Budjettiriihen saavutuksia selostaneet ministerit ja iso joukko valtakunnan eturivin ekonomisteja on jo vuosien ajan tuonut julki huoltaan valtion liian suuresta velkamäärästä.

[…] Ongelmallista on velkatarkastelujen rajaaminen pelkän valtionvelan tunnuslukuihin, niin kuin julkinen talous olisi irrallaan Suomen kansantalouden kokonaisuudesta. Valtio ja muu julkinen talous ovat kuitenkin kiinteä osa sitä.

Suomen asema EU- ja euromaana muistuttaa, ettei velkamäärien ja velkaisuuden tarkastelua ole perusteltua rajata pelkästään Suomen kansantalouteen.

Suomessa kiinnitetään taloustoimittaja Jan Hurrin mielestä liikaa huomiota yksinomaan valtion velkaan. Tämä on ongelmallista siksi, että kansantalous on kokonaisuus, joka koostuu useista eri komponenteista. Osa asiantuntijoista pitää parhaimpana mittarina kansantalouden kokonaisvelkaa, koska se sisältää myös yritysten, rahoitusalan ja kotitalouksien velkaantuneisuuden.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa 2008 puhjennut finanssikriisi ja sitä seuranneet kriisit Euroopan maissa ovat pääsääntöisesti johtuneet yksityisen velan räjähdysmäisestä kasvusta ja sitä seuranneesta kuplan puhkeamisesta. Tästä syystä on oleellista kiinnittää huomiota valtion velan lisäksi esimerkiksi rahoitusalan ja kotitalouksien velkatasoon.

Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Strategic Analysis Corporation on vuosikymmenten ajan tutkinut velan vaikutuksia kansantalouksien suorituskykyyn.

Sen mukaan kansantalouden kokonaisvelkataakalla on enemmän merkitystä kuin esimerkiksi pelkän valtion velkaisuudella. Lopulta korkoihin ja lyhennyksiin on löydyttävä rahaa joka tapauksessa saman kansantalouden tuloista, olipa velka julkisen tai yksityisen talouden nimissä.

Analyysiyhtiön mukaan kansantalouden ihanteellinen velkasuhde on 150 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.

Hurri lainaa artikkelissaan analyysi-yhtiön Strategic Analysis Corporationin arvioita terveellisestä velkaantumisen tasosta. Ihanteellinen taso olisi 150 prosenttia bruttokansantuotteesta – Suomessa bruttovelka on kuitenkin peräti yli 500 prosenttia.

Suomen valtion velka, noin 60 prosenttia vuotuisesta kokonaistuotannosta, on itse asiassa eurooppalaisessa vertailussa alhainen, ja Suomi onkin yksi harvoja EMU-maita, joka täyttää EU:ssa sovitut velkaehdot. Mistä Suomen hurja bruttovelka sitten koostuu?

Puolet velasta on rahoitusalan velkaa. Myös kotitaloudet ja yritykset ovat huomattavan velkaantuneita:

Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin tuoreimpien velkatilastojen mukaan Suomen julkisella taloudella (valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt) on velkaa noin 110 miljardia, kotitalouksilla 140 miljardia, yrityksillä 200 miljardia ja rahoitusalalla 600 miljardia euroa.

Velkaa on kaikkiaan vähän yli tuhat miljardia euroa eli kymmenen kertaa niin paljon kuin valtiolla yksistään. Ilman rahoitusalan velkoja Suomen piikissä on 450 miljardin euron velat.

Tuon velkamäärän hoitaminen alkaa syödä talouskasvun eväitä samalla hetkellä, kun korot kääntyvät nousuun. Valtion velka ei ole Suomen velkahuolista suurin, vaan pienin.

Hurrin pääargumentti on, että kansantaloutta on katsottava kokonaisuutena. Erityisen perustelluksi Hurrin näkemyksen tekee se, että valtaosa talouskriiseistä on johtunut nimenomaan yksityisen velan kuplien puhkeamisesta.

Lue myös: