Siirtymiset valtion leivistä yrityksiin tai edunvalvojiin herättävät aika ajoin keskustelua.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sai eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä Maija Sakslinilta kolme viikkoa sitten moitteet, koska viraston virkamiehet työskentelivät virkavapaiden aikana alueen kaivosyhtiöissä.

Kysymyksiä ovat herättäneet myös työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteerin Janne Metsämäen siirtyminen vuoden alussa SAK:n edunvalvontajohtajaksi ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) lähtö Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi marraskuussa 2012.

Taloudellinen vaikutusvalta näkyy myös politiikan puolella. Yksilöt ja yhteisöt, joilla on merkittävää varallisuutta, voivat palkata entisiä virkamiehiä ja poliitikkoja auttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa. Tästä on räikeitä esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista, mutta ilmiö ei ole vieras Suomessakaan.

Keskustelu puolen vuoden tai vuoden karenssiajoista on tarpeellista, mutta vuodenkaan karenssi ei ymmärrettävästi kykene korjaamaan tätä merkittävää rakenteellista ongelmaa. Jos vuodenkin tauon jälkeen voi siirtyä alaa valvovan virkamiehen roolista alan yrityksen palkkalistoille, pelisääntöjen valvonnan teho heikkenee.

Lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus johtaa myös ajan myötä poliittisen demokratian rapautumiseen. Varakkaat yksilöt ja yhteisöt kykenevät palkkaamaan sisäpiirin ammattilaisia lobbaamisensa tueksi, kun taas tavallisten kansalaisten resurssit eivät tähän riitä.

Lue myös: