Viime vuoden vaihtotase kääntyi ensi kertaa lähes pariinkymmeneen vuoteen alijäämäiseksi, Suomen Pankin (SP) julkaisemasta tilastosta ilmenee. Vaihtotaseen alijäämä oli viime vuonna 1,0 miljardia euroa. Vielä vuoden 2010 vaihtotaseessa oli 3,3 miljardia euroa ylijäämää.Vaihtotaseen heikentyminen johtuu valtaosin kauppataseen ylijäämän sulamisesta viime vuoden aikana.

Vaihtotase muodostaa osan Suomen maksutaseesta. Maksutase on yksinkertaisesti kirjanpitomenetelmä, jolla pidetään kirjaa kaikesta kansainvälisestä taloudellisesta toiminnasta, johon maa osallistuu – ja se jaetaan vaihtotaseeseen, pääomataseeseen ja rahoitustaseeseen, jotta voidaan seurata sekä kaupankäyntiä että sijoituksia.

Vaihtotaseella seurataan ulkomaankaupankäyntiä. Kun yritykset myyvät Suomessa tuotettuja tavaroita tai palveluita muissa maissa asuville ostajille, sanotaan sitä Suomen vienniksi. Kun suomalaiset yritykset tai kuluttajat ostavat tavaroita ja palveluita, jotka on tuotettu muissa maissa, sitä sanotaan Suomen tuonniksi. Kun vaihtotase on ylijäämäinen, Suomi vie tavaroita ja palveluja enemmän kuin tuo. Kun vaihtotase on alijäämäinen, tilanne on päinvastainen.

Rahoitustaseella taas seurataan kansainvälistä sijoittamista. Kansainvälinen sijoittaminen koostuu siitä, kun suomalaiset yritykset ostavat tai rakentavat tehtaan ulkomaille (Suomen suoraa ulkomaista sijoittamista), kun ulkomaalaiset yhtiöt rakentavat tytäryhtiöitä Suomeen (suoraa ulkomaista sijoittamista Suomeen), kun Suomen kansalaiset tai yritykset ostavat ulkomaista finanssivarallisuutta (Suomen kansainvälistä finanssisijoittamista) tai ulkomaalaiset ostavat suomalaista finanssivarallisuutta (ulkomaalaisten finanssisijoittamista Suomeen), tai kun mikä tahansa yritys tai kansalaiset kotiuttavat ulkomaisista sijoituksista saatuja tuottoja tai niiden pääomaa. Rahoitustase on ylijäämäinen silloin kun pääomia virtaa Suomeen enemmän kuin Suomesta pois. Kun rahoitustase on alijäämäinen, pääomia kulkee pois Suomesta enemmän kuin niitä tulee Suomeen.

Pääomataseella seurataan pääomansiirtoja, jotka koostuvat investointiavuista ja muista pääomansiirroista. Suomen maksutaseessa suurin osa pääomansiirroista on investointiapuja, jotka ovat lähinnä EU:n rakenne- ja maatalousrahastojen maksuja julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Helsingin sanomat kommentoi uutista alijäämäisestä vaihtotaseesta viime perjantain pääkirjoituksessaan otsikolla "Hyvä maine ei vielä riitä investoijille".

Konepajayhtiö Metson toimitusjohtajuuden viime vuonna jättänyt Jorma Eloranta luovutti tällä viikolla ministereille esityksensä Suomen strategiseksi toimintaohjelmaksi. Se on pätevä analyysi Suomen yhä vaikeammaksi käyvästä asemasta.

(...) Olennaista on ymmärtää, millä perusteella yritys tekee investointinsa. Siksi lainsäädäntötyössä ja julkisessa hallinnossa on osattava asennoitua tänne investointia harkitsevan yritysjohtajan asemaan. Hänelle tärkeää ovat ennakoitavuus, samantasoiset toimintaedellytykset kuin vaihtoehtoisissa investointikohteissa ja oikein asetetut taloudelliset houkuttimet.

Nämä "oikein asetetut houkuttimet" tarkoittavat käytännössä yritysverotuksen alentamista, tällä kertaa yhteisöveron alentamista.Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero. Se laskettiin vuoden 2012 alusta 24,5 prosenttiin, kun se vuosina 2005-2011 oli 26 prosenttia, ja aikaisemmin 29 prosenttia. Tällä hetkellä Suomen yhteisövero (24,5 %) on länsieurooppalaisessa, ns. EU-15 maiden välisessä vertailussa vuodelta 2011 keskimääräistä alempi. Suomea matalampi yhteisövero on vain muutamalla Länsi-Euroopan maalla. Suomea korkeampi yhteisövero on mm. Saksalla (29,4), Ranskalla (33,3%), Ruotsilla ja Britannialla (26%). Myös nykyisen sijoittajien "turvasataman" Japanin yhteisövero (39,54% vuonna 2010) on huomattavasti Suomea korkeampi. Euroopan maista matalin yhteisövero on Irlannilla (12,5%).

