Englantilaisen Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Ha-Joon Chang väittää, että EU-maiden harjoittama talouden kiristyspolitiikka ei tuota hyviä tuloksia. Helsingin yliopiston tutkija Lauri Holappa puolestaan ajattelee, että elvytyspolitiikkaa vastustetaan esimerkiksi siksi, etteivät ihmisten palkat nousisi. 

Professori Ha-Joon Chang varoittaa Suomea suurista menojen leikkauksista Tuimalle antamassaan sähköpostihaastattelussa.

– Hyvinvointimenojen liiallinen leikkaaminen voi vähentää Suomen tärkeintä vahvuutta – hyvinvointivaltiota, jossa on hyvin organisoitu koulutusjärjestelmä, Chang väittää.

[...]

Prospect-lehti on rankannut professori Ha-Jon Changin maailman kymmenen tärkeimmän ajattelijan joukkoon. Hän on voittanut muun muassa Leontifel-palkinnon, jonka yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston Global Development And Environment -instituutio myöntää huomattavista ansioista taloustieteen saralla.

[...]

Hän katsoo, että euroalueen valtioiden budjettien alijäämät, Kreikkaa lukuun ottamatta, ovat aiheutuneet verotulojen romahduksesta. Myös Suomessa. Romahdukset taas ovat seurausta vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta taloudessa.

Vuonna 2008 Suomen valtion verotulot olivat noin 37,2 miljardia, josta ne putosivat noin 31,5 miljardiin vuonna 2009.

– Kyse ei ole siitä, että hallitukset olisivat kuluttaneet liikaa, joten leikkaukset eivät tule parantamaan valtioiden alijäämiä budjetissa.

[...]

Holappa haluaa selventää suomalaisille, miksi leikkauspolitiikka ei toimi.

– Voimakkaat leikkaustoimenpiteet voivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valtio irtisanoo suoraan työntekijöitä tai alentaa tulonsiirtoja, kuten opintotukea tai työttömyysturvaa.

Holappa katsoo, että molemmat leikkaustoimenpiteet vaikuttavat siten, ettei ihmisillä ole enää yhtä paljon rahaa kuin ennen leikkauksia, joten he eivät voi kuluttaa yhtä paljon kuin aikaisemmin. Rahaa jää vain tarvittavaan, jos edes siihen.

Kun ihmiset kuluttavat vähemmän, yritykset investoivat vähemmän, koska heidän tuotteitaan ei osteta.

Kun yritykset investoivat vähemmän, ne eivät palkkaa lisää työntekijöitä. Näin ihmiset eivät saa töitä eli palkkaa, jolla kuluttaa tuotteita. Samalla työttömyys lisääntyy.

Toinen pointti on, että jos yrityksen tuotteita ei osteta, niiden voitot kärsivät. Silloin ne joutuvat leikkaamaan kulujaan ja se voi kohdistua työntekijöihin. Ja taas syntyy työttömyyttä.

Työttömyyden kasvu johtaa sosiaali- ja työttömyysturvamenojen nousuun ja verotulojen laskuun, kun aikaisemmin työssä olleet eivät maksa veroja ja tarvitsevat tukea.

– Näin ollen valtion velkaantumisaste saattaa kääntyä leikkaustoimenpiteiden myötä ironisesti nousuun. Tämä on nähty monissa EU-alueen kriisimaissa: Kreikan velkaantumisaste on paljon pahempi kuin ennen leikkauksia.

Artikkelissa käydään läpi sekä talousteoreettiset että historialliset perusteet leikkauspolitiikan haitallisuudesta. Artikkelia täydentää erinomaisesti myös Nobel-palkitun taloustieteilijä Amartya Senin kirjoitus leikkauspolitiikan hyvin ymmärretyistä seurauksista talouden kehitysmahdollisuuksille ja toiminnalle.

Koko talouden umpikujaan ajamisen sijaan valtion olisikin panostettava toimiviin peruspalveluihin, julkiseen sektoriin ja ekologisiin uudistuksiin. Taloutta tulisi viedä eteenpäin demokraattisesti ja tavoitella asioiden toteuttamista uudella tavalla ilmastokatastrofiin vastaten. Samalla parannetaan työllisyyttä ja ihmisten hyvinvointia, joka näkyy myös toimivampana taloutena ja koko talouden kehittymisenä.

Lue myös: