IMF:n maaraportti Kreikasta vuodelta 2012 kuvaa hyvin, kuinka palkkojen polkeminen ja peruspalveluiden karsiminen ovat onnistuneet aniharvoin nostamaan kansantalouksia uuteen nousuun. Suomelle tätä sisäiseksi devalvaatioksi kutsuttua lääkettä ovat tarjonneet lukuisat niin kutsutut talousviisaat ja suuret puolueet ovat omaksuneet ajattelun omissa ohjelmissaan.

Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan sisäinen devalvaatio on kuitenkin onnistunut vain harvoin:

Restoring competitiveness by way of internal devaluation has proved to be a difficult undertaking with very few successes. Countries with outright exchange rate devaluations usually recover faster. Often, dealing with competitiveness gaps is complicated by the prior build-up of large fiscal imbalances and foreign debt, since the internal deflation to restore competitiveness works directly against efforts to improve the fiscal situation. At the same time, pro-cyclical fiscal policies to correct fiscal imbalances and contractionary monetary policies to defend the exchange rate aggravate recessionary pressures.

Palkkojen polkeminen ja julkisen sektorin leikkaukset ovat osoittautuneet käytännössä perinteistä valuutan devalvaatiota heikommaksi tavaksi parantaa vientikilpailukykyä. Palkkojen polkeminen heikentää kotimaista kysyntää ja syventää täten helposti taantumaa.

Niin kutsutussa sisäisessä devalvaatiossa ongelmallista on myös se, että vain osa kansalaisista joutuu maksajiksi – palkansaajat. Valuutan devalvaatiossa valuutan arvoa lasketaan ja valuutan arvo on kaikille suomalaisille sama. Siinä tapauksessa myös runsaasti pääomatuloja nauttivat osallistuvat näihin kilpailukykytalkoisiin.

Euroopan talouskriisin ongelmat juontavat juurensa monilta osin Euroopan rahaliittoon. Jäsenmailla ei ole mahdollisuutta devalvointiin, koska kaikki on sidottu yhteiseen valuuttaan. Valtioiden kykyä tuottavuutta nostaviin investointeihin on myös merkittävästi rajoitettu keinotekoisilla velkarajoilla, mikä rajoittaa kansantalouksien vaihtoehtoja. Ensimmäisten korjaustoimenpiteiden keskiössä tulisi olla päättäväisen, Euroopan laajuisen investointiohjelman toimeenpano yhdessä maiden vaihtotaseiden epätasapainoon puuttumisen kanssa. Pidemmällä tähtäimellä tulisi tarkastella sitä, miten palveluita ja tuotantoa Euroopassa ylipäätään voitaisiin kehittää kokonaisuudessaan demokraattiseen ja ekologisesti kestävään suuntaan.

Lue myös: