Time-lehti nostaa esiin kansainvälisen luottoluokittaja Standard & Poor'sin huomioita epätasa-arvon haitallisista vaikutuksista Yhdysvaltojen talouden toimintaan.

Rising levels of income inequality in the U.S. is a drag on economic growth, and was a factor that contributed to S&P lowering its growth rating over the next decade from 2.5% to 2.8%, the report said. Income inequality leads to extreme economic swings, an uncompetitive workforce, and discourages investment and hiring, per S&P.

Myös muut tuoreet, kattavat tutkimukset aiheesta varoittavat epätasa-arvon pitkäkestoisista negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ylipäätään talouden dynaamisuuteen. Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden vaikutukset talouden toimintaan ovat ilmiselvän haitallisia monin tavoin. Markkinatalouksissa kysyntä on yritysten elinehto menestyksekkäälle liiketoiminnan harjoittamiselle. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kuristavat talouden toimintaa kun päivittäisen kaupan osuus talouden keskiössä vähenee, ja samalla markkinoiden toiminta painottuu säännönmukaisesti sinne missä on kysyntää – eli pois ihmisten valtaosan tarpeista. Ongelma näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jonka taloudesta on perinteisesti ollut jopa 70% kuluttajavetoista. Myös Suomessa riittämätön kysyntä on merkittävin taloudellisen toiminnan rajoite.

Näiden talouden välitöntä toimintaa hahmottavien mittareiden lisäksi eriarvoisuuden vaikutuksia voidaan tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin. Kuten Standard & Poor's raportissaan huomioi, vaikeuttaa eriarvoisuus vanhempien mahdollisuuksia tukea jälkikasvuaan. Monien syystäkin tärkeäksi ihanteeksi nostama mahdollisuuksien tasa-arvo kärsii kun pieni osa aloittaa lyöntivuoronsa niin sanotusti kolmannelta pesältä, ja moni köyhiin olosuhteisiin syntyvä jää pois pelistä yksinkertaisesti syntymällä väärään perheeseen.

Lasten pahoinvoinnin ja mahdollisuuksien tasa-arvon katoamisen lisäksi talouden epätasa-arvo vaikuttaa demokratiaan. Kuten olemme aiemmin Parecon Finlandin blogissa kirjoittaneet:

[Y]hä epätasaisempi varallisuus aiheuttaa yhä epätasaisempia mahdollisuuksia tulla kuulluksi yhteiskunnassa. Selkein esimerkki varallisuuden merkityksestä on parempituloisten parempi kyky tukea rahallisesti niitä poliitikkoja, näkökulmia, ajatuksia tai ideologioita, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Näin yhteiskunnan hyvätuloiset saavat yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisikin verrattain pieni. Yhä kasvava eriarvoisuus liitetään usein myös äänestysaktiivisuuden laskuun. Suomessakin on nähtävissä äänestysaktiivisuuden laskua tulojen epätasa-arvon kasvaessa. Mikäli parempituloiset käyttävät äänestysoikeuttaan aktiivisemmin, tulee heidän äänensä ja mielipiteensä paremmin kuulluksi myös edustuksellisissa elimissä.

Tarve eriarvoistumisen ongelmien paikkaamiseen on ollut toistuva piirre markkinatalouksien historiassa, ja esimerkiksi lapsilisien ja muiden korjaavien tukien avulla on käytännössä helppo nähdä niitä kohtia, joissa markkinamekanismien toiminta on yksinkertaisesti riittämätöntä ja vaatii korjaavia toimenpiteitä. Muun muassa toimittaja ja tietokirjailija Matt Bruenig on osoittanut, kuinka lapsilisät osoittavat tehokkaasti markkinamekanismien toimimattomuuden lasten kasvattamisen "positiivisten ulkoisvaikutusten" – kuten asia taloustieteissä ilmaistaisiin – tunnistamiseen.

Eriarvoisuuden kasvaminen kiihdyttää tämäntyyppisten markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia, ja sen tulisikin olla tärkeä ongelma erityisesti markkinoiden toimivuudesta huolestuneille.

Lue myös: