Talouselämä: Eurooppa korjaa Irlannin purkalla ja klemmarilla
"Kreikan ja Irlannin saamat apupaketit ovat vain väliaikaisia pelastusrenkaita. Ne kasvattavat entisestään ylivelkaantuneiden maiden velkataakkaa. Eräpäivä vain siirtyy myöhemmäksi.
Viime kädessä kriisissä on kysymys valuuttaunionin perusongelmasta. Unioni on pakottanut yhteen hyvin erikuntoisia talousalueita saman valuutan alle. Valuuttaunionista kuitenkin puuttuvat yhteinen talouspolitiikka ja järkevät tulonsiirtomekanismit vahvojen ja heikkojen alueiden välillä.
Kreikan ja Irlannin kaltaiset lainapaketit eivät ole tälllaisia järkeviä tulonsiirtomekanismeja, vaan tällaiset purkka- ja klemmariratkaisut ajavat pitkällä aikavälillä heikkoja maita entistä syvempään ahdinkoon."
Talouselämä 22.11.2010
Eurooppa korjaa Irlannin purkalla ja klemmarilla
Eurooppalaisen tragikomedian toinen näytös on tullut lakipisteeseensä. Pitkän pehmittelyn ja tinkaamisen jälkeen Irlanti suostui sunnuntaina ottamaan vastaan Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston rakentaman tukipaketin.
Yksityiskohdat selviävät lähiviikkoina. Ennakkoarvioiden Irlanti saattaa saada lainaa jopa 80 miljardia euroa pankkijärjestelmänsä pönkittämiseen ja pankeistaan takuuseen menneen Irlannin valtion pelastamiseksi.
Tragikomedian ensimmäinen näytös huipentui keväällä Kreikan saamaan 110 miljardin lainapakettiin.
Pelastuspakettia kyhäävien poliitikkojen toivomus on, että kolmatta, neljättä tai viidettä näytöstä ei tulisi ja että luottamus valtioiden velkapapereihin palautuisi. Tähän harva vakavasti uskoo. Irlannin saama pelastusrengas ei millään tavalla muuta minkään muun jäsenmaan talouslukuja parempaan suuntaan.
Portugali on jo vihjaillut tarvitsevansa apua. Espanja on suuri tuntematon. Siellä on ollut Irlannin veroinen suuri kiinteistökupla - ovatko pankit todella selvinneet siellä yhtään puhtaammin paperein kuin Irlannissa? Tästä Washington Postin kokoamasta euromaiden velkavertailusta huomaa selvästi, että velkasijoittajat voivat haistaa verta myös syvästi velkaantuneessa Italiassa.
Hoidetaan velka velalla
Kreikan ja Irlannin saamat apupaketit ovat vain väliaikaisia pelastusrenkaita. Ne kasvattavat entisestään ylivelkaantuneiden maiden velkataakkaa. Eräpäivä vain siirtyy myöhemmäksi.
Etenkin Kreikan tapauksessa näyttää kuitenkin väistämättömältä, että velkoja joudutaan muutaman vuoden kuluttua järjestelemään uudestaan. Kaikki eivät saa omiaan takaisin.
Viime kädessä kriisissä on kysymys valuuttaunionin perusongelmasta. Unioni on pakottanut yhteen hyvin erikuntoisia talousalueita saman valuutan alle. Valuuttaunionista kuitenkin puuttuvat yhteinen talouspolitiikka ja järkevät tulonsiirtomekanismit vahvojen ja heikkojen alueiden välillä. Heikommat maat eivät voi devalvoida valuuttaansa, vaan ainoa reitti kilpailukyvyn parantamiseen on vaarallinen deflaatioreitti.
Kreikan ja Irlannin kaltaiset lainapaketit eivät ole tälllaisia järkeviä tulonsiirtomekanismeja, vaan tällaiset purkka- ja klemmariratkaisut ajavat pitkällä aikavälillä heikkoja maita entistä syvempään ahdinkoon.
Mennäänkö tiiviimmin yhteen?
Euroopan unionilla on edessään suuri kysymys: pitääkö valuuttaunionin päälle rakentaa entistä tiiviimpi talousliitto, joka tasaa automaattisesti vahvojen ja heikkojen alueiden eroja? Ajatus tällaisesta liitosta ei välttämättä herätä äänestäjissä etenkään vauraammissa maissa suurta innostusta.
