WHO estimated that there were about 4.3 million deaths in 2012 caused by indoor air pollution, mostly people cooking inside using wood and coal stoves in Asia. WHO said there were about 3.7 million deaths from outdoor air pollution in 2012, of which nearly 90% were in developing countries.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ulkoilman saasteisiin kuolee arviolta 3,7 miljoonaa ihmistä vuodessa. Lähes 90 prosenttia näistä kuolemista tapahtuu niin kutsutuissa kehitysmaissa.

Ilman saastuminen on yksi merkittävä pitkäaikainen ympäristöongelma, joka on vaivannut sekä markkinataloutta että keskusjohtoista suunnitelmataloutta. Taloustieteissä puute on nimetty "ulkoisvaikutusten ongelmaksi". Markkinatalous tekee suhteellisen käteväksi käydä kauppaa kahden osapuolen välillä, mutta tällä kätevyydellä on varjopuoli – kaupankäynnin vaikutukset muihin osapuoliin jäävät hinnoissa huomiotta.

Näin ollen esimerkiksi kuluttaja ja yritys hyötyvät molemmat ympäristön kustannuksella tehdessään sähkösopimuksen, sillä he "ulkoistavat" osan energian tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvista ympäristöhaitoista muiden maksettavaksi.

Monet markkinatalouden kannattajat pitävät ulkoisvaikutusten ongelmaa vähäisenä, ja ongelman ratkaisuksi esitetään yleisesti joko korjaavia veroja tai pienimpienkin luonnon osasten omistussuhteiden pikkutarkkaa kirjaamista ja niillä käytävää jatkuvaa kauppaa. Jos esimerkiksi tuotteen hinta on 10 prosenttia halvempi, koska sen tuotannossa käytetään ympäristön kannalta haitallisempaa tekniikkaa, korjaava vero olisi vastaavasti tämän hintaedun luokkaa. Näitä korjausveroja voidaan kohdentaa aiheutettujen ympäristöhaittojen lieventämiseksi.

Ongelmana näissä veroissa on, että niitä säädetään tapauskohtaisesti ja vasta suurten ongelmien ilmetessä. Eri alojen asiantuntijat ovat alkaneet vasta ymmärtää, kuinka laajoja vaikutuksia yritysten ja yksilöiden valinnoilla on muihin ihmisiin ja ympäristöön. Tuotannon ja kulutuksen vaikutukset ihmisten terveyteen ja globaaleihin ekosysteemeihin ovat viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella häkellyttävän suuria. Kansantalouden kannalta keskeisillä teollisuudenaloilla on myös asemansa puolesta poliittista vaikutusvaltaa, ja heillä on hyvät mahdollisuudet lobata liikevoittoja oletettavasti heikentäviä veroja vastaan.

Markkinatalouden keskeisenä puutteena on, etteivät markkinoiden hintasignaalit ota suoraan ympäristölle ja ihmisille aiheutuvia haittoja tai hyötyjä lainkaan huomioon. Hinnat vääristyvät nopeasti ja nämä väärät hinnat puolestaan muuttavat ajan myötä myös ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Ei ole tavatonta vaihtaa omia kulutustapoja hintavaihteluiden mukaan, ja ajan myötä suurempiinkin muutoksiin tottuu. Näin ollen säännöllisesti liian edulliset hinnat ympäristön kannalta haitallisissa tuotteissa kannustavat yksilöitä ja yhteisöjä haitallisiin valintoihin. Teollistumisen ajoista asti hinnat ovat suosineet muun muassa kivihiilen polttamista ja resurssi-intensiivistä tuotantoa. Tämä on aikojen saatossa aiheuttanut lukuisia ympäristökriisejä ja -katastrofeja.

Maailma on taloudellisen globalisaation seurauksena verkottuneempi kuin koskaan. Markkinatalouden hinnanmuodostus toimii kuitenkin aivan kuin ihmisyhteisöt eläisivät erakkomaista elämää, jossa omilla valinnoilla ei ole vaikutusta muiden hyvinvointiin. Lähitulevaisuudessa on uudistettava markkinataloutta muun muassa korjaavin veroin, jotta vakavimmilta ympäristöhaitoilta voidaan välttyä. Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä rakentamaan uusi talous, jossa hinnat sisältävät myös tuotannon ja kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja muihin ihmisiin. Maapallon tulevaisuutta ei turvata epävarmoilla purkkaviritelmillä, vaan sellaisilla talouden lainalaisuuksilla, jotka ovat pohjimmiltaan ekologisesti kestävät.

Lue myös: