Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti Ylelle kolumnin “Työpaikka on tyrannia”, jossa esitettiin perusteluja työpaikkademokratian puolesta. Aalto-yliopistossa tutkimusavustajana toimiva Thomas Taussi kirjoitti kolumniin vastineen otsikolla “Hierarkioiden vastustaminen on huono itseisarvo”. Joona-Hermanni Mäkisen vastaus alla.

---

Thomas Taussi kirjoitti vastineen viimeiseen kolumniini, joka käsitteli demokraattisia työpaikkoja ("Työpaikka on tyrannia", Yle Uutiset, 7.7.2018). Taussi nosti pääargumenttinsa tekstinsä otsikkoon: “Hierarkioiden vastustaminen on huono itseisarvo”, ja niputti kolumnini osaksi hierarkioita yleisesti vastustavaa “muotia”.

Taussin teksti huokuu puhtaan konservatiivista näkemystä siitä, että asioiden vallitseva tila on erinomainen, ja se tulisi säilyttää. Tekstin varsinainen asiasisältö on pettymys. Taussi haastaa kolumnini sijaan pääasiassa itse keksimäänsä väitettä ja täyttää lopun tekstin kertomalla näkemyksiään kaikenlaisista asioista – perustuslaillisesta demokratiasta, kuluttajien organisaationäkemyksistä ja työnjaon tarpeellisuudesta.

Huomautin tästä kyseenalaisesta retorisesta kikkailusta jo jokunen aika sitten liittyen toiseen vastineeseen, jota Taussi oli mukana kirjoittamassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä käyttämästä samaa olkiukkoa toistamiseen – tällä kertaa koko tekstinsä selkärankana.

Todetaan se siis vielä kerran. En vastusta hierarkioita itseisarvona. Kannatan yksilönvapauksien lisäämistä työpaikalla – jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa enemmän omaan työhönsä ja sen tekemisen tapoihin. Vastustan hierarkisuutta työelämäämme vahvasti määrittelevänä ominaisuutena. Vastustan ylhäältä annettuja ja kalkkeutuneita hierarkioita, joiden tärkeimpiin funktioihin kuuluu oman jatkuvuutensa turvaaminen. Demokraattisella työpaikalla voi kuitenkin olla johtajia – hierarkioita – aivan kuten demokraattisissa yhteiskunnissakin. Ilmaisin asian kolumnissani täysin eksplisiittisesti, juuri siksi, ettei tällaista tulkintaa pääse tekemään.

Keskeistä on, kuinka vahvoja työpaikan hierarkiat ovat ja miten ne syntyvät. Demokratiassa kaikkien auktoriteettiin ja pakkoon perustuvien valtarakenteiden on oltava perusteltavissa sekä uudelleen neuvoteltavissa. Valtaosassa nykyisistä työpaikoista näin ei ole. Kiinnostavaa vastineessa on, että Taussi ei kiistä vahvan hierarkisten työpaikkojen olevan tyrannioita. Hän vain toteaa, ettei näe vallitsevassa asiantilassa “ristiriitaa”.

En kirjoittanut ristiriidasta. Hahmottelin kolumnissani sitä, mihin suuntaan työelämää tulisi tulevaisuudessa kehittää. Kuten Taussi tuo tekstissään esiin, hierarkioita on työelämässä madallettu jo jonkin verran ja pienempien yksiköiden autonomian etuja on alettu ymmärtää paremmin. Kehitystä voi jatkaa.

Taussin mielestä demokraattisten työpaikkojen vähäisyys on argumentti niitä vastaan, koska niillä “on ollut jo pitkään mahdollista haastaa ‘tyranniat´ [markkinoilla]”. Pelikenttä ei kuitenkaan ole tasainen. Demokraattisten yritysten on vaikeampi saada starttirahoitusta. Markkinat vaikuttavat myös asiaan, sillä ne kärsivät ulkoisvaikutusten ongelmasta. Työntekijöiden osallisuus päätöksenteossa lisää tutkitusti hyvinvointia, mutta tämä positiivinen ulkoisvaikutus ei näy markkinoilla. Työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen on pahimmillaan vain rasite, joka heikentää yrityksen hintakilpailukykyä. Samoin kuin ilmastonmuutos on ulkoisvaikutus johon markkinat eivät reagoi, inhimillisen hyvinvoinnin näkeminen yrityksen ylimääräisenä kustannuseränä maksaa meille kaikille pitkällä aikavälillä valtavasti.

Yksi Taussin monista väistöliikkeistä liittyy omistussuhteisiin. Hän mainitsee, että omistajilla on nykyisellään oikeus päättää yrityksen organisaatiomallista ja kenet valitaan johtajaksi. Tämä tuskin on kenellekään uutinen. Juuri siksi työntekijöidensä itse omistamat yritykset ovat varteenotettava vaihtoehto työn demokratian edistämiseen.

Taussin maailmankuvan mukaan omistussuhteet perustuvat "vapaaehtoisiin sopimuksiin". Parecon Finlandin blogissa sosiaalipolitiikan asiantuntija Matt Bruenig on kirjoittanut tästä oikeistoliberaalien hellyyttävästä uskosta yksilönvapauteen valtarakenteidemme perustana. Työelämän suhteen voi vielä lisätä, että palkka on useimmille elinehto. Vähäisten ja huonojen vaihtoehtojen edessä työsopimuksista on vapaaehtoisuus kaukana.

Kolumnini varsinainen politiikkasuositus liittyi julkiseen sektoriin. Se on kaikkien kansalaisten yhdessä omistama, joten omistussuhteet eivät ole este työpaikkojen demokratisoinnille. Taussi ei kirjoittanut aiheesta mitään.

Taussi jäi kolumnissani kaipaamaan tunnetun saksalaisen sosiologin Max Weberin byrokratianäkemysten käsittelyä. Syy jäi hieman epäselväksi. Vastataan silti lukijan toiveeseen.

1920-luvun alkupuolella Weberin mielestä vahvan hierarkinen byrokratiakoneisto oli modernin yhteiskunnan edellytys sen kaikilla sektoreilla. Hän kuvasi hahmottelemansa järjestelmän rationaaliseksi, käskyttäväksi, jäykän sääntöpohjaiseksi ja teknologian kehittyessä entistä tehokkaammaksi.

Weberin mielestä komentobyrokratian inhimillinen hinta on merkittävä. Se tuhoaa ihmisen sielun, ja johtaa yhteiskunnallisen elämän “hyiseen pimeyteen”. Näkemys on yhtenevä kolumnissa lainaamieni klassisten vapausfilosofien, John Stuart Millin ja Adam Smithin, ajatusten kanssa.

Työelämän kunnianhimoisella ja kaukokatseisella uudistamisella voidaan ”hyinen pimeys” toivottavasti välttää.