HS: Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen - luonnon köyhtyminen voidaan silti pysäyttää

in , , ,

HS:

Suomella on tuoreen tutkimuksen mukaan realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Luonnon köyhtymisen hidastaminen vaatii kuitenkin vahvan sitoutumisen ja rakenteellisen muutoksen, tutkijat toteavat.

Toistaiseksi Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi. Tavoitteeseen olisi pitänyt päästä tänä vuonna, mutta lajiston ja elinympäristöjen köyhtyminen on jatkunut, jopa voimistunut.

Joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Niitä uhkaavat ennen kaikkea elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen mutta myös metsästys ja kalastus.

Tänään tiistaina julkaistun Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

[…]

Tutkijat ovat listanneet yli 50 toimenpidettä suunnan kääntämiseksi.

[…]

Lainsäädännön lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee tutkijoiden mielestä poistaa ja muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Maataloustuet tulee ohjata nykyistä tarkemmin monimuotoisuuden parantamiseen.

Keinovalikoimassa ovat myös haittaverot ja -maksut niin, että luonnon köyhtyminen koituu haitan aiheuttajan maksettavaksi. Luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee sitä vastoin palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri.

Koko kansantalouden tasolla tarvitaan tutkijoiden mukaan luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen, kertoo Helsingin Sanomat. Artikkelissa tuodaan havainnollisesti esille, kuinka nykytaloudessa luonto kärsii johtuen markkinatalouden kyvyttömyydestä ottaa luonnolle ja ympäristölle aiheutuvia seurauksia huomioon.

Koska markkinatalous on täysin kykenemätön ottamaan huomioon ympäristökysymyksiä, ovat valtiot luoneet ongelman ratkaisuksi esimerkiksi säätelyä ja haittaveroja. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissaan näiden toimien lisäksi jopa kansantalouden tasolle uudenlaista kirjanpitoa, jotta ympäristölle ja ihmiselle haitallinen toiminta tulisi näkyväksi puutteellisessa talousjärjestelmässämme. 

Vaikka valtiota tarvitaan korjaamaan markkinoiden toimintaa, ei valtion roolin lisääminen ole pitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu. Itse talousjärjestelmää - hintojen määräytymistä, resurssien kohdentumista, tuotanto- ja kulutusrakenteita - pitää korjata.

On selvää, että niin luonnon kuin ihmisenkin tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä siirtyä markkinatalouden puutteellisista ratkaisuista tehokkaampiin ja demokraattisempiin talouden rakenteisiin, mikäli haluamme säilyttää kauniin maapallomme myös tulevaisuudessa.

Lue myös:

Väitös: Markkinaperustaisilla keinoilla ei ratkaista ympäristöongelmia

in , ,

Väitöstiedote, Itä-Suomen yliopisto:

Taloustieteellä on keskeinen asema luonnonvarojen ja ekosysteemipalvelujen hallinnan kehittämisessä. Taloustutkijat ehdottavatkin ympäristöongelmien ratkaisemiseksi usein markkinaperustaisia politiikkakeinoja. Myös ekologisia ongelmia on yritetty ratkaista yhdistämällä ekosysteemipalveluja joko todellisiin tai kuvitteellisiin markkinoihin. Tällöin niitä arvotetaan rahalla tai niihin kehotetaan luomaan yksityisiä omistusoikeuksia. Lisäksi ekosysteemipalvelujen hallintaan ehdotetaan usein ekosysteemipalvelumaksuja.
Taloustieteiden maisteri Arto Naskali arvioi markkinaperusteista lähestymistapaa kriittisesti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Hän osoittaa, että institutionaalinen ekologinen taloustiede yhdessä täydentävien lähestymistapojen kanssa tarjoaa ympäristöhallintaan tuoreita näkökulmia. Dynaamiset ja monimutkaiset sosioekologiset järjestelmät vaativat hallintastrategioita, joilla ei yritetä kontrolloida yhden luonnonvaran optimaalista tuotantoa vakaiksi oletetuissa olosuhteissa.
[…]
Naskalin väitöstutkimus avaa uutta näkökulmaa niin sanottuun vihreään talouteen, jonka ratkaisut perustuvat edelleen perinteisiin talousmalleihin. Naskalin mukaan vihreää taloutta on kuitenkin vaikeaa arvioida ja hahmottaa ilman vihreää taloustiedettä. Tällaisen taloustieteen valtavirrasta poikkeavan ekologisen taloustieteen tulisi olla rajatusti moniarvoista sekä tieteidenvälistä ja sen tulisi pohjautua ekologiseen etiikkaan.
Naskalin mukaan tarvitaankin uudenlaista filosofista suhtautumista. Huomiota tulisi kiinnittää muun muassa avointen systeemien ontologiaan ja ekologiseen etiikkaan sekä oikeudenmukaisuuteen. Samalla kun pyritään kytkeytymään irti kielteisistä ympäristövaikutuksista ja kehitetään biomateriaaleja, tulisi edistää myös ihmisten moraalista kasvua niin suhteessa kanssaihmisiin, muihin lajeihin, tuleviin sukupolviin kuin ekosysteemiseen yhteisöön. Naskali korostaa, etteivät ekologinen taloustiede ja uusklassinen ympäristötaloustiede voi sulautua toisiinsa, koska niiden välillä on merkittäviä ideologisia ja metodologisia eroja.

Talouden tarkasteleminen yksipuolisesti markkinamittarein ja –käsittein ei mahdollista ympäristöongelmien ratkaisemista. Tähän lopputulokseen on päätynyt väitöskirjassaan taloustieteilijä Arto Naskali. Naskali peräänkuuluttaa uudenlaista taloustieteellistä lähestymistapaa, koska hänen mukaansa ekologisella taloustieteellä ja nykyisin vallalla oleva uusklassisella ympäristötaloustieteellä on perustavanlaatuisia eroja.

Ympäristön huomioonottamiseksi tarvitaankin uudenlaisia käsitteitä ja paremmin tosimaailman reunaehdot tunnistavia talousteorioita.

Viime kädessä on muistettava, että markkinatalouden ratkaisut eivät ole yhteensopivia luonnonsuojelun kanssa. Perinteiset talousmallit ovat osoittautuneet riittämättömiksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Ympäristölle erittäin haitallisista oheishaitoista puhutaan tällä hetkellä vallitsevan uusklassisen taloustieteen parissa marginaalisena ilmiönä, niin kutsuttuina ulkoisvaikutuksina. Todellisuudessa esimerkiksi ilmastoa lämmittävät talouden erilaiset ulkoisvaikutukset ovat osoittautuneet selvästi luultua suuremmiksi. 

Pitkällä aikavälillä tarvitaan markkinoita edistyneempiä talouden työkaluja, jotka vievät kohti tasa-arvoisempaa ja demokraattisempaa taloutta. Lähitulevaisuudessa kauaskatseisen kehitystyön ohella on pyrittävä paikkaamaan nykyisen markkinatalouden keskeisimpiä ongelmakohtia, jotta mielekäs elämä maapallolla saadaan turvattua. 

Lue myös:

Tutkimus: Ilmastonmuutoksen haitat odotettua rajumpia

in ,

Stanford Report:

The economic damage caused by a ton of carbon dioxide emissions – often referred to as the "social cost" of carbon – could actually be six times higher than the value that the United States now uses to guide current energy regulations, and possibly future mitigation policies, Stanford scientists say.
A recent U.S. government study concluded, based on the results of three widely used economic impact models, that an additional ton of carbon dioxide emitted in 2015 would cause $37 worth of economic damages. These damages are expected to take various forms, including decreased agricultural yields, harm to human health and lower worker productivity, all related to climate change.
But according to a new study, published online this week in the journal Nature Climate Change, the actual cost could be much higher. "We estimate that the social cost of carbon is not $37 per ton, as previously estimated, but $220 per ton," said study coauthor Frances Moore, a PhD candidate in the Emmett Interdisciplinary Program in Environment and Resources in Stanford's School of Earth Sciences.

Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan hiilidioksidipäästöjen todelliset kustannukset yhteiskunnalle voivat olla aiempaa kuviteltua merkittävästi suurempia. Näillä yhteiskunnallisilla haitoilla tarkoitetaan muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia heikentyviä satoja maanviljelyssä, työn tuottavuuden alenemista sekä terveyshaittoja.

Ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttavat monet asiat. Taloudella on suuri vaikutus, sillä se asettaa reunaehdot muun muassa sille, mitä ja miten yhteiskunnassa tuotetaan ja kuinka paljon. Modernissa taloudessa on tärkeää, että hinnat ovat oikeat. Jos hinnat ovat vääristyneet, taloudellinen toiminta ei ole tehokasta ja toimeliaisuus voi johtaa yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvamisen sijaan haitalliseen kehitykseen. Teollistumisen jälkeen markkinatalouksissa yksi tärkeä hinta, hiilipäästöjen aiheuttamisesta maksettava hinta, on ollut merkittävästi vinossa. Hiilidioksidin päästäminen ilmakehään on ollut yrityksille ilmaista tähän päivään asti, vaikka viime vuosikymmenet on alettu ymmärtää yhä paremmin, mitä äärimmäisiä haittoja ilmaston lämpeneminen maapallolla aiheuttaa. Tämä on kannustanut yrityksiä ja kansantalouksia kehittämään tuotantoaan saastuttavampaan suuntaan.

Ongelma juontaa juurensa markkinatalouden tunnettuun puutteeseen – ulkoisvaikutuksiin. Kun tuottaja ja kuluttaja tekevät kahdenvälisen sopimuksen tuotteen myynnistä, heidän ei tarvitse ottaa lainkaan huomioon kaupankäynnin vaikutuksia muille osapuolille. Taloustieteen oppikirjoissa on usein esimerkki auton myyjästä ja ostajasta. Molemmat osapuolet yleensä hyötyvät kätevästä kaupasta, mutta heidän toimillaan on vaikutuksia myös ympäristölle. Auton käyttö aiheuttaa ajan saatossa ilman saastumista ja ilmaston lämpenemistä, mutta nämä haitat eivät näy auton hinnassa.

Tästä syystä nykyisissä sekamarkkinatalouksissa on käytössä eritasoisia korjaavia veroja, joilla pyritään asettamaan hinnat lähemmäs todellisia kustannuksia. Koska nämä korjaavat verot ovat kuitenkin talousjärjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, niiden asettaminen on usein haasteellista. Vaikutusvaltaisten teollisuudenalojen ja yritysten kyky lobata haittaveroja vastaan aiheuttaa usein sen, että tarpeelliset korjaavat verot jäävät toteuttamatta tai ne jäävät optimaalista tasoa alhaisemmiksi.

Lyhyellä aikavälillä tarvitaan hiiliverojen ja päästökaupan kaltaisia ratkaisuja yhdistettynä kansallisiin sitoviin päästörajoihin. Pidemmällä aikavälillä on huolehdittava siitä, että talous kannustaa ympäristön kannalta vastuulliseen toimintaan. Markkinatalouksien vakavat puutteet ympäristönsuojelun näkökulmasta on otettava vakavasti ja samalla, kun markkinatalouden pahimpia puutteita paikataan edellä kuvatun kaltaisin korjausliikkein, on pyrittävä kehittämään kokonaisvaltaisesti edistyksellisempää ja demokraattisempaa taloutta.

Lue myös:

YK: Kasvihuonekaasuja ilmakehässä ennätysmäärä

in , ,

Yle:

YK:n ilmastonmuutospaneelin mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen tulee halvemmaksi kuin hillitsemättömän ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot.

YK:n ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on ennätyksellisen suuri ja maailmalla on vain vähän aikaa pitää kohtuullisin kustannuksin ilmaston lämpeneminen kurissa.

Loppuraportti vaatii nyt ensi kertaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi lopettaa kokonaan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Se tarkoittaa muun muassa, että sähköntuotanto pitäisi mullistaa ja siirtyä lähes kokonaan päästöttömiin lähteisiin jo runsaan kolmen vuosikymmenen aikana – muuten ilmasto lämpenee yli vaarallisen kahden asteen rajan.

Ilmastonmuutos on aikamme vakava ongelma, ja talousjärjestelmämme vinoutuneet rakenteet ovat olleet edistämässä ilmastonmuutoksen syntyä. Samaan aikaan markkinatalouden rakenteet estävät ilmastonmuutoksen tehokasta torjuntaa. Taloustieteessä yksi markkinoiden tunnetummista ongelmista on nk. ulkoisvaikutusten ongelma. Tämä tarkoittaa, että markkinavaihdannassa otetaan huomioon vain myyjän ja ostajan hyvinvointi. Markkinavaihdossa ja hinnan muodostumisessa ei oteta lainkaan huomioon seurauksia muille ihmisille, tuleville sukupolville tai luonnolle.

Samaan aikaan markkinatalouksissa on hyvin vaikeaa ratkaista ilmastonmuutoksen tapaisia laajoja ongelmia, koska millään yksittäisellä toimijalla ei ole kannustinta ottaa käyttöön vaikkapa ympäristöystävällistä teknologiaa. Yksittäisen yrityksen ja kansalaisen näkökulmasta yleisesti hyvät energiaratkaisut ovat usein vain kustannuksellinen lisärasite.

Näin päädytään pahimmillaan tilanteeseen, jossa vakavatkin ongelmat tunnustetaan, ja jopa tiedetään, miten ongelmat ratkaistaan, mutta kenelläkään ei ole kannustinta tai edes mahdollisuutta toimia yleisesti tehokkaalla ja tarvittavalla tavalla.

Niin älyttömältä kuin se tuntuukin, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa elämän jatkumiseen ei ole varaa nykytaloudessa.

Nykytalouden rakenteelliset ongelmat olisikin tärkeä tunnistaa, ja alkaa aktiivisesti etsiä ja kokeilla parempia talouden rakenteita. Osallisuustalouden ehdotukset voivat toimia loistavana tiekarttana ja innoittajana parempien rakenteiden hahmottelussa.

Lue myös:

YK: Maataloudesta yhä enemmän kasvihuonekaasupäästöjä

in ,

Maailma.net:

Maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana. Vuoteen 2050 mennessä ne saattavat kasvaa vielä 30 prosenttia, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.

Järjestön omaan tietokantaan perustuvien tietojen mukaan suurin päästöjen aiheuttaja sektorilla on maatalous, jonka sisällä suurin syntipukki on viljan ja karjan tuotanto. Viljan ja karjan tuotannon päästöt kasvoivat vuosina 2001–2011 4,7 miljardista hiilitonnista yli 5,3 miljardiin. Lisäys tapahtui pääosin kehitysmaissa.

Suurin syy maatalouden päästöihin on karjan tuottama metaani, jonka osuus maatalouden kasvihuonekaasujen tuotannosta on 40 prosenttia.

Markkinatalouksille tyypillinen ulkoisvaikutusten ongelma on valtavirran taloustieteilijöiden ja lukuisten talousvaikuttajien mielestä vähäpätöinen sivuseikka. Ulkoisvaikutuksia pidetään marginaalisena ongelmana, jota ilmenee harvoin ja pienessä mittakaavassa.

Tietoa kerääntyy kuitenkin jatkuvasti lisää tuotannon ja kulutuksen moninaisten oheishaittojen laajuudesta. Maa- ja metsätalouden kasvavat päästöt ovat oppikirjaesimerkki tuotannon negatiivisista ulkoisvaikutuksista – toisin sanoen ruoan tuotannossa syntyvien oheishaittojen vaikutuksista ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjä runsaasti aiheuttavat tekniikat ja tuotteet ovat markkinataloudessa etulyöntiasemassa, sillä niiden aiheuttamat kustannukset luonnontuhojen muodossa eivät näy hinnoissa.

Markkinatalouden kyvyttömyys ottaa tuotannon ja kulutuksen vaikutuksia huomioon suoraan hinnoissa on tärkeänä tekijänä monissa viime vuosisatojen lukuisissa vakavissa ympäristökriiseissä. Akuutein kriisi on ilmastonmuutos, joka talouden nykyrakenteiden vauhdittamana muodostaa jo nyt yhden keskeisimmän turvallisuusuhan monille maille ja joka konservatiivistenkin arvioiden valossa on kiihtymässä planeetan historiassa ennennäkemättömällä tavalla.

Nykytilanteessa on pyrittävä paikkaamaan markkinatalouden pahimpia puutteita erilaisin korjausliikkein, kuten markkinavirheitä korjaavin veroin ja kansainvälisin poliittisin sopimuksin. Markkinatalouden variaatioita on monia, ja nykyistä merkittävästi ympäristöystävällisempi markkinatalous on saavutettavissa elintärkeillä uudistuksilla.

Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin aloitettava työ uuden talouden rakentamiseksi, jossa ympäristön turmelu ja ihmisten heikkojen neuvotteluasemien hyväksikäyttö eivät ole kannattavaa liiketoimintaa. Talouden kannustimien on ohjattava taloustoimijoita yhteistä hyvää edistävään toimintaan lyhytnäköisen oman edun tavoittelun sijaan. 

Lue myös:

EcoEquity: Reilun päästövähennyksen laskuri

in

YK:n ilmastoneuvottelut jatkuvat vuonna 2015 Pariisissa ja yksi keskeinen neuvottelujen sisältö on eri maiden sitovien päästövähennysten suuruus. Kalifornialainen kansalaisjärjestö EcoEquity ja ruotsalainen Stockholm Environment Institute ovat julkaisseet yhteistyössä laskurin, joka helpottaa arvioimaan eri maiden tähänastisia päästöjä ja eri maiden lupauksia tulevaisuuden vähennyksistä.

Suurvaltojen väitteet omasta osuudestaan ongelman synnyssä ja näkemykset luvattujen päästövähennysten riittävyydestä ovat ymmärrettävästi värittyneitä, sillä jokaisella maalla on kansainvälisissä neuvotteluissa kannustimet pyrkiä minimoimaan omat pakolliset vähennykset. Yksi keskeinen näkökulma kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on sitovien päästövähennysten oikeudenmukaisuus. Toisin sanoen, kuinka paljon eri maiden tulee jatkossa vähentää päästöjään?

On selvää, että maiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon ne ovat tähän asti päästäneet kasvihuonekaasuja ilmakehään. Varhaisemmassa vaiheessa teollistuneet maat, kuten Yhdysvallat, Länsi-Eurooppa ja Japani, ovat aiheuttaneet valtaosan tähänastisista päästöistä. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon köyhempien maiden tulee kantaa vastuuta pääosin vauraampien maiden aiheuttamista päästöistä? Kehittyvät taloudet perustellusti haluavat, että historia otetaan huomioon päästötavoitteissa.

EcoEquityn laskuri helpottaa merkittävästi maiden välisten vertailujen tekemistä. Laskurilla saa nopeasti selville, missä määrin eri maat ovat aiheuttaneet päästöjä ja minkälaisia vähennyksiä eritasoiset tavoitteet edellyttävät. Laskuri on joustava, sillä valittavissa on eritasoisia tavoitteita.

Kaiken kaikkiaan EcoEquityn laskurilla pyritään tukemaan kansainvälisen ilmastokampanjan tavoitteita reilun ja realistisesti saavutettavissa olevan ilmastosopimuksen aikaansaamisesta. Pidemmällä aikavälillä merkittävät parannukset ekologiseen kestävyyteen edellyttävät ilmastosopimuksia laajempia rakenteellisia muutoksia maailmantalouteen, sillä markkinatalous kannustaa yksilöitä, yrityksiä ja valtioita monin tavoin ympäristön kannalta haitalliseen toimintaan.

Jotta ilmastonmuutoksen pahimmilta mahdollisilta seurauksilta vältyttäisiin, on kuitenkin pyrittävä nopeasti vähentämään päästöjä. Tehokkain ja realistisin tapa tämän lyhyen aikavälin tavoitteen saavuttamiseen ovat kansainväliset ilmastoneuvottelut, joissa on mahdollisuus sopia sitovista kansallisista päästörajoituksista. Tämä tavoite edellyttää johdonmukaista ja aktiivista kampanjointia yksilöiltä ja yhteisöiltä ympäri maailman. EcoEquityn julkaisema konkreettinen työkalu helpottaa näiden tavoitteiden toteuttamista, sillä laskuri helpottaa selkeiden ja perusteltujen vertailujen tekemistä. Näin pystytään helpommin osoittamaan mahdolliset virheet eri puolten väitteissä ja tukemaan ratkaisukeskeisesti toimivamman sopimuksen syntyä.

Lue myös:

Guardian: Ilmansaasteet tappavat vuosittain miljoonia →

in , ,

The Guardian:

Air pollution kills about 7 million people worldwide every year, with more than half of the fatalities due to fumes from indoor stoves, according to a report from theWorld Health Organisation published on Tuesday.

The agency said air pollution caused about one in eight deaths and had now become the single biggest environmental health risk.

"We all have to breathe, which makes pollution very hard to avoid," said Frank Kelly, director of the environmental research group at King's College London.

Ilmansaasteet ja niiden aiheuttama kärsimys ovat yksi vakava esimerkki siitä, kuinka päästöjen näkymättömyys kaupankäynnin hinnoissa aiheuttaa nopeasti ongelmia niin ympäristölle, ihmisille kuin myös talouden tehokkaalle toiminnalle. Taloustieteilijät ovat antaneet nimen "ulkoisvaikutukset" kuvaamaan erilaisia kaupankäynnin aiheuttamia vahinkoja muille tahoille. Tämä itsessään lievä ilmaus ei kuitenkaan riitä antamaan kunnollista kuvaa tästä markkina- ja komentotalouksien yhdestä suurimmista heikkouksista.

Lue myös: