Talouselämä: Korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman kilpailussa menestyksestä
Talouselämä:
Älykkyys on tekijä, johon ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa. Se perustuu vahvasti sattumaan, mitä tulee niin perimään kuin kasvuympäristöönkin. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa negatiivisesti niiden aivojen alueiden kehitykseen, jotka ovat vastuussa nimenomaan muistista ja oppimisesta. Talouselämän ja New York Timesin siteeraamat tutkijat sanovat älyllisten kykyjen myös pysyvän samanlaisina pitkin yksilön elämän, joten vaikuttaisi olevan vähän mitä ihminen voi niiden eteen tehdä. Täten palkittaessa ihmisiä tuottavuuden perusteella ei palkitseminen ole kannustavaa eikä reilua, koska se asettaa ihmiset eri viivalle eikä perustu tekijöihin, joihin ihminen voi halutessaan vaikuttaa.
Talouselämä 21.11.2011
Tässä on masentava uutinen menestymisestä 99,9 prosentille ihmisistä
Kumpi ratkaisee ihmisen menestyksen elämässä, kova työ vai älykkyys?
Viime vuosina vallitseva teoria ainakin julkisessa keskustelussa on ollut kova työ - kuuluisan ajatuksen 10000 tunnin aktiivisesta harjoittelusta on popularisoinut muun muassa kirjailija Malmcolm Gladwell.
Viikonlopun The New York Timesissä julkaistussa kirjoituksessa asia kuitenkin käännetään päälaelleen.
Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.
He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa seurattiin yli 2000 ihmistä, jotka olivat saaneet parhaaseen yhteen prosenttiin kuuluvan tuloksen SAT-testistä. Tämän testin tulokset korreloivat vahvasti älykkyysosamäärän kanssa.
Tutkimuksesta selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.
"Korkea älykkyys antaa suunnattoman edun todellisessa elämässä", professorit kirjoittavat.
He myös kertovat omista tutkimuksistaan, joiden mukaan esimerkiksi pianisteilla harjoittelun merkitys ei ole niin suuri kuin älykkyydestä johtuva työmuistin merkitys on. Sama havainto pätee monissa muissakin ammateissa ja tehtävissä, kirjoittajat toteavat.
"Tämän tarkoitus ei ole kiistää harjoittelun voimaa", kirjoittajat sanovat. "Eikä ole tarkoitus sanoa, ettei keskivertoälyllä varustettu ihminen voisi tulla fysiikan tohtoriksi. Se on vain suhteellisen epätodennäköistä. Joskus tiede kertoo meille asioita, joita emme haluaisi kuulla."
Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.New York Times:
He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa (...) selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.
A high level of intellectual ability gives you an enormous real-world advantage. In our own recent research, we have discovered that “working memory capacity,” a core component of intellectual ability, predicts success in a wide variety of complex activities.Kannustavan, motivoivan ja reilun palkkauksen tulisi perustua tekijöihin, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Yhden ihmisen tekemän työn tuottavuutta on äärimmäisen vaikea mitata tarkasti, koska onnistuminen ja tehokas työ on niin monen tekijän summa. Kuitenkin, jos yllä mainittujen tutkijoiden esittämät väittämät väitteet pitävät paikkaansa, perustuu ihmisten tuottavuus voimakkaasti älylliseen kyvykkyyteen.
It would be nice if intellectual ability and the capacities that underlie it were important for success only up to a point. In fact, it would be nice if they weren’t important at all, because research shows that those factors are highly stable across an individual’s life span.
Älykkyys on tekijä, johon ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa. Se perustuu vahvasti sattumaan, mitä tulee niin perimään kuin kasvuympäristöönkin. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa negatiivisesti niiden aivojen alueiden kehitykseen, jotka ovat vastuussa nimenomaan muistista ja oppimisesta. Talouselämän ja New York Timesin siteeraamat tutkijat sanovat älyllisten kykyjen myös pysyvän samanlaisina pitkin yksilön elämän, joten vaikuttaisi olevan vähän mitä ihminen voi niiden eteen tehdä. Täten palkittaessa ihmisiä tuottavuuden perusteella ei palkitseminen ole kannustavaa eikä reilua, koska se asettaa ihmiset eri viivalle eikä perustu tekijöihin, joihin ihminen voi halutessaan vaikuttaa.
Talouselämä 21.11.2011
Tässä on masentava uutinen menestymisestä 99,9 prosentille ihmisistä
Kumpi ratkaisee ihmisen menestyksen elämässä, kova työ vai älykkyys?
Viime vuosina vallitseva teoria ainakin julkisessa keskustelussa on ollut kova työ - kuuluisan ajatuksen 10000 tunnin aktiivisesta harjoittelusta on popularisoinut muun muassa kirjailija Malmcolm Gladwell.
Viikonlopun The New York Timesissä julkaistussa kirjoituksessa asia kuitenkin käännetään päälaelleen.
Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.
He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa seurattiin yli 2000 ihmistä, jotka olivat saaneet parhaaseen yhteen prosenttiin kuuluvan tuloksen SAT-testistä. Tämän testin tulokset korreloivat vahvasti älykkyysosamäärän kanssa.
Tutkimuksesta selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.
"Korkea älykkyys antaa suunnattoman edun todellisessa elämässä", professorit kirjoittavat.
He myös kertovat omista tutkimuksistaan, joiden mukaan esimerkiksi pianisteilla harjoittelun merkitys ei ole niin suuri kuin älykkyydestä johtuva työmuistin merkitys on. Sama havainto pätee monissa muissakin ammateissa ja tehtävissä, kirjoittajat toteavat.
"Tämän tarkoitus ei ole kiistää harjoittelun voimaa", kirjoittajat sanovat. "Eikä ole tarkoitus sanoa, ettei keskivertoälyllä varustettu ihminen voisi tulla fysiikan tohtoriksi. Se on vain suhteellisen epätodennäköistä. Joskus tiede kertoo meille asioita, joita emme haluaisi kuulla."