Mutta jossain vaiheessa loppuu kärsivällisyys myös kiireessä improvisoitujen lainapakettien jatkuvaan rakentamiseen ja Euroopan nilkuttamiseen kriisistä toiseen. Tragikomedian loppunäytös voi olla vielä vuosien päässä. Aplodeja on turha odottaa.
Viime kädessä kriisissä on kysymys valuuttaunionin perusongelmasta. Unioni on pakottanut yhteen hyvin erikuntoisia talousalueita saman valuutan alle. Valuuttaunionista kuitenkin puuttuvat yhteinen talouspolitiikka ja järkevät tulonsiirtomekanismit vahvojen ja heikkojen alueiden välillä.
Kreikan ja Irlannin kaltaiset lainapaketit eivät ole tälllaisia järkeviä tulonsiirtomekanismeja, vaan tällaiset purkka- ja klemmariratkaisut ajavat pitkällä aikavälillä heikkoja maita entistä syvempään ahdinkoon."
Talouselämä 22.11.2010
Eurooppa korjaa Irlannin purkalla ja klemmarilla
Eurooppalaisen tragikomedian toinen näytös on tullut lakipisteeseensä. Pitkän pehmittelyn ja tinkaamisen jälkeen Irlanti suostui sunnuntaina ottamaan vastaan Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston rakentaman tukipaketin.
Yksityiskohdat selviävät lähiviikkoina. Ennakkoarvioiden Irlanti saattaa saada lainaa jopa 80 miljardia euroa pankkijärjestelmänsä pönkittämiseen ja pankeistaan takuuseen menneen Irlannin valtion pelastamiseksi.
Tragikomedian ensimmäinen näytös huipentui keväällä Kreikan saamaan 110 miljardin lainapakettiin.
Pelastuspakettia kyhäävien poliitikkojen toivomus on, että kolmatta, neljättä tai viidettä näytöstä ei tulisi ja että luottamus valtioiden velkapapereihin palautuisi. Tähän harva vakavasti uskoo. Irlannin saama pelastusrengas ei millään tavalla muuta minkään muun jäsenmaan talouslukuja parempaan suuntaan.
Portugali on jo vihjaillut tarvitsevansa apua. Espanja on suuri tuntematon. Siellä on ollut Irlannin veroinen suuri kiinteistökupla - ovatko pankit todella selvinneet siellä yhtään puhtaammin paperein kuin Irlannissa? Tästä Washington Postin kokoamasta euromaiden velkavertailusta huomaa selvästi, että velkasijoittajat voivat haistaa verta myös syvästi velkaantuneessa Italiassa.
Hoidetaan velka velalla
Kreikan ja Irlannin saamat apupaketit ovat vain väliaikaisia pelastusrenkaita. Ne kasvattavat entisestään ylivelkaantuneiden maiden velkataakkaa. Eräpäivä vain siirtyy myöhemmäksi.
Etenkin Kreikan tapauksessa näyttää kuitenkin väistämättömältä, että velkoja joudutaan muutaman vuoden kuluttua järjestelemään uudestaan. Kaikki eivät saa omiaan takaisin.
Viime kädessä kriisissä on kysymys valuuttaunionin perusongelmasta. Unioni on pakottanut yhteen hyvin erikuntoisia talousalueita saman valuutan alle. Valuuttaunionista kuitenkin puuttuvat yhteinen talouspolitiikka ja järkevät tulonsiirtomekanismit vahvojen ja heikkojen alueiden välillä. Heikommat maat eivät voi devalvoida valuuttaansa, vaan ainoa reitti kilpailukyvyn parantamiseen on vaarallinen deflaatioreitti.
Kreikan ja Irlannin kaltaiset lainapaketit eivät ole tälllaisia järkeviä tulonsiirtomekanismeja, vaan tällaiset purkka- ja klemmariratkaisut ajavat pitkällä aikavälillä heikkoja maita entistä syvempään ahdinkoon.
Mennäänkö tiiviimmin yhteen?
Euroopan unionilla on edessään suuri kysymys: pitääkö valuuttaunionin päälle rakentaa entistä tiiviimpi talousliitto, joka tasaa automaattisesti vahvojen ja heikkojen alueiden eroja? Ajatus tällaisesta liitosta ei välttämättä herätä äänestäjissä etenkään vauraammissa maissa suurta innostusta.
Mutta jossain vaiheessa loppuu kärsivällisyys myös kiireessä improvisoitujen lainapakettien jatkuvaan rakentamiseen ja Euroopan nilkuttamiseen kriisistä toiseen. Tragikomedian loppunäytös voi olla vielä vuosien päässä. Aplodeja on turha odottaa.