Maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana. Vuoteen 2050 mennessä ne saattavat kasvaa vielä 30 prosenttia, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.
Järjestön omaan tietokantaan perustuvien tietojen mukaan suurin päästöjen aiheuttaja sektorilla on maatalous, jonka sisällä suurin syntipukki on viljan ja karjan tuotanto. Viljan ja karjan tuotannon päästöt kasvoivat vuosina 2001–2011 4,7 miljardista hiilitonnista yli 5,3 miljardiin. Lisäys tapahtui pääosin kehitysmaissa.
Suurin syy maatalouden päästöihin on karjan tuottama metaani, jonka osuus maatalouden kasvihuonekaasujen tuotannosta on 40 prosenttia.

Markkinatalouksille tyypillinen ulkoisvaikutusten ongelma on valtavirran taloustieteilijöiden ja lukuisten talousvaikuttajien mielestä vähäpätöinen sivuseikka. Ulkoisvaikutuksia pidetään marginaalisena ongelmana, jota ilmenee harvoin ja pienessä mittakaavassa.

Tietoa kerääntyy kuitenkin jatkuvasti lisää tuotannon ja kulutuksen moninaisten oheishaittojen laajuudesta. Maa- ja metsätalouden kasvavat päästöt ovat oppikirjaesimerkki tuotannon negatiivisista ulkoisvaikutuksista – toisin sanoen ruoan tuotannossa syntyvien oheishaittojen vaikutuksista ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjä runsaasti aiheuttavat tekniikat ja tuotteet ovat markkinataloudessa etulyöntiasemassa, sillä niiden aiheuttamat kustannukset luonnontuhojen muodossa eivät näy hinnoissa.

Markkinatalouden kyvyttömyys ottaa tuotannon ja kulutuksen vaikutuksia huomioon suoraan hinnoissa on tärkeänä tekijänä monissa viime vuosisatojen lukuisissa vakavissa ympäristökriiseissä. Akuutein kriisi on ilmastonmuutos, joka talouden nykyrakenteiden vauhdittamana muodostaa jo nyt yhden keskeisimmän turvallisuusuhan monille maille ja joka konservatiivistenkin arvioiden valossa on kiihtymässä planeetan historiassa ennennäkemättömällä tavalla.

Nykytilanteessa on pyrittävä paikkaamaan markkinatalouden pahimpia puutteita erilaisin korjausliikkein, kuten markkinavirheitä korjaavin veroin ja kansainvälisin poliittisin sopimuksin. Markkinatalouden variaatioita on monia, ja nykyistä merkittävästi ympäristöystävällisempi markkinatalous on saavutettavissa elintärkeillä uudistuksilla.

Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin aloitettava työ uuden talouden rakentamiseksi, jossa ympäristön turmelu ja ihmisten heikkojen neuvotteluasemien hyväksikäyttö eivät ole kannattavaa liiketoimintaa. Talouden kannustimien on ohjattava taloustoimijoita yhteistä hyvää edistävään toimintaan lyhytnäköisen oman edun tavoittelun sijaan.

Lue myös: