Pariisissa saavutettu ilmastosopimus velvoittaa saasteista vastaavia yrityksiä ja valtioita toimintaan. Päästöjä tulisi vähentää merkittävästi, jotta ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä. Samalla talouteen on saatava kasvuvauhtia, muuten massatyöttömyys ja köyhyys lisääntyvät. Ovatko tavoitteet ristiriidassa?

Teollistumisesta asti talouden kasvu on lisännyt myös luonnonvarojen käyttöä. Tämän takia monet yhdistävät talouskasvun perustellusti luonnon turmelemiseen. Koska bruttokansantuotteella (BKT) mitataan vuotuisen taloustuotannon arvoa, näkevät monet BKT:n kasvun itsessään suurena ympäristöongelmana. Todellisuudessa ongelma on monimutkaisempi – ja ainakin teoriassa BKT voi kasvaa samalla, kun luonnonvarojen kulutus ja päästöt eivät lisäänny.

Talouskasvu perustuu pitkälti tuottavuuden kasvuun, mikä voi johtua esimerkiksi tietotaidon ja teknologian kehittymisestä. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa sitä, että samalla työmäärällä ja resursseilla saadaan enemmän aikaan. Oleellista onkin, miten tuottavuuden kasvu hyödynnetään. Jos esimerkiksi lisääntynyt vauraus käytetään kerskakulutukseen, ympäristö kuormittuu. On parempia tapoja.

Historiassa tuottavuuden kasvua on hyödynnetty lisätulojen lisäksi vapaa-aikana. Ratkaisut ovat vaihdelleet alueittain: Yhdysvalloissa lomia on pidetty vähän, Euroopassa selvästi enemmän. Kuten taloustieteilijä Dean Baker on todennut, lomia tulisi pidentää Euroopassakin nykyisestä.

Vapaa-aika ei ole ainoa vastuullinen valinta. Myös sillä on merkitystä, mitä ostetaan. Paremmat ohjelmistot, koulutus ja terveydenhuolto kasvattavat taloutta, mutta eivät rasita intensiivisesti ympäristöä. Nämä alat ovat niin sanotusti työvoimaintensiivisiä, eli suuri osa satsauksista menee työntekijöihin. Työllistämisvaikutus on siis erinomainen.

Markkinatalous on osa ongelmaa. Se kannustaa järjestelmällisesti yksityiseen kulutukseen elintärkeiden yhteisten investointien sijaan ja pahimmillaan mielivaltaiseen konsumerismiin. Tämän lisäksi markkinataloudessa ympäristöhaitat eivät näy hinnoissa, mikä tekee esimerkiksi ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä monille kannattavaa liiketoimintaa. Samasta syystä öljyteollisuuden suuryhtiöt ovat tietoisesti käyneet valtavien resurssiensa voimin vuosikymmeniä kestänyttä kampanjaa ilmastotieteen löydösten kyseenalaistamiseksi.

Näitä talousjärjestelmän valuvikoja on korjattava mahdollisimman tehokkaasti tulevina vuosina. Vahvat ja sitovat kansalliset päästörajat yhdistettynä päästökauppaan lienevät lyhyellä aikavälillä välttämättömiä korjausliikkeitä. Tulevina vuosikymmeninä on reformien ohella asteittain rakennettava uutta taloutta, kulmakivinään demokratia ja ympäristön kestävyys. Ympäristön turmelun sijaan talouden kannustimien on ohjattava luonnonsuojeluun ja elämän monimuotoisuuden arvostamiseen.

Lue myös: