“Brittiläinen muotitalo Burberry on vuoden aikana tuhonnut tuotteitaan noin 32 miljoonan euron arvosta. Tuotteet on hävitetty polttamalla, kertoo uutistoimisto AFP.

Myymättä jääneet vaatteet, asusteet ja kosmetiikkatuotteet on hävitetty, koska Burberry yrittää suojella brändiään. Hävittämisellä muotitalo pyrkii varmistumaan siitä, ettei tuotteita varasteta tai laiteta myyntiin alennettuun hintaan.”

Muotitalo Burberryn esimerkki kertoo, kuinka markkinataloudessa on valtavasti tehottomuutta ja resurssien hukkakäyttöä. Burberryn tapauksessa tuhlataan valtavasti ihmisten työaikaa sekä luonnonresursseja ja lopputuloksena on valtavasti jätettä. Ongelmana on markkinatalouden kannustimet, joiden takia Burberryn on (liiketoiminnallisesti) kannattavampaa polttaa vaatteita kuin tarjota niitä halvalla tai ilmaiseksi vaatteita tarvitseville ihmisille.

Aidosti kestävässä taloudessa ja tuotannossa tuotetaan käyttöön ja tarpeeseen, ja myös ylijäämästä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Burberryn yksittäinen esimerkki on osoitus niistä talousteorian ennustamista ja käytännön toistuvasti osoittamista ongelmista, joita markkinataloudessa jatkuvasti nähdään. Kysynnän ja tarjonnan laki ei korupuheista huolimatta toteudu – tuotteista hyötyvien kysyntä ei näy markkinoilla, vaan tuotteet saatetaan pahimmassa tapauksessa tuhota. Hintasignaalien toimimattomuus ei olekaan suinkaan silkka talousteoreettinen sivuseikka, vaan talousjärjestelmämme ytimessä kasvava ongelma.

Lue myös: