Adam Smith vastusti eriarvoisuutta
DePaul-yliopiston valtiotieteen professori David Lay Williams nostaa kirjoituksessaan esiin vähemmän tunnettuja yksityiskohtia Adam Smithin ajattelusta. Vapaamarkkina-ajattelun kantaisä Adam Smith on jo Kansojen varallisuutta kirjoittaessaan ollut tietoinen taloudellisesta eriarvoisuudesta ja sen haitallisuudesta yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnille.
Ihmisluonto ja eriarvoisuus
Kansojen varallisuus julkaistiin vuonna 1776 vahvana vastalauseena Britanniassa vakiintuneelle merkantilistiselle järjestelmälle. Smith oli kuitenkin saavuttanut akateemista mainetta jo vuonna 1759 julkaistulla teoksellaan Moraalituntojen teoria. Smithin mukaan taloudellinen eriarvoisuus syntyy ihmisluonnosta – oman edun tavoittelusta, luonnollisesta halusta saada hyväksyntä kanssaihmisiltä sekä synkästä halusta hallita muita.
Smithin mukaan kansalaisten ihailu rikkaita kohtaan on moraalista ajattelua eniten korruptoiva voima. Rikkauksien esittelyllä ei ollut Smithin mukaan muuta tarkoitusta kuin ruokkia vauraiden luonnollista itsekkyyttä ja ahneutta.
Köyhyys nöyryyttää
Köyhyys puolestaan näyttäytyy Smithille häpeällisenä. Mitä suurempi kuilu vallitsee vauraiden ja köyhien välillä, sitä alempiarvoisina hyväosaiset pitävät köyhiä. Heidän on eriarvoisuuden kasvaessa vaikeampi asettua alempien yhteiskuntaluokkien asemaan. Smith oli myös huolissaan puuduttavasta ja monotonisesta palkkaorjuudesta, johon kuristava köyhyys voi ajaa valtavan joukon ihmisiä.
Smith puolusti Kansojen varallisuudessa kannattamaansa markkinataloutta merkantilismia tehokkaampana järjestelmänä absoluuttisen köyhyyden vähentämiseen. Smith argumentoi, että markkinatalous tuottaa niin paljon yhteiskuntaan vaurautta, että myös köyhät hyötyvät. Smith myös kannatti progressiivista verotusta oikeudenmukaisena ratkaisuna.
Köyhyys ja eriarvoisuus eri asioita
On kuitenkin tärkeää huomata, että absoluuttisen köyhyyden poistaminen on eri asia kuin eriarvoisuuden vähentäminen. Smithin kuvaamat yhteiskunnan kerrostumisen ongelmat olisivat edelleen läsnä, vaikka absoluuttisesta köyhyydestä päästäisiinkin. Valitettavasti markkinatalous ei ole lunastanut edes Smithin odotuksia absoluuttisen köyhyyden poistamisesta – huolimatta siitä, että järjestelmä on osoittautunut erittäin dynaamiseksi ja energiseksi. Vaurautta on luotu ennennäkemättömiä määriä, mutta se on jakautunut erittäin epätasaisesti.
Lue myös: