukea, sanoo kahden lapsen äiti, itse tamperelaisesta työläisperheestä kotoisin oleva Järvinen.

Sosiaaliluokka näkyy
pienistä merkeistä

Järvinen tuli tunnetuksi professori Laura Kolben kanssa kirjoittamastaan menestyskirjasta "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". Siinä kuvattiin ulkopuolisuuden ja häpeän kokemuksia, joita sosiaalinen nousu nykypäivän porvariston hillittyyn piiriin herättää.

Järvinen on jatkanut teemaa viime vuonna julkaistussa teoksessa "Vapaa nainen törmää todellisuuteen".

Järvisen mukaan alempien sosiaaliluokkien nuorten toimintatavoissa on tutkimuksissa havaittuja eroja. Nuoret saattavat tyypillisesti tehdä useita vuosia töitä ennen opintojen aloittamista. Työläistaustainen koulutettu nuori nainen voi myös herkästi etsiä duunaritaustaisen miehen, joka tuo tiettyä turvaa elämään.

Varsinkin koulutuksen nivelkohdissa, peruskoulun ja lukion siirtymissä alempien sosiaaliryhmien lapsilla on vaikeuksia ja he tekevät herkästi hätäisiä ratkaisuja. Perheissä saatetaan ajatella, että on järkevää mennä töihin mahdollisimman pian, jos töitä löytyy. Korkeakoulutetut vanhemmat auttavat koulutusvaihtoehtojen etsinnässä ja tukevat usein taloudellisesti.

Järvinen kertoo saaneensa luokkaretki-kirjansa jälkeen satoja viestejä ihmisiltä, jotka kokivat ulkopuolisuutta ja juurettomuutta jäätyään roikkumaan jonnekin luokkien välimaastoon.

– Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Järvinen kannustaa ihmisiä tunnistamaan oman sosiaaliluokkansa lait ja pohtimaan niiden merkitystä omalle identiteetille. Itse hän sanoo oppineensa olemaan häpeilemättä suorapuheisuuttaan.

– Se on tietysti helpompaa, kun on saavuttanut vähän asemaa, jossa ihmiset uskovat, että on jotain sanottavaakin.