Talousblogi: Velkakriisin nykyiset korjailutoimet pahentavat Euroopan taloutta
Raha ja talous-blogi:
Ketkä tästä järjestelystä hyötyvät? Euroopan suurpankkien johtajat, valtioiden lainoilla keinottelijat ja suuromistajat.
Raha ja talous 6.6.211
Synkempää luvassa
Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.
Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.
Kriisin edetessä käy yhä ilmeisemmäksi, että euroalueen ongelmia ei voida ratkaista ilman rahapoliittisen suvereniteetin palauttamista. Toisin sanoen joko euroalueelle on perustettava itsenäinen finanssipoliittinen auktoriteetti tai koko järjestelmä on purettava.
Vielä surullisemmaksi tämän tragedian tekee se, että rahapoliittisesta suvereniteetista luopumista on kokeiltu Euroopassa ennenkin – yhtä tuhoisilla seurauksilla. 1930-luvun alkuun saakka käytössä ollut kultakantajärjestelmä rajoitti nykyisen eurojärjestelmän tavoin valtioiden kulutusta. Funktionaalinen rahoitus oli tässäkin järjestelmässä mahdotonta, koska valtioiden piti jatkuvasti huolehtia riittävien kultareservien ylläpitämisestä: kokonaiskysynnän stimuloiminen funktionaalisen rahoituksen avulla olisi voinut johtaa kultavarantojen hupenemiseen lisääntyneen tuonnin myötä.
Vasta kultakannasta luopuminen mahdollisti aktiivisemman elvytyspolitiikan ja päätti suuren laman. Kultakannasta luopumisen jälkeen modernin rahateorian isä John Maynard Keynes varoittikin ihmisiä palaamasta takaisin supistuvan talouden ja yhteiskunnallisen toivottomuuden kultahäkkiin. Valitettavasti tällaista viisautta Euroopan kansalaisilta ei löytynyt, vaan kultahäkki teki paluun noin 70 vuotta myöhemmin. Siitä huolimatta Keynesin optimistiset lauseet Britannian vuoden 1931 kultakantapäätöksen jälkeen ovat juuri nyt kenties ajankohtaisempia kuin koskaan:
Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.
Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan "Raha ja talous"-blogissa tiivistetään ansiokkaasti nykyisten velkakriisimaiden tukitoimien järjettömyys. Valtiot ajetaan syvempään lamaan, jotta valtion omaisuus (julkiset palvelut, valtion omistamat teollisuuden alat) voidaan myydä alehintaan yksityisille omistajille. Yksityistämiset johtavat kaikella todennäköisyydellä välittömiin irtisanomisiin, mikä heikentää työvoiman kulutusvoimaa entisestään ja näin ollen vähentää yksityisen sektorin tuottamien hyödykkeiden kokonaiskysyntää entisestään.
Ketkä tästä järjestelystä hyötyvät? Euroopan suurpankkien johtajat, valtioiden lainoilla keinottelijat ja suuromistajat.
Raha ja talous 6.6.211
Synkempää luvassa
Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.
Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.
Kriisin edetessä käy yhä ilmeisemmäksi, että euroalueen ongelmia ei voida ratkaista ilman rahapoliittisen suvereniteetin palauttamista. Toisin sanoen joko euroalueelle on perustettava itsenäinen finanssipoliittinen auktoriteetti tai koko järjestelmä on purettava.
Vielä surullisemmaksi tämän tragedian tekee se, että rahapoliittisesta suvereniteetista luopumista on kokeiltu Euroopassa ennenkin – yhtä tuhoisilla seurauksilla. 1930-luvun alkuun saakka käytössä ollut kultakantajärjestelmä rajoitti nykyisen eurojärjestelmän tavoin valtioiden kulutusta. Funktionaalinen rahoitus oli tässäkin järjestelmässä mahdotonta, koska valtioiden piti jatkuvasti huolehtia riittävien kultareservien ylläpitämisestä: kokonaiskysynnän stimuloiminen funktionaalisen rahoituksen avulla olisi voinut johtaa kultavarantojen hupenemiseen lisääntyneen tuonnin myötä.
Vasta kultakannasta luopuminen mahdollisti aktiivisemman elvytyspolitiikan ja päätti suuren laman. Kultakannasta luopumisen jälkeen modernin rahateorian isä John Maynard Keynes varoittikin ihmisiä palaamasta takaisin supistuvan talouden ja yhteiskunnallisen toivottomuuden kultahäkkiin. Valitettavasti tällaista viisautta Euroopan kansalaisilta ei löytynyt, vaan kultahäkki teki paluun noin 70 vuotta myöhemmin. Siitä huolimatta Keynesin optimistiset lauseet Britannian vuoden 1931 kultakantapäätöksen jälkeen ovat juuri nyt kenties ajankohtaisempia kuin koskaan: