Tilastokeskus: Työ- ja pääomatulojen suhde Suomessa
Työ- ja pääomatulojen suhde on yksi keskeinen tilasto, jolla seurataan kansantalouden kehityksen suuntaa. Jos pääomatulojen osuus kasvaa merkittävästi, voi taustasyynä olla esimerkiksi omistajien ja yrittäjien neuvotteluaseman parantuminen verrattuna työntekijöihin. Neuvotteluasemiin vaikuttaa muun muassa työttömyys: mitä enemmän on työttömyyttä, sitä parempi on työnantajien asema työsopimuksista neuvotellessa. Myös tuottavuuden kasvu, poliittiset sopimukset ja valuuttakurssin vaihtelut voivat vaikuttaa työ- ja pääomatulojen suhteeseen.
Tilastosta näkee siis kansantalouden tasolla, miten taloudessa tehdyn työn hedelmät jakautuvat. Työ- ja pääomatulojen suhteesta kertova kaavio ei kuitenkaan anna kattavaa kuvaa tulonjaosta. Työn ja pääoman välisen tarkastelun lisäksi onkin syytä katsoa tarkemmin, miten tulot jakautuvat kyseisten ryhmien sisällä. Esimerkiksi tuloerot voivat kasvaa siitä huolimatta, että työ- ja pääomatulojen välinen suhde säilyy samana, jos tuloerot kasvavat merkittävästi esimerkiksi eri palkansaajien välillä.
Tilastokeskuksen kansantulon erittelystä ilmenee, kuinka pääomatulojen osuus kansantulosta on lamakausina laskenut ja nousukausina puolestaan noussut. 1990-luvun ajan pääomatulojen osuus lisääntyi selvästi, minkä jälkeen osuudet vakiintuivat aiempia vuosikymmeniä korkeammalle tasolle. Vuoden 2008 finanssikriisin ja sitä seuranneen länsitalouksien taantuman aikana pääomatulojen osuus on jälleen jossain määrin pienentynyt.