Yhteisöveron laskemisella saattaisi olla positiivisiä vaikutuksia Suomen viennin kannalta. Se mahdollistaisi suomalaisten yritysten laskea tuottamiensa tavaroiden ja palvelujen hintaa tuottaen silti omistajilleen saman verran voittoa kuin aikaisemmin. Täten se parantaisi niiden suhteellista kilpailuasema. Näin mahdollisesti lisääntynyt vienti tasapainottaisi alijäämäistä vaihtotasetta, koska vienti lisääntyisi suhteessa tuontiin. Kotimaiden markkinoilla toimivien yritysten tilanteessa tästä ei Suomen talouden kannalta tietenkään vastaavaa hyötyä olisi. Jotkut Suomessa tuotetut tavarat ja palvelut saattaisivat tosin tulla kilpailukykyisemmiksi verrattuna ulkomailta tuotuihin, joten tämä saattaisi laskea tuonnin tasoa ja kääntää vaihtotasetta entisestään ylijäämäisen puolelle.

Kuitenkin veron laskemista tässä perustellaan nimenomaan sijoittajien houkuttelemisella Suomeen. Käsittääksemme ehdotuksissa alentaa yhteisöveroa on taustalla maksutaseen tasapainottaminen siten, että ylijäämäinen rahoitustase tasapainottaa alijäämäistä vaihtotasetta. Matalammalla verotuksella pyrittäisiin luomaan kannustimia ulkomaisille sijoittajille investoida suomalaisiin yrityksiin sekä ulkomaalaisille yrityksille kannustimia perustaa pää- tai haarakonttoreita Suomeen.

Kuitenkin, on syytä epäillä, että yhteisöveron muutaman prosentin laskemisella ei paljoa voitettaisi. Mikseivät kansainväliset yritykset tekisi kuten Google, perustaisi konttoreitaan Irlantiin ja käyttäisi hyväkseen sen erittäin matalaa yhteisöverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jolloin maan nimellistä yritysveroakaan ei tarvitse maksaa. Venäjän markkinoille mahdollisesti pyrkiville yrityksille Suomen maantieteellinen sijainti ei ole sen edullisempi kuin usean Itä-Euroopan maan, joissa yhteisövero on kaiken lisäksi huomattavasti Suomea alempi.

Suomalaisiin yrityksiin investoimisen kannustimia tuskin tarvitsee parantaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa, vuonna 2010 julkaistussa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa todetaan, kuinka

"Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallintarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille."

Ulkomaiset sijoittajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä nimettömänä hallintarekisterin kautta, jolloin he välttyvät verojen maksamiselta kokonaan. Esimerkiksi suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa oleva Mehiläinen maksoi voitoistaan veroja Suomeen alle prosentin.

Viimeisin esitys Suomen verotusjärjestelmän tekemisestä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi koskikin nimenomaan juuri hallintarekisterin avaamista myös suomalaisille sijoittajille. Tällä pyrittäisiin ilmeisesti siihen etteivät suomalaiset pääomat karkaisi ulkomaille, tekemällä pääomatulot käytännössä verovapaiksi kaikille niille sijoittajille, joiden on mahdollista järjestellä omistuksensa hallintarekisterin kautta.

Pääomavirrat ulkomaille ovatkin rahoitustaseen kolikon toinen kääntöpuoli. Julkisesta keskustelusta ja mahdollisesten mielipiteiden kirjosta kertoo paljon se, ettei kenellekään edes juolahda mieleen ajatus siitä, että voisiko suomalaisia pääomia saada pysymään maassa ja kohdennettua suomalaisiin yrityksiin, käyttäen kohdentamisen perusteena muita mekanismeja kuin sijoittajien kannustimet lyhytnäköiseen voitontavoitteluun. Hyviä perusteita tälle olisi, kuten Maailman Kuvalehti uutisoi:

"Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin."

Joka tapauksessa, olivatpa yhteisöveron vaikutukset ulkomaisille sijoituksille tai Suomen viennille mitä tahansa, ottamatta huomioon sen mahdollisia välillisiä vaikutuksia tarkoittaa se ainakin vähäisempää verokertymää jo leikkausuhkien alla painivalle julkiselle taloudelle. Lisäksi on perusteltua olettaa sen olevan myös uusi tulonsiirto rikkaammalle väestönosalle, koska todennäköisesti suurempi osa matalammasta verotuksesta aiheutuvista säästöistä menee yrityksen omistajille tilitettäviin voittoihin kuin palkkoihin tai matalampiin hintoihin kuluttajille. Täten se olisi taas yksi verouudistus, joka kiihdyttäisi entisestään jo voimakasta tuloerojen kasvua.