Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen pohtivat Uusi talous -blogissaan, voisiko talous pyöriä eri tavalla. Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 22.2.2016.

––

Mitä, jos kaikista yhteiskuntaa käsittelevistä tietokirjoista kasataan kaksi pinoa? Ensimmäiseen pinoon asetetaan ongelmista kertovat kirjat. Toiseen pinoon kerätään rohkeasti ratkaisuja etsivät teokset. Ongelmapino yltäisi kuun kamaralle, kun taas uutta rakentavat ideat yltäisivät hädin tuskin kerrostalon katolle.

Aikuisuuden kynnyksellä oli tapanamme selata Akateemisessa yhteiskunta- ja taloushyllyjen tarjontaa. Kirjojen kannet lupasivat viiltävää analyysia aikamme vitsauksista.

Ne kirjat, joissa luvattiin lääkkeitä vaivoihin, olivat pettymyksiä. Lääkkeiksi tarjottiin veronkiristyksiä suuryrityksille ja vastuunkantoa ympäristörikollisille. Ongelmien syyt jäivät epämääräisiksi.

Naomi Kleinia ja David C. Kortenia lukiessa ei voinut välttyä kysymyksiltä. Miksi nimenomaan suuret yritykset ovat ongelma? Mikä kannustaa ympäristörikollisia uhkaamaan koko planeetan elinkelpoisuutta? Vaikutti siltä, että tärkeimmät kysymykset jäivät kokonaan esittämättä.

Suosituimmat kriittiset teokset tuntuivat kuvailevan yhteiskunnallisten prosessien sijaan sarjakuvien superpahisten edesottamuksia. No Logo kasvatti tietoisuutta musertavista ongelmista, mutta tarjosi hyvin vähän tilalle. Ongelmista on helppoa saarnata valmiiksi samanmielisille, mutta edistystä tapahtuu vain, jos on rohkeutta luoda uutta.

Maailmanparantajat ovat valmiita kiroamaan markkinataloutta äänekkäästikin, mutta ehdotetut korjausliikkeet ovat varovaisia. Musertavaan eriarvoisuuteen tarjotaan verojärjestelmän hiomista, ekologiseen katastrofiin ympäristösääntelyä, päästökauppaa ja sitovia päästörajoja. Ollaan valmiita hiomaan, muttei rakentamaan uutta. Markkinataloutta ei todellisuudessa olla valmiita haastamaan.

Michael Albertin teos Parecon - kapitalismin jälkeinen elämä poikkesi tästä nopeasti tutuksi tulleesta kaavasta. Uusi osallisuustaloudeksi nimetty talousjärjestelmä esiteltiin häpeilemättä, rationaalisena ratkaisuna kapitalistisen markkinatalouden valtaviin puutteisiin.

Maailmanparantajien keskuudessa uudet mallit ovat pitkään olleet tabu, vaikka niiden perään haikaillaan jatkuvasti. Oli virkistävää lukea radikaalia tietotekstiä, jossa vauhkoamisen sijaan tarjottiin viileää päättelyä ja vahvoja, uusia ideoita.

Albertin teoksella on toki puutteensa. Osallisuustalouden ideaa on kehitetty tämän jälkeen runsaasti ja kehitetään yhä.

Emme todellakaan väitä, että nykytalouden ongelmiin on olemassa helppoja lääkkeitä tai kaiken ratkaisevia taikaluoteja – niihin on syytäkin suhtautua skeptisesti. Silkan ruusuisen retoriikan lisäksi tarvitaan konkreettisia ideoita siitä, miten uusi talous kukoistaisi.

Tässä blogissa otetaan haaste vastaan ja nostetaan esiin ratkaisuja. Odotamme kiinnostavaa ja tinkimätöntä keskustelua paremmasta tulevaisuudesta.