Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Tiede:
Blogissamme on myös tuotu esiin useita tutkimuksia, jotka asettavat markkinainstituutioiden oletuksen ihmisen toiminnan motiiveista vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Nämä tutkimukset väittävät esimerkiksi seuraavaa:
Tiede-lehden uutisoiman uusimman tutkimuksen mukaan käsitys reiluudesta syntyy ihmislapselle jo 15 kuukauden ikäisenä. Väittelyt ihmisluonnosta ovat kiinnostavia, mutta talouden suhteen usein harhaanjohtavia. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että ihmiseen on sisäänrakennettu jonkinasteinen empatiakyky ja tarve auttaa muita ihmisiä. Oleellista onkin, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteet kannustavat ihmisiä. Tässä mielessä talouden voi nähdä kouluna – ihmisiä palkitaan tietynlaisesta toiminnasta ja rangaistaan toisenlaisesta. Markkinat tukevat pahantahtoisia ihmisten kanssakäymisten muotoja ja vaikuttavat empaattisia kanssakäymisen muotoja vastaan.
Tiede 8.10.2011
Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Reilua vai epäreilua, miettii taapero.
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus.
"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.
Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet, että kaksivuotiaat voivat auttaa toisiaan – siis osoittaa epäitsekkyyttä, ja noin 6–7-vuotiaina lapset alkavat tajuta reiluuden päälle. Sommerville kuitenkin arveli, että taju kehittyisi jo varhemmin, koska jo 15-kuiset osoittavat kykyä yhteistoimintaan.
Kokeessa Somerville ja työtoverit pistivät 15-kuiset lapset vanhempansa sylissä katsomaan videoita ruoan jakamisesta. Yhdessä videossa voileipäkeksit jaettiin ensin tasan kahden henkilön kesken, sitten toiselle annettiin enemmän. Toisessa videossa jaettiin maitoa, mutta juoni oli sama.
Useimmat vauvat katsoivat pidempään epätasaisia jakoja, toisin sanoen ne erityisesti kiinnittivät heidän huomionsa. "Vauvat odottivat tasaista ja reilua ruoan jakoa, ja he yllättyivät nähdessään toisen saavan enemmän keksejä tai maitoa kuin toinen", Somerville selittää.
Toisessa kokeessa vauvat saivat valita joko yhden legopalikan tai kokonaisen legonuken. Valitun lelun tutkijat olettivat lapsen suosikiksi. Sitten tutkimusavustaja osoitti legoja ja kysyi saisiko yhden. Kolmannes lapsista jakoi lempilelun, kolmannes ei-suosikin. Viimeinen kolmannes lapsista ei jakanut kumpaakaan joko siksi, ettei halunnut, tai siksi, että oli tilanteesta niin hermostunut.
Ruoanjakamis- ja lelukokeen vertailu osoitti, että 92 prosenttia lempilelun jakajista – "epäitsekkäistä jakajista" – katseli pidempään ruoan epätasaista jakoa. Sitä vastoin 86 prosenttia niistä, jotka jakoivat ei-suosikkilelun, eli "itsekkäät jakajat" kiinnittivät enemmän huomiota ruoan tasajakoihin.
Vielä tutkijat eivät osaa sanoa, ovatko erot epäitsekkyydessä synnynnäisiä vai oppimisen tulosta.
"On todennäköistä, että vauvat oppivat nämä normit ei-kielellisesti katsomalla, miten ihmiset kohtelevat toisiaan", Somerville arvioi.
Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus.
"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.Markkinoiden erinomaisuutta kuulee edelleen perusteltavan sillä, että ihmiset ovat luonnollisesti itsekkäitä ja siitä syystä tarvitsemme markkinat, jotka ohjaavat automaattisesti talouteen osallistuvien ihmisten itsekkäät pyrkimykset niin, että lopulta kaikki hyötyvät. Blogissamme on käsitelty lukuisissa kirjoituksissa laajalle ulottuvia markkinatalouden negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka osaltaan osoittavat, että ihmisten ja yritysten itsekkäät pyrkimykset eivät johdakaan markkinoilla aina tehokkaimpaan ja kaikkia hyödyttävään lopputulokseen.
Blogissamme on myös tuotu esiin useita tutkimuksia, jotka asettavat markkinainstituutioiden oletuksen ihmisen toiminnan motiiveista vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Nämä tutkimukset väittävät esimerkiksi seuraavaa:
- Oman työn merkitys ja hyöty muille sekä mahdollisuus vaikuttaa työpaikan päätöksentekoon motivoivat runsaasti
- Ihmisiin on sisäänrakennettu kyky asettua toisen ihmisen asemaan
- Valtavat palkat eivät kannusta
Tiede-lehden uutisoiman uusimman tutkimuksen mukaan käsitys reiluudesta syntyy ihmislapselle jo 15 kuukauden ikäisenä. Väittelyt ihmisluonnosta ovat kiinnostavia, mutta talouden suhteen usein harhaanjohtavia. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että ihmiseen on sisäänrakennettu jonkinasteinen empatiakyky ja tarve auttaa muita ihmisiä. Oleellista onkin, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteet kannustavat ihmisiä. Tässä mielessä talouden voi nähdä kouluna – ihmisiä palkitaan tietynlaisesta toiminnasta ja rangaistaan toisenlaisesta. Markkinat tukevat pahantahtoisia ihmisten kanssakäymisten muotoja ja vaikuttavat empaattisia kanssakäymisen muotoja vastaan.
Tiede 8.10.2011
Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Reilua vai epäreilua, miettii taapero.
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus.
"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.
Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet, että kaksivuotiaat voivat auttaa toisiaan – siis osoittaa epäitsekkyyttä, ja noin 6–7-vuotiaina lapset alkavat tajuta reiluuden päälle. Sommerville kuitenkin arveli, että taju kehittyisi jo varhemmin, koska jo 15-kuiset osoittavat kykyä yhteistoimintaan.
Kokeessa Somerville ja työtoverit pistivät 15-kuiset lapset vanhempansa sylissä katsomaan videoita ruoan jakamisesta. Yhdessä videossa voileipäkeksit jaettiin ensin tasan kahden henkilön kesken, sitten toiselle annettiin enemmän. Toisessa videossa jaettiin maitoa, mutta juoni oli sama.
Useimmat vauvat katsoivat pidempään epätasaisia jakoja, toisin sanoen ne erityisesti kiinnittivät heidän huomionsa. "Vauvat odottivat tasaista ja reilua ruoan jakoa, ja he yllättyivät nähdessään toisen saavan enemmän keksejä tai maitoa kuin toinen", Somerville selittää.
Toisessa kokeessa vauvat saivat valita joko yhden legopalikan tai kokonaisen legonuken. Valitun lelun tutkijat olettivat lapsen suosikiksi. Sitten tutkimusavustaja osoitti legoja ja kysyi saisiko yhden. Kolmannes lapsista jakoi lempilelun, kolmannes ei-suosikin. Viimeinen kolmannes lapsista ei jakanut kumpaakaan joko siksi, ettei halunnut, tai siksi, että oli tilanteesta niin hermostunut.
Ruoanjakamis- ja lelukokeen vertailu osoitti, että 92 prosenttia lempilelun jakajista – "epäitsekkäistä jakajista" – katseli pidempään ruoan epätasaista jakoa. Sitä vastoin 86 prosenttia niistä, jotka jakoivat ei-suosikkilelun, eli "itsekkäät jakajat" kiinnittivät enemmän huomiota ruoan tasajakoihin.
Vielä tutkijat eivät osaa sanoa, ovatko erot epäitsekkyydessä synnynnäisiä vai oppimisen tulosta.
"On todennäköistä, että vauvat oppivat nämä normit ei-kielellisesti katsomalla, miten ihmiset kohtelevat toisiaan", Somerville arvioi.
Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.