Kunnanlääkäreiden ja Terveystalon kokemukset näyttävät, että yksityisille terveyspalveluiden tarjoajille ei ole helppoa tuottaa samoja palveluita sillä rahalla, jolla julkiset toimijat operoivat. Alun perusteella ei voi ainakaan sanoa, että julkinen palvelu olisi osoittautunut tehottomaksi, kuten sitä usein haukutaan.

Soteuudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon valinnanvapaudesta. Käytännössä sillä tarkoitetaan kaupankäynnin lisäämistä terveydenhoidossa. Julkisella terveydenhuollolla on monia etuja, jotka on ohitettu soteuudistusta koskevassa keskustelussa. Yksi julkisen järjestelmän vahvuus on, että valtaosa ihmisistä saadaan katettua samalla yhtenäisellä järjestelmällä. Kun hankinnat tehdään keskitetysti, myös rahaa säästyy. Jokainen lääke ja laitehankinta on halvempi, kun mittakaava on suurempi.

Julkisen terveydenhoidon etuna on myös tasapuolisuus, sillä potilaiden hoitotarve arvioidaan lääketieteellisin perustein – eikä esimerkiksi maksukyvyn mukaan. Puhtaasti yksityisissä järjestelmissä parasta hoitoa saavat he, joilla on siihen varaa.

Ei mitkään torimarkkinat

Mitä ongelmia terveydenhoidon markkinoilla on? Ensinnäkin on hyvä huomata, että terveydenhoito poikkeaa selvästi muista markkinoista. Torilla hedelmiä on helppo vertailla ja poimia parhaat kauppakassiin, mutta terveyspalveluissa vertailu on vaikeampaa. Alalla tarjontapuoli, kuten lääkäri ja sairaala, on tavallista aktiivisemmassa roolissa kuluttajien tehdessä valintojaan. Potilas yleensä hyväksyy lääkärin määräykset, koska hänellä on asiantuntemus aiheesta. Onko potilailla juuri muita vaihtoehtoja?

Kaupankäynti perustuu siis pitkälti luottamukseen lääkäriä ja yritystä kohtaan, mikä poikkeaa selvästi perinteisestä markkina-asetelmasta. Terveyspalveluissa ei myöskään ole muun kaupankäynnin tapaan takuuta tai palautusoikeutta.

Sairas ihminen ei vastaa taloustieteen oppikirjojen kuvailemaa rationaalista toimijaa. Sairas on haavoittuvassa asemassa, eikä hänellä ole runsaasti energiaa vertailla eri toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä puhumattakaan siitä, että kilpailuttaisi eri terveystaloja keskenään.

Kannustimet vinossa

Yritysten kannustimetkin ovat ristiriitaiset. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on huonoa liiketoimintaa, sillä katteet ovat alhaiset ja hoidon tepsiessä asiakas ei palaa. Yrityksen kannattaa kaupata monimutkaisia operaatioita ja tutkimuksia, joissa on paremmat katteet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sotejärjestelmä perustuu kilpailuun ja valinnanvapauteen, monimutkaisia operaatioita teetetään potilaille enemmän kuin Euroopassa. Hoidon määrä ei kuitenkaan ole kulkenut käsi kädessä hoidon laadun kanssa. Yhdysvaltalainen yksityiseen sektoriin nojaava terveydenhuolto on kansainvälisissä vertailuissa korostetun kallista ja heikkotasoista, kun taas eurooppalaiset julkiset järjestelmät ovat säännöllisesti kärkisijoilla.

Vakuutusbyrokratia & kermankuorinta

Yksityiset sairausvakuutukset lisäävät päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, sekä välillisesti hoidon kustannuksia. Työterveydenhuolto on puolestaan erittäin kannattavaa liiketoimintaa, koska työssäkäyvät asiakkaat ovat valtaosin terveitä. Tämä yksityinen järjestelmä ymmärrettävästi kukoistaa markkinamittarein, koska sen ulkopuolelle jäävät keskimäärin kalleimmat asiakkaat – kroonisesti sairaat, työttömät ja vanhukset. Sotekeskustelussa onkin puhuttu paljon yritysten kermankuorinnasta.

Eri maiden ratkaisuja vertailtaessa on tullut selväksi, että kilpailuun perustuva terveydenhuolto ei tuota toivottuja lopputuloksia. Pohjoismaissa kaukonäköisesti toteutettu julkinen terveydenhuolto on osoittautunut tehokkaaksi järjestelmäksi. Suomalaista terveydenhuoltoa tulee kehittää huolellisesti ja muiden maiden virheistä oppien. Julkista terveydenhoitoa tulisi kehittää paremmaksi. Esimerkiksi valinnanvapaus on toteutettavissa monin eri tavoin julkisen terveydenhuollon piirissä. Nyt rakennetaan poliittisin päätöksin todennäköisesti kalliita ja tehottomia terveydenhoitomarkkinoita vetoamalla valinnanvapauteen.