Ylioppilaslehti kysyi suomalaisen tutkijakentän "kirkkaimmilta aivoilta, mikä teoria tai käsite on jarruksi kehitykselle ja paremmalle yhteiskunnalle". Myös taloutta koskevia ideoita nostettiin esille, ja ne ansaitsisivatkin laajempaa huomiota nykyisessä talouskeskustelussa.

Helsingin yliopiston tutkija Timo Miettinen: Laissez-faire

”Ranskalainen valtiomies Jean-Baptiste Colbert (1619–1683) tapasi vuonna 1681 joukon liikemiehiä, joille hän esitti kysymyksen siitä, mitä Ranskan valtio voisi tehdä kaupan edistämiseksi. Legendan mukaan Colbert sai vastauksekseen ’Laissez-nous faire’ – vapaasti: jättäkää meidät rauhaan.

[...] Suomessa tätä ajattelutapaa ovat edustaneet viime aikoina puheenvuorot, jotka syyttävät valtiota milloin liiasta sääntelystä, milloin paisuneesta ja tehottomasta julkisesta sektorista. Valtio on kuin kiusaaja, joka huvikseen tönii ja kampittelee startup-yrittäjiä ja joka saa sadistista tyydytystä esimerkiksi ympäristönormien valvonnasta.

Åbo Akademin professori Alf Rehn: Talous on yhteiskunnasta ja kulttuurista erossa oleva kenttä

”Tiede kärsii usein siitä, että se eriyttää asioita, joita tulisi erikoistumisen ja tarkkuuden nimissä tutkia yhdessä. Tämä on vitsaus etenkin taloustieteissä.

[...] Kehitystä on tapahtunut, mutta talous ei ole aidosti vapaa ennen kuin sitä tutkivat hyväksyvät, että esimerkiksi lapset ovat taloudelle yhtä tärkeitä kuin toimitusjohtajat. Ehkä tärkeämpiä.”

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo: Tasa-arvon ja tehokkuuden ristiriita

”Empiirinen tutkimus osoittaa, että talouskasvu on ollut tasa-arvoa tavoitelleissa markkinatalouksissa – esimerkiksi pohjoismaissa – pitkällä aikavälillä nopeampaa kuin muualla. OECD:n julkaisemat tuoreet raportit puolestaan todistavat, että eriarvoisuus on yhteydessä heikompaan talouskasvuun.”

Helsingin yliopiston tutkija Lauri Holappa: Luonnollinen työttömyys- ja kasvuaste

”Taloustieteessä on pitkään elänyt käsitys niin sanotuista luonnollisista työttömyysasteista ja kasvuasteista, joilla viitataan sellaisiin työttömyyden tai talouskasvun asteisiin, joihin talous automaattisesti pitkällä aikavälillä palaa.

[...] Luonnollisen työttömyysasteen ja kasvuasteen teorioista seuraa tulkintoja, joissa kokonaiskysynnän säätelyn merkitystä vähätellään. Tämä näkyy esimerkiksi Suomen nykyisessä tilanteessa siten, että elvytyspolitiikalle ei nähdä tarvetta, koska suhdannekuopan ajatellaan häviävän itsestään ennen pitkää. Näin ollen talouspolitiikka voi olla keskellä lamaakin kiristävää ja työttömyyttä lisäävää.

Tieteellisesti ottaen ongelmallisinta on kuitenkin se, että ei ole olemassa yhtäkään uskottavaa selitystä sille, miksi työttömyysaste tai kasvuaste pitkällä aikavälillä automaattisesti palautuisivat ’luonnolliselle tasolle’. Kaikki tunnetuimmat palautumismekanismit on kumottu jo vuosikymmeniä sitten.”

Lue myös: