Vaikka pikaluotto-ongelmiin on puututtu lainmuutoksilla, vipit aiheuttavat ministeriön mukaan yhä velkaongelmia. Lainasummat ja velkasaatavien suuruus ovat kasvaneet.

Myös maksuhäiriöt ovat lisääntyneet, joskin tahti on tasaantunut. Suomen Asiakastiedon mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 373 100 henkilöä, jotka eivät ole selvinneet veloistaan. Luottotietonsa menettäneitä oli 3 100 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia maksuhäiriömerkintöjä rekisteröitiin kaikkiaan 1,5 miljoonaa. Luvut kertovat siitä, että ongelmat keskittyvät samoille, jo ennestään maksuvaikeuksissa oleville ihmisille.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin pikavippien ongelmia. Velaksi eläminen kasaantuu tietyille ihmisille, ja monilla heistä on ennestään maksuvaikeuksia.

Pikavippien haittojen lieventämiseksi suunnitellaan tiukempaa korkokattoa ja rekisteriä, josta näkyisivät aiemmat velat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vippien jälkiä pyritään siivoamaan. Vuonna 2009 pienlainojen mainontaa tiukennettiin lailla ja 2013 asetettiin pienempiin alle 2000€ lainoihin korkokatto. Niissäkin vuosikorko on tosin 51 prosenttia, joka on erittäin korkea – varsinkin, kun otetaan huomioon alhaisten korkojen aikakausi.

Yleinen puolustus pikavippien puolesta on, että ne tarjoavat lainaa niille ryhmille, jotka eivät sitä pankista saa. Ketkä vippejä sitten ottavat? Pikavippiyritysten teettämän tutkimuksen mukaan pienlainoja käytetään erityisesti lääkkeiden, lastenhoitomenojen ja ruoan maksamiseen.

Pikavippejä käyttävät usein monet köyhyysriskiryhmät omien välttämättömien menojensa kattamiseen, jos eivät saa asioita muuten järjestymään. Työttömät, opiskelijat ja vanhukset eivät saa markkinataloudessa tuloja, joten ilman yhteiskunnan tai läheisten takaamaa tukea he ovat koronkiskonnan armoilla.

Mihin vippien suunnattomat korkotuotot ovat sitten menneet? Yksi esimerkki on Pikavippiyhtiö Ferratumin perustaja Jorma Jokela, joka on kerännyt pienlainatoiminnalla itselleen yli 300 miljoonan euron omaisuuden.

Sen sijaan, että heikkoja neuvotteluasemia käytetään taloudellisesti hyväksi, tulee huolehtia siitä, että ihmiset saavat ruokaostoksensa ja lääkkeensä maksettua ilman 51 prosentin korkoa. Suomalaisen sosiaaliturvan perusosa on kansainvälisessä vertailussa alhainen, alle 500 euroa, ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa on syyllistetty tuen saajia vuosikausia. Tosiasia on, että markkinatalous voi nostaa köyhyydestä vain ne, jotka saavat työpaikan. Työtä ei ole kaikille tarjolla, eivätkä kaikki voi sitä tehdä. Suomessa työmarkkinoiden ulkopuolella on 1,5 miljoonaa asukasta, joten kyse ei ole pienestä ryhmästä.

Jos markkinat eivät kykene vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin, on turvattava rahoitus muilla keinoilla. Jos yhteisistä verovaroista tuetaan ensimmäisiä omistusasuntoja ASP-järjestelmän keinoin, voidaan yhtälailla helpottaa ihmisten arjessa selviämistä joko paremmin kohdennetuin tuin. Julkisen sektorin takaamat pienlainat ovat tehokkaampi ja reilumpi tapa huolehtia pienituloisten äkillisestä rahantarpeesta.

Lue myös: