Byrokratia mielletään nykyään valtion virastojen tarpeettomaksi paperin pyörittämiseksi. Retoriikka on suomalaisille tuttua: virkamiehet pyörittelevät dokumentteja ja kehittävät mitä mielivaltaisempia uusia sääntöjä samalla, kun yksilöitä ja yhteisöjä pakotetaan täyttämään jos jonkinlaista kaavaketta. Tosiasiassa byrokratiaa löytyy nyky-yhteiskunnan kaikilta alueilta ja ajoittain sille on myös tarvetta.

Byrokratiaa kaikkialla

Historioitsija David Graeber on tutkinut byrokratiaa teoksessaan "The Utopia of Rules", ja tullut siihen johtopäätökseen, että nyky-yhteiskunnan kyllästämä kaavakkeiden täyttäminen ja loputon sääntöviidakko on sekä yksityisten että julkisten toimijoiden käsialaa. Näkemykseen on helppo yhtyä, jos on kokemusta viallisten tuotteiden reklamaatioiden tekemisestä laitevalmistajalle tai kauppaketjulle. Kuluttajaa pompotetaan helposti eri tahojen välillä vastuuta vältellen. Teleoperaattorien kanssa toimiminen puolestaan muistuttaa usein pikemminkin Kafkan Oikeusjuttua kuin taloudellista vapautta.

Byrokraattisuus ei ole siis vain julkisen sektorin ilmiö, vaan leimallinen piirre koko nyky-yhteiskunnassa. Monet nyky-yhteiskunnan normaaleiksi mielletyt instituutiot ovat tarkemmin katsottuna läpikotaisin byrokraattisia.

Pankit

Markkinatalous edellyttää toimiakseen välikäsiä, jotka siirtävät käyttämättömänä lojuvia resursseja sinne, missä niille on kova tarve. Ideana onkin, että lainatoiminnalla saadaan lojuvat resurssit hyötykäyttöön. On kuitenkin tärkeää huomata, että pankit eivät tuota mitään konkreettista, eivätkä näin ole osa niin kutsuttua reaalitaloutta. Itse asiassa koko rahoitussektorin tarkoitus on vain sujuvoittaa rahatalouden toimintaa.

Rahoitussektorin säännöllisesti aiheuttamat kriisit ovat osoittaneet, että kyseessä on epävakaata ja usein reaalitaloudelle haitallista byrokratiaa. Finanssikuplien puhjetessa vahingot eivät kosketa pelkkiä sijoittajia, vaan koskettavat työttömyyden ja konkurssien kautta valtaosaa ihmisistä. Todellisuudessa rahoitustoiminta tulisikin nähdä markkinatalouden itseään ruokkivana byrokratiana – ja vaarallisena sellaisena.

Patentit

Markkinataloudessa kannustimet on luotu niin, että innovaatiot ovat hyödyksi yritykselle, jos ne saa omittua itselleen. Jos oma kehitystyö hyödyttää välittömästi muita, miksi edes vaivautua? Hyvin nopeasti havaittiin, että säälimätön markkinakilpailu vie terän rohkeilta innovaatioilta, sillä halvat kopiot syntyivät nopealla tahdilla heti, kun jotain parempaa keksittiin. Tämä on lannistanut monen uudistushenkisen yrittäjän, joka on luullut nauttivansa pitkään kehitystyönsä hedelmistä.

Ongelmaa on pyritty paikkaamaan poliittisilla patenttisopimuksilla, joiden tarkoituksena on ollut turvata innovatiiviselle yritykselle mahdollisuus monopolihinnoitteluun tietyksi määräajaksi. Toisin sanoen markkinatalouden kilpailua rajoitetaan tietyksi ajaksi, jotta yritys voisi nauttia innovaatioidensa turvin korkeammista voitoista.

Järjestelmän ongelmat ovat nykyään laajalti tiedossa. Patenttijärjestelmä suosii suuria yrityksiä, koska heidän asianajajansa osaavat patentoida pienimmätkin muutokset ja korjaukset tuotteissaan. Patenttiriitoja selvitetään vuosia kestävissä oikeudenkäynneissä, jotka sitovat valtavia määriä resursseja silkkaan sopimuspaperien pyörittämiseen.

Yritysten uudistushalukkuutta on pyritty tukemaan sopimuksilla, jotka ovat lisänneet talouteen valtavan määrän tarpeetonta byrokratiaa. Alkuperäinen ongelma on kuitenkin todellinen: mikä yrityksiä kannustaa markkinataloudessa innovaatioihin, jos patenttijärjestelmästä luovutaan?

Hyvä byrokratia?

Erityisesti modernissa yhteiskunnassa on pidettävä tarkkaan kirjaa henkilötiedoista, omistuksista ja vaihdannasta, jotta järjestelmä pysyisi edes jossain määrin luotettavana. On itsestään selvää, että kirjanpito sen itsensä vuoksi on resurssien hukkaa. Byrokratian kohdalla onkin tapauskohtaisesti mietittävä, milloin se on tarpeen ja onko olemassa tehokkaampia tapoja saman tavoitteen saavuttamiseen. Kirjanpito ja rekisterit ovat modernissa taloudessa tarpeen ja helpottavat arkea. Loputonta kaavakkeiden täyttämistä ja puhelinjonossa seisottamista taas on aina syytä karsia – oli sektori mikä hyvänsä.

Lue myös: