Maailma.net: Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja
Maailma.net
Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle, koska markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon kalakantojen ylikalastamisesta aiheutuvia kustannuksia eli kalastuksen ulkoisvaikutuksia. Kalan hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Kun kalan tarjonta laskee tarpeeksi voimakkaasti alle kysynnän, ja kalan hinta on nousee niin korkealle etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.
Markkinoita voidaan rajoittaa erilaisilla säätelykeinoilla, kuten kiintiöillä ja alueellisilla sopimuksilla. Lisäksi kalalle voidaan asettaa erilaisia veroja, jotka korjaavat markkinoiden hinnoittelun vääristymää. Kuitenkaan ne eivät poista itse rakenteellista ongelmaa, ja kalastajien ja valtioiden näkökulmasta on lyhyellä tähtäimellä sitä kannattavampaa mitä vähemmän joutuu ottamaan huomioon erilaisia rajoituksia.
Kyseessä on oppikirjaesimerkki kilpailuun ja ahneuteen pohjaavan markkinatalouden rakenteellisista ongelmista. Markkinoita vaivaa krooninen ns. julkisten resurssien ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että markkinamekanismit kannustavat enemmänkin luonnonresurssien liikakulutukseen kuin niiden kestävään hyödyntämiseen.
Maailma.net 01.02.2012
Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja
Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan.
Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
Brittiläisen Kolumbian yliopiston valtameritutkija Daniel Pauly näkee piikkimakrillin kriisin hälyttävänä viitteenä kaikkien valtamerien romahtamisesta. Hänen mielestään kyse on kuin viimeisestä puhvelista.
Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.
Esimerkiksi Chilessä pieni määrä pääasiassa rikkaiden perheiden kontrolloimia yhtiöitä omistaa oikeudet 87 prosenttiin piikkimakrillisaalista, ja hallituksen tuella ne ovat varmistaneet valtavat kiintiöt.
Vuonna 2006 eteläiselle Tyynellemerelle perustettiin oma kalastusorganisaatio SPRFMO, jonka tavoitteena oli suojella kalaa. Vain kuusi maata on kuitenkin ratifioinut sopimuksen. Mukana olevien maiden on kuitenkin tarkoitus kokoontua tammikuun lopussa keskustelemaan ylikalastuksesta.
EU yksi syypää ylikalastukseen
Eteläisen Tyynenmeren tilanne ei ole poikkeus, vaan ylipäätään maailman meret on kalastettu tyhjiin. Maailmassa kalastetaan noin 2,5 kertaa enemmän kuin olisi kestävää.
Ympäristöjärjestö WWF nostaa tuoreessa tutkimuksessaan yhdeksi syyksi EU:n, jonka kalastusalukset kalastavat yhä enemmän unionin rajojen ulkopuolella. WWF:n mukaan pienenevät kotimaiset saaliit ja alusten rajoittaminen Euroopassa on johtanut siihen, että alukset ovat siirtyneet muualle. Näin ne riistävät uusia vesiä ja lisäävät kalakantojen painetta.
EU:lla on meneillään yhteisen kalastuspolitiikan uudistusprosessi, ja WWF vaatii sitä varmistamaan kalastuksen kestävyyden sekä kampanjoimaan kestävän kalastuksen hallinnan puolesta kansainvälisesti.
Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan. Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.Markkinat palkitsevat yksittäisen kalastajan sen perusteella mitä enemmän kalastaja kykenee kalastamaan. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei markkinoiden kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina.
Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.
Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle, koska markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon kalakantojen ylikalastamisesta aiheutuvia kustannuksia eli kalastuksen ulkoisvaikutuksia. Kalan hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Kun kalan tarjonta laskee tarpeeksi voimakkaasti alle kysynnän, ja kalan hinta on nousee niin korkealle etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.
Markkinoita voidaan rajoittaa erilaisilla säätelykeinoilla, kuten kiintiöillä ja alueellisilla sopimuksilla. Lisäksi kalalle voidaan asettaa erilaisia veroja, jotka korjaavat markkinoiden hinnoittelun vääristymää. Kuitenkaan ne eivät poista itse rakenteellista ongelmaa, ja kalastajien ja valtioiden näkökulmasta on lyhyellä tähtäimellä sitä kannattavampaa mitä vähemmän joutuu ottamaan huomioon erilaisia rajoituksia.
Kyseessä on oppikirjaesimerkki kilpailuun ja ahneuteen pohjaavan markkinatalouden rakenteellisista ongelmista. Markkinoita vaivaa krooninen ns. julkisten resurssien ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että markkinamekanismit kannustavat enemmänkin luonnonresurssien liikakulutukseen kuin niiden kestävään hyödyntämiseen.
Maailma.net 01.02.2012
Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja
Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan.
Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
Brittiläisen Kolumbian yliopiston valtameritutkija Daniel Pauly näkee piikkimakrillin kriisin hälyttävänä viitteenä kaikkien valtamerien romahtamisesta. Hänen mielestään kyse on kuin viimeisestä puhvelista.
Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.
Esimerkiksi Chilessä pieni määrä pääasiassa rikkaiden perheiden kontrolloimia yhtiöitä omistaa oikeudet 87 prosenttiin piikkimakrillisaalista, ja hallituksen tuella ne ovat varmistaneet valtavat kiintiöt.
Vuonna 2006 eteläiselle Tyynellemerelle perustettiin oma kalastusorganisaatio SPRFMO, jonka tavoitteena oli suojella kalaa. Vain kuusi maata on kuitenkin ratifioinut sopimuksen. Mukana olevien maiden on kuitenkin tarkoitus kokoontua tammikuun lopussa keskustelemaan ylikalastuksesta.
EU yksi syypää ylikalastukseen
Eteläisen Tyynenmeren tilanne ei ole poikkeus, vaan ylipäätään maailman meret on kalastettu tyhjiin. Maailmassa kalastetaan noin 2,5 kertaa enemmän kuin olisi kestävää.
Ympäristöjärjestö WWF nostaa tuoreessa tutkimuksessaan yhdeksi syyksi EU:n, jonka kalastusalukset kalastavat yhä enemmän unionin rajojen ulkopuolella. WWF:n mukaan pienenevät kotimaiset saaliit ja alusten rajoittaminen Euroopassa on johtanut siihen, että alukset ovat siirtyneet muualle. Näin ne riistävät uusia vesiä ja lisäävät kalakantojen painetta.
EU:lla on meneillään yhteisen kalastuspolitiikan uudistusprosessi, ja WWF vaatii sitä varmistamaan kalastuksen kestävyyden sekä kampanjoimaan kestävän kalastuksen hallinnan puolesta kansainvälisesti.