Kauppalehti: "Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"
Kauppalehti:
Esimerkiksi omavaraistalouteen perustuvassa viljely-, metsästys- tai keräily-yhteiskunnassa olisi täysin absurdia puhua johtamisesta samaan tyyliin, kuin siitä yhteiskunnassamme puhutaan. Kun resursseja - viljelymaata sekä metsästys ja keräilyalueita - ei siinä merkityksessä kun me sanan ymmärrämme omista kukaan, niiden käyttöoikeuden määrää usein yhteiset sopimukset tai perinteisen elämäntyylin tai esi-isien sanelema järjestys. Tämänkaltaisessa yhteisössä työtä ei myöskään tarvitse mennä erikseen tekemään paikkaan, jota kutsutaan työpaikaksi, vaan se on saumaton osa ihmisen koko elämää, persoonaa ja roolia sekä perheensä että koko yhteisönsä jäsenenä.
Kun työn organisoimisen, työtehtävien, eri roolien sekä työstä saatavien hedelmien jaon määrittää perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteet sekä perinteiseen elämänmuotoon ja kulttuuriin perustuva yhteisön elämän ylläpitoon tähtäävä toiminta, ajatus "johtamisesta" on lähestulkoon merkityksetön kysymys. Kun metsästys tai viljely tähtää välittömästi perheen ja yhteisön hyvinvointiin, kun ne ovat ihmisille tapoja toteuttaa itseään ja kun menestyksekkäät metsästäjät tai viljelijät nauttivat suurta arvostusta yhteisönsä piirissä, on täysin käsittämätön ajatus, että tarvittaisiin johtajia saamaan heidät tekemään "työnsä" hyvin.
Näin myös osallisuustalous perustuu ajatukseen, "jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään". Työpaikkoja, tehtaita, viljelysmaata tai muita hyödynnettäviä luonnonvaroja ei erikseen omistaisi kukaan, vaan yhteisö neuvottelisi osallistuvassa suunnittelussa niiden käytöstä yhdessä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien periaatteen mukaisesti työnsä jakavat työpaikat sopisivat demokraattisesti itse työn tekemisestä ja jakaisivat sen hedelmät ahkeruuteen perustuvan palkkauksen mukaisesti. Työpaikat olisivat vastuussa työn toteuttamisesta sekä ensisijaisesti itselleen että toiseksi muulle yhteisölle pyrkimällä pitämään lupauksensa hyödyntää heidän käyttöönsä luovetut resurssit mahdollisimman tehokkaasti, osallistuvassa suunnittelussa itse esittämällään tavalla.
Kauppalehti 26.10.2011
"Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"
S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa.
Johtamisen huono kello kuuluu suorastaan maailman ääriin, kajauttaa S-ryhmän entinen pääjohtaja Arto Hiltunen tänään ilmestyneessä johtamiskirjassaan.
Huonoon johtamiseen törmää kaikkialla, Hiltunen täräyttää.
Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.
Hiltunen kannustaa Suomea kehittämään parempaa ja laadukkaampaa johtamista yrityksissä, julkishallinnossa ja kolmannen sektorin piirissä.
Johtamisesta pitäisi tehdä Suomen kilpailuvaltti, koska teknologia ja muu osaaminen eivät liiku mihinkään, ellei yritystoiminta perustu maailman huippuluokan johtamiseen.
Osaamisen sijainti yrityksessä on muuttunut, ja ihmeitä tekevän sankarijohtajan myytti murtuu.
Monia rajujakin johtamiskierroksia elämässään kokenut Hiltunen tuulettaa estottomasti omia johtamiskokemuksiaan ja omia epäonnistumisiaankin - sortumatta kirjassa oman pesän sotkemiseen millään tavalla.
Ei jalkaväen opeilla
Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan. Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan.
Palveluyhteiskunta edellyttää Suomessa parempaa johtamista, Hiltunen ryöpyttää ja toteaa, että johtamien on yrityksen tärkein kilpailukeino. Mutta siihen koulutusjärjestelmämme ei hänen mukaansa juuri valmenna.Silti Hiltunen uskoo, että Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta maailman kärkeen johtamisen laadusta kilpailtaessa.
Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.
Kirja "Johtamisen taito" piirtää kuvaa nykyajan johtajasta, joka saa ihmiset tekemään oikeita asioita motivoituneesti ja itseohjautuvasti, johtajan tahdon mukaan.
S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa. (...) Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.Johtamiseen vaikuttaa muukin kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyvät arvot. Jo pelkkä kielenkäyttö paljastaa selkeästi ajattelun taustalla vaikuttavan ideologian, joka juontaa juurensa kauempaa kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyviin yhteiskunnan valta- ja omistussuhteisiin. Ajatus johtamisesta kuvastaa työn organisoimista tavalla, jossa omistava vähemmistö viime kädessä määrää mitä työtä tehdään, missä, milloin ja kenen ehdoilla sitä tehdään ja kuinka sen hedelmät jaetaan. Tällöin kuvaan astuu kysymys kuinka taivutella työtätekevä väestö tekemään työnsä mahdollisimman tehokkaasti.
(...) Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan. Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan. (...) Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.
Esimerkiksi omavaraistalouteen perustuvassa viljely-, metsästys- tai keräily-yhteiskunnassa olisi täysin absurdia puhua johtamisesta samaan tyyliin, kuin siitä yhteiskunnassamme puhutaan. Kun resursseja - viljelymaata sekä metsästys ja keräilyalueita - ei siinä merkityksessä kun me sanan ymmärrämme omista kukaan, niiden käyttöoikeuden määrää usein yhteiset sopimukset tai perinteisen elämäntyylin tai esi-isien sanelema järjestys. Tämänkaltaisessa yhteisössä työtä ei myöskään tarvitse mennä erikseen tekemään paikkaan, jota kutsutaan työpaikaksi, vaan se on saumaton osa ihmisen koko elämää, persoonaa ja roolia sekä perheensä että koko yhteisönsä jäsenenä.
Kun työn organisoimisen, työtehtävien, eri roolien sekä työstä saatavien hedelmien jaon määrittää perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteet sekä perinteiseen elämänmuotoon ja kulttuuriin perustuva yhteisön elämän ylläpitoon tähtäävä toiminta, ajatus "johtamisesta" on lähestulkoon merkityksetön kysymys. Kun metsästys tai viljely tähtää välittömästi perheen ja yhteisön hyvinvointiin, kun ne ovat ihmisille tapoja toteuttaa itseään ja kun menestyksekkäät metsästäjät tai viljelijät nauttivat suurta arvostusta yhteisönsä piirissä, on täysin käsittämätön ajatus, että tarvittaisiin johtajia saamaan heidät tekemään "työnsä" hyvin.
Näin myös osallisuustalous perustuu ajatukseen, "jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään". Työpaikkoja, tehtaita, viljelysmaata tai muita hyödynnettäviä luonnonvaroja ei erikseen omistaisi kukaan, vaan yhteisö neuvottelisi osallistuvassa suunnittelussa niiden käytöstä yhdessä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien periaatteen mukaisesti työnsä jakavat työpaikat sopisivat demokraattisesti itse työn tekemisestä ja jakaisivat sen hedelmät ahkeruuteen perustuvan palkkauksen mukaisesti. Työpaikat olisivat vastuussa työn toteuttamisesta sekä ensisijaisesti itselleen että toiseksi muulle yhteisölle pyrkimällä pitämään lupauksensa hyödyntää heidän käyttöönsä luovetut resurssit mahdollisimman tehokkaasti, osallistuvassa suunnittelussa itse esittämällään tavalla.
Kauppalehti 26.10.2011
"Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"
S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa.
Johtamisen huono kello kuuluu suorastaan maailman ääriin, kajauttaa S-ryhmän entinen pääjohtaja Arto Hiltunen tänään ilmestyneessä johtamiskirjassaan.
Huonoon johtamiseen törmää kaikkialla, Hiltunen täräyttää.
Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.
Hiltunen kannustaa Suomea kehittämään parempaa ja laadukkaampaa johtamista yrityksissä, julkishallinnossa ja kolmannen sektorin piirissä.
Johtamisesta pitäisi tehdä Suomen kilpailuvaltti, koska teknologia ja muu osaaminen eivät liiku mihinkään, ellei yritystoiminta perustu maailman huippuluokan johtamiseen.
Osaamisen sijainti yrityksessä on muuttunut, ja ihmeitä tekevän sankarijohtajan myytti murtuu.
Monia rajujakin johtamiskierroksia elämässään kokenut Hiltunen tuulettaa estottomasti omia johtamiskokemuksiaan ja omia epäonnistumisiaankin - sortumatta kirjassa oman pesän sotkemiseen millään tavalla.
Ei jalkaväen opeilla
Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan. Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan.
Palveluyhteiskunta edellyttää Suomessa parempaa johtamista, Hiltunen ryöpyttää ja toteaa, että johtamien on yrityksen tärkein kilpailukeino. Mutta siihen koulutusjärjestelmämme ei hänen mukaansa juuri valmenna.Silti Hiltunen uskoo, että Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta maailman kärkeen johtamisen laadusta kilpailtaessa.
Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.
Kirja "Johtamisen taito" piirtää kuvaa nykyajan johtajasta, joka saa ihmiset tekemään oikeita asioita motivoituneesti ja itseohjautuvasti, johtajan tahdon mukaan